mahdanko tulla hulluksi?

Ja miten sitä parhaiten voisi välttää? Minä en ole mitenkään psyykkisesti sairaasta suvusta (tietääkseni kellään ei ole diagnoosia mistään mieleen liittyvästä), mutta tässä taitaa olla aineksia jo vaikka mihin:

Äidilläni on aivokasvain, joka aiheuttaa mm. voimakkaita harhaluuloja, hän syyttelee meitä lapsia ja isäämme vaikka mistä.

Toinen veljeni tekee kuolemaa viinan takia.

Isälläni on hiljattain todettu vakava silmäsairus, hän sokeutunee lähiaikoina. Äidin hoito on ollut hänen vastuullan tähän asti. Lapsuudenperheeni kaikki muut jäsenet asuvat 400 kilometrin päässä.

Minun pitäisi alkaa nyt opiskella yo:ssa ja hoitaa siinä sivussa pari lastani.

En nyt halua väittää tällä, että olisin ainoa maailmassa, jolla on stressiä (eikä minun stressini taatusti ole vielä mitään, monella on varmasti enemmän aiheita), mutta kun omaan vielä kaikkea etukäteen murehtivan luonteen, mietin vain, mahdanko kohta seota.

Miten voisin vain lakata suremasta etukäteen ja ottaa asiat vastaan vasta sitten, kun ne tulevat?