En saa tarpeeksi sairaslomaa

Ei kun siis nyttenhän mä tajusin!

Olen oikeasti vain laiskapaska. Kun ei millään nyt huvittaisi mennä töihin enää, onhan se nyt ihan paskaa joku työnteko. Ois kiva saada tässä vähän lomaa että vois nukkuu pitkään ja dokata vaa. Samalla vois vähä suunnitella yritystä. Tuohan on se mitä haluan oikeasti. Ja joku vielä uskoo että muka oikeasti masentaa!
Siis kun ei se mitään että duunit tulee hoidettua puoliteholla, tavoitteisiin ei pääse millään ja työpäivän jälkeen on niin puhki että kykenee vain makaamaan sohvalla. Kyllähän mä nyt tollaset päälle kolkyt vuotta vielä painan hommii, katotaan jos sitä sitten viittisi hakea sairaslomaa kun on pää kainalossa. Tai sitten otan jonku duunin toisen duunin, tosta vaa!
Sehän se elämän tarkotus on, duuniiduuniiduunii! Samalla pääsee tekee vähä rahaa tolle isolle herralle tuol jossai ja on se kyllä mukavaa kun ei tarvii ite ees miettii milloinka sitä olis vapaalla kun joku täysin tuntematon vuorosuunnittelija tekee sen puolesta!
Ei mut olihan sekin varteenotettava vaihtoehto että jäis ihan kokonaan työttömäks. Jos mun esimiehellä kävis hyvä tsägä ja löytäisi tilalle jonkun joka kokee kutsumusammatikseen puhelinmyyntiin rinnastettavan duunin ja jaksaa painaa sitä samalla kääntyen tunnin välein rukoilemaan esimiehen työpistettä päin ja kiittää tästä loistotilaisuudesta. Puhumattakaan että olisi siinä vähemmistön joukossa ja pysyis kauemmin kuin vuoden!
Siis mikäs siinä sitten työttömänä ollessa, yhteiskunnan rahoilla maatessa. Eii se mitään jos on 40k EUR velat jotka pitäis maksaa. Vuokrasta ja elämisestä puhumattakaan.
Ei hitto, nyt on fiilis ku lottovoittajalla kun oon niin spesiaali. On ne onnellisii ne kaikki muut ihmiset jotka menee ilomielin töihin ja vielä kestää kaiken siihen päälle kaiken mahdollisen shaiban mikä tulee vastaan. Duuniiduuniiduunii!
Ehkä ne kaikki muutkin on sit vaa huijannu et ei oo mielessä kaikki kunnossa. Keksitty juttu koko masennus.

Kiitos palstalaiset että saitte minut ymmärtämään tämän!
En malta enää odottaa seuraavaa työpäivääni, voi kun se olisi jo!

Tilanteesi on AP ikävä, mutta kuulostaa vähän siltä, ettet itse halua ottaa vastuuta asiasta. Jos saisit palkallista saikkua niin mitä tekisit? Sairaslomahan on toipumiseen mutta auttaisiko vaikka kahden kuukauden saikku sinua vai dataisitko vuorokaudet läpeensä ja ahdistuisit taas kun töihinpaluu taas lähenee? Koska jos sinua stressaa ja ahdistaa se työ niin ei se siitä saikulla muutu.

Olin itse pari vuotta sitten suht samassa tilanteessa. Tsemppasin itseäni sijaisuuden viimeiset kuukaudet, olin viikon palkattomalla vapaallakin, ja kun töihin tarjottiin jatkoa sanoin kiitos ei. Sain pian toisen, mieluisamman työpaikan.

Hoet talouden tilannetta ja sitä, ettei tässä nyt vain voi irtisanoutua. Jos olet oikeasti palamassa loppuun niin sinähän irtisanoudut ja pelastat itsesi.

2

G

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 04:08"]

Ei kun siis nyttenhän mä tajusin! Olen oikeasti vain laiskapaska. Kun ei millään nyt huvittaisi mennä töihin enää, onhan se nyt ihan paskaa joku työnteko. Ois kiva saada tässä vähän lomaa että vois nukkuu pitkään ja dokata vaa. Samalla vois vähä suunnitella yritystä. Tuohan on se mitä haluan oikeasti. Ja joku vielä uskoo että muka oikeasti masentaa! Siis kun ei se mitään että duunit tulee hoidettua puoliteholla, tavoitteisiin ei pääse millään ja työpäivän jälkeen on niin puhki että kykenee vain makaamaan sohvalla. Kyllähän mä nyt tollaset päälle kolkyt vuotta vielä painan hommii, katotaan jos sitä sitten viittisi hakea sairaslomaa kun on pää kainalossa. Tai sitten otan jonku duunin toisen duunin, tosta vaa! Sehän se elämän tarkotus on, duuniiduuniiduunii! Samalla pääsee tekee vähä rahaa tolle isolle herralle tuol jossai ja on se kyllä mukavaa kun ei tarvii ite ees miettii milloinka sitä olis vapaalla kun joku täysin tuntematon vuorosuunnittelija tekee sen puolesta! Ei mut olihan sekin varteenotettava vaihtoehto että jäis ihan kokonaan työttömäks. Jos mun esimiehellä kävis hyvä tsägä ja löytäisi tilalle jonkun joka kokee kutsumusammatikseen puhelinmyyntiin rinnastettavan duunin ja jaksaa painaa sitä samalla kääntyen tunnin välein rukoilemaan esimiehen työpistettä päin ja kiittää tästä loistotilaisuudesta. Puhumattakaan että olisi siinä vähemmistön joukossa ja pysyis kauemmin kuin vuoden! Siis mikäs siinä sitten työttömänä ollessa, yhteiskunnan rahoilla maatessa. Eii se mitään jos on 40k EUR velat jotka pitäis maksaa. Vuokrasta ja elämisestä puhumattakaan. Ei hitto, nyt on fiilis ku lottovoittajalla kun oon niin spesiaali. On ne onnellisii ne kaikki muut ihmiset jotka menee ilomielin töihin ja vielä kestää kaiken siihen päälle kaiken mahdollisen shaiban mikä tulee vastaan. Duuniiduuniiduunii! Ehkä ne kaikki muutkin on sit vaa huijannu et ei oo mielessä kaikki kunnossa. Keksitty juttu koko masennus. Kiitos palstalaiset että saitte minut ymmärtämään tämän! En malta enää odottaa seuraavaa työpäivääni, voi kun se olisi jo!

[/quote]

No kuule, sellaista se suorittava työ useimmilla on. Pakko mennä, koska rahaa tarvitsee vaikka kuinka olisi loppu ja vituttaisi. Kun olet toisella töissä, niin se toinen todella määrittelee työaikasi ja vapaapäiviesi paikan. Direktio-oikeus, nääs. Ei siinä auta vaikka olisi kuinka luova ja haluaisi itse suunnitella minä päivinä hotsittaisi konttorille raahautua.

Työelämä on suurelle osalle kuraporrasta juuri pakollista duunia duunin perään, yli kolmekymmentä vuotta.

Ei sinua sairausloma auttaisi. Olisit ihan samassa kunnossa kahden päivän päästä palattuasi, vaikka olisit puoli vuotta kotona. Se työ ei sinä aikana mukavammaksi muutu ja pääsi ei sitä ajatusta tunnu kestävän, että työnantaja määrää elämästäsi 40h viikossa. Tiedän sen itsestäni. Otin lopputilin taloudellisista velvoitteista ja etsin mukavamman työn jota siedän. Nyt olen yrittäjä ja saan itse sen työn osalta päättää tekemisistäni.

Sinulla on nyt kova koulu edessäsi, koska tunnut olevan kovasti vastaan työelämän sääntöjä: Myyt aikaasi ja _tekemistäsi_ x määrän edestä tunteja viikossa ja niistä tunneista päättää työnantaja. Vaikka kuinka olisit luova ja haluaisit itse päättää tekemisistäsi. Sinun tehtävä on tuottaa yritykselle tulosta, voittoa. Siinä tiivistettynä sinun tehtäväsi, vaikka se olisi kuinka sinun arvojesi vastaista.

Kannatta varmaan vähentää sitä datailua, jos se uuvuttaa. Sinuna keskustelisin lääkärin ja psykologin kanssa esim. terapiasta tai muista kuntoutuksista, osa-aikainen sairausloma voi olla yksi vaihtoehto. Usein päämäärätön kotona makoilu ja datailu ei paranna vaan pahentaa masennusta. Työuupumuksesta ei saa palkallista sairauslomaa.

Laitapa lotto vetämään.

Siis eihän se oikeuta pitempään sairauslomaan mitä pitempi työhistoria sinulla on

Aika moni varmaan keksisi mukavampaa ajankulua kuin nykyinen työnsä ja haaveilee siitä, että saisi enemmän päättää es. työvuoroista ja vapaista. Toisaalta jonkun pikkulafkan lankoja hetken käsissä pidellen ymmärtäisi, että tiettyjen raamien ja kaavojen mukaan on mentävä jotta homma toimii ja kannattaa. Sitten on tilanteita, joissa ei enää meinaa kelvata työelämään ja työpaikan saaminen tuntuu lottovoitolta. Siinä koittaa sitten hoitaa hommansa mahdollisimman hyvin ollakseen paikkansa ja palkkansa arvoinen ja on kiitollinen, että on mitä tehdä.

Jos ei pysty syömään tai nukkumaan, sairasloma on kyllä varmaan ihan paikallaan. Tarvittaessa terapia, lääkitys (mieliala- tai unilääkitys, tai kevyemmästä päästä ihan vain melatoniini auttamaan unirytmin korjaamisessa). Se, auttaako sairasloma ja paljonko sitä pitäisi olla, riippuu ihan siitä, mikä nykyisen olon takana on. Masennuksen pahimpaan vaiheeseen, uupumuksesta johtuvaan unettomuuteen, ahdistuneisuushäiriöön ym. voi auttaakin, mutta jos ap ahdistuu siksi, ettei pidä nykyisestä työstä, ongelma todennäköisesti jatkuu saikun jälkeen, ja siihen pitäisi miettiä vaikka lyhyempää työviikkoa, uuden työn etsimistä (tai vaikka se firman perustaminen) jne. 

Hae ihmeessä sairaslomaa ja vaadi apua, mutta muista, että sairasloma on tarkoitettu toipumiseen ja kuntoutukseen, jotta sen jälkeen voit palata töihin terveenä ja työkykyisenä. Jos loman ja hoidon jälkeenkin näyttää siltä, ettei onnistu, ettet varsinaisesti olekaan sairas vaan itsellesi sopimattomassa työssä, alat sitten miettiä muita vaihtoehtoja.

Oman yrityksen perustaminen taitaisi kosahtaa alkumetreilleen. Joku sitäkin toimintaa määrittää ja pakosti tulee joustamattomia pakkoja eteen. Melkein sanoisin, että se työelämämotivaatio tulee olla huipussaan, jotta sitä löytyisi yksityisyrittämisen haasteisiinkin. Jokainen joutuu elämässään myös paskalapion varteen ja jos sitä paskaa ei suostu lapioimaan, niin kohtahan siihen hukkuu.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 23:31"]

10: Sairasloma ei auta yrityksenperustamiseen (en kai niin väittänytkään?) mutta esimerkiksi viestissä numero yhdeksän luettelemiini asioihin kyllä. Ja kuten sanottu, tarvitsen työpaikkani taloudellisten asioiden vuoksi. Yllättävää kyllä, mutta on myös ihmisiä jotka käyvät töissä koska pakko. Nyt olen vain tullut pisteeseen että töitäni en pysty hoitamaan sen enempää kuin itseäni.

[/quote]

Tarvitset työpaikan, mutta et työtä? Eli sinusta työnantajan velvollisuus on maksaa sinulle siitä, että et tee mitään, koska sinä haluat palkan. Vinkeä tapa ajatella!

Sairasloma saattaa tosiaan tuntua ratkaisulta, mutta usko pois, se ei toimi. Usein pitkä sairasloma myös hidastaa töihinpaluuta ja aiheuttaa myös taloudellisia ongelmia. Jos sulla on lyhyt työsuhde taustalla, niin tipahdetaan nopeasti Kelan päivärahalle.

Miksi vastustat lääkkeitä? Juuri unettomuutta ja ahdistusta voi purkaa hyvinkin lyhytkestoisillla lääkekuureilla. Varsinaiset masennuslääkkeet ovat pitkäkestoisia,mutta ne mahdollistavat paranemisen. Mieleen tulee tilaa käsitellä masennuksen syitä. Eikö kannattaisi keskustella psykiatrin kanssa?

Kukaan työterveyslääkäri ei kirjoita pitkää sairaslomaa noin vaan. Kyllä niihin ehtona on hoitomyönteisyys. Jos potilas kieltäytyy keskusteluavusta ja lääkkeistä, niin mitä vaihtoehtoja lääkärillä on? Saat 3-5 päivää silloin tällöin, mutta muutaman tuollaisen jakson työnantaja velvoittaa jo kolmikantaan tai palkanmaksu katkeaa ja tiput sairauspäivärahalle. Kela ei maksa sitä ilman b-lääkärintodistusta.

Työpaikan ongelmat ratkeavat työpaikalla. Jos teillä on suuri vaihtuvuus, niin vähänkään vastuullisessa firmassa sellaiset osastot ovat jo HR:N ja työterveyden syynissä. Toistuvat poissaolot ovat kalliita.

Jos taas meno on työpaikalla normaalia, niin sieltä kannattaa hankkiutua mahdollisimman nopeasti pois. Mikään taloudellinen ongelma ei ole niin suuri, että sen vuoksi kannattaa hankkiutua esim vuoden pitkälle sairaslomalle. Päinvastoin, sitten vasta onkin rahat loppu ja mielenterveyskuntoutujan on tosi vaikea päästä työelämään takaisin. Jos siis olet aivan varma, ehjä ongelmat johtuvat tuosta työyhteisöstä, niin sitten kannattaa irtisanoutua, aivan heti. Karenssin voi välttää hoitomyönteisyydellä ja että olet käyttänyt kaiken hoidon. Mutta edelleen se 3 kk karenssi on pikkujuttu siihen verrattuna että olet vaikka vuoden sairauspäivärahalle. Sille joudut jo kuukauden ellet lyhyemmästäkin sairauslomasta.

Työttömänä työnhaku on huimasti helpompaa kuin mielenterveyskuntoutujana.

2