Kyllä raivostuttaa

Nyt en enää tiedä mitä tehdä ja mistä edes koko stoorin aloitan. Raivostuttaa tuo mies niin paljon.

Ollaan oltu yhdessä reilu 5v. meillä on 2v poika.

Alkoholi ja uhkapelit kuvioissa koko suhteen ajan, pelaamisen kanssa oli taukoa vuoden verran. Tuntuu että mies ajattelee vain omaa napaansa ja sitä kaljaa. Viikonloppuisin turha ehdottaa mitään tekemistä mikä ei liity kaljotteluun. Kuitenkin meillä lapsi ja olisi kiva että tehtisiin viikonloppuisin perheenä yhdessä jotain. Miehen mielestä viikonloput on hänen omaa aikaa koska viikot tekee töitä, perjantaina tulee töistä kalja auki ja juodaan muutama, sitten päiväunille ja kello 18.00 alottaa juomaan juoden aamuun asti, herää lauantaina klo14-15. ja alottaa juomisen koska on krapula ja sama toistuu. Sunnuntaina pitää juoda muutama (12kaljaa) että saa unta koska meni yöunet meni pitkäks. Arkena joka ilta tai vähintään kolmena iltana tissutellaa se 10-15kaljaa. Viikonloppuna menee se lava illassa. Tuo on rahallisesti iso lovi plus että viikonloppu kännäämiseen liittyy taas nettipelaaminen ja summat on 100-2000e. Nyt pikavipit tullu kuvioihin. Käyn itsekkin töissä mutta mä olen nuorempi etten tarvi niin paljon lepoa ja olen fyysisesti muutenkin aktiivisempi, tämä siis miehen peruste miksi mä herään joka viikonloppuaamu lapsen kanssa klo 7.00 ja hoidan kaikki kotityöt ja ulkoilut. Mies ei pistä tikkua ristiin kotona, istuu tietokoneella, kun pyydän syömään niin sen sijaan että laittaisi lapsellemme myös ruuan ja istuisi pöytään, ottaa hän kärppänä ensimmäisenä ruuan ja menee tietokoneelle koska leffa on kesken. Pyysin mieheltä tänään että jättää mulle kauppareissulta bussirahat että pääsen huomenna töihin, mies tuumasi ettei riitä koska kaljaa pitää ostaa. Ja miehellä oli siis mun tililtä nostamaa käteistä joten?? Kalja on AINA etusijalla. Mies ei ota perheestään mitään vastuuta, olen muuttunu äärettömän välinpitämättömäksi häntä kohtaan. Koko tilanne ahdistaa minua suunnattomasti ja heijastuu toki omaan pinnaan ja jaksamiseen lapsen kanssa. Aikoinaan ennenkuin lapsi oli syntynyt mutta laskettuaika läheni niin mies lupasi olla juomatta jotta voi kyyditä mut sairaalaan mutta lopulta olikin vaan taksiraha kaapin hyllyllä jos sattuu niin ettei pysty ajaa. Ja tietysti sanoin ettei pääse mukaan synnytykseen jos on juonut, ei sekään hetkauttanut. Mikä tuota ukkoa hetkauttais että ymmärtää? Mies tienaa puolet enemmän mitä minä, minä maksan siltikin asumismenot kokonaan yksin, mies tulee baarireissuilta kotiin tili miinuksella ja sanoo että saa käyttää rahansa mihin tykkää ja siinähän käytää kuhan ensin osallistuis vaikka ruokakustannuksiin. Mies pystyis omiiin tuloihin nähen nostamaan elintasoaan roimasti mutta kaikki menee pelaamiseen, kaljaan sekä pikavippien maksuun. En voi miestä vuokra-asunnosta ulos heittää koska molemmat ollaan tasa-arvoisia vuokralaisia, mies ei suostu lähteä. Minä lähtisin jos olis asunto, pakko yrittää saada kaupungilta koska rahat ei riitä yksityiseen tai sato/vvo. Satolta minulle tarjottiin asuntoa hintaan 1200/kk. ei tod varaa. Uusin kaupungin hakemuksen aina kun edellinen hakemus mennyt vanhaksi. Enkä hakukriteissä nuukaile vaan käy laajalti kaikki alueet mitä on tarjolla. Mies ei tee lapsen kanssa mitään yhdessä ja jos tekee niin siitä mainostetaan ympäri kyliä. Kesälomalla lähti mökille viikoksi, itse olin töissä ja päiväkotiin oli ilmoitettu ettei lapsemme tarvi hoitoa silloin. Mies lähtikin yksin eikä lapsen hoitojärjestely ollut hänen ongelmansa koska hänellä on kesäloma ja hän tarvitsee lomaa. Asia olisi ollut ok jos olisi itse järjestänyt Lapsen hoitokuviot mutta eihän se hänen ongelmansa ollut. 

Sukulaisiin en kykene turvautumaan enkä ystävien nurkkiin voi pitkiksi ajoiksi mennä pyörimään. Luojan kiitos olen lähdössä lapsen kanssa viikon lomalle etelään joten saan hengähdystauon arkeen. 

Oikeasti mitä mä teen? Puhuminen on kuin kiville puhuis, mies ei suostu muuttaa pois enkä mäkään saa asuntoa. Potuttaa niin ettei veri enää kierrä.