Lue keskustelun säännöt.
Oletko ylijäämäkaveri?
30.12.2014 |
Sellainen jota pyydetään esim. reissuille mukaan vasta, kun kaikki muut on jo pyydetty ja joku olisi pakko vielä saada (esim. Yksi lippu vielä jäljellä tai muuta). Tai jos itse pyydät jotakuta vaikka ulos viikonloppuna, niin innostuvat lähtemään vasta jos joku parempi kaveri lähtee mukaan. Itse olen tällainen ja ollut koko ikäni. Monesti pyydetään mukaan vasta kun tarvitaan esim. autoa jollekin vähän pidemmälle ajomatkalle. Monesti saa myös kuulla hehkutusta miten hauskaa oli vaikka kotibileissä tai mökkireissulla johon itse en ole kutsua saanut.
Ehkä parasta olisi vaan olla kokonaan yksin.
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:59"]
Mulle tehdään ihan sitäkin, että kun istutaan kavereiden kesken niin yksi kaveri alkaa toiselle lässyttämään, että "tulethan sitten sinne ja sinne, siellä on niin kivaa." Itse istun siinä vieressä. Ei tulisi mieleenkään itse tehdä noin. Itse pyytäisin mukaan myös ne muut paikalla olijat!
[/quote]
Minulla kävi niin, että yksi kaveri kysyi leffaseuraa Facebookissa ja keräsin rohkeuteni ja ilmoitin että voin tulla. "Kiva, ihanaa kun saa seuraa!!!" Mutta sitten samana iltana tuli viesti, että ei lähdekään. Ja sitten seuraavana päivänä Facebookissa hehkutusta miten oli hyvä elokuva ja "kiitos murut seurasta".
Enpä tarjoudu enää mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:36"]Jos olet 'varakaveri'-kategoriassa samojen ihmisten taholta pidempiä aikoja syy on omasi kun siedät moista käytöstä Minä en enää lapsuuden jälkeen ole sellaiseen tilaan alentunut, vaan jos huomaan että olenkin se toinen vaihtoehto en pidä kaverianiakaan enää todellisena vaan 2. [/quote] Tätä olen itse asiassa vähän koittanut tehdäkin. Tosin itselläni ei ole paljon muita kavereita, joten vaikeaa se on. Ap
[/quote]
Sitten arvostat itseäsi ja teet yksin mitä haluat, nautit elämästäsi. Uusia ystäviä on mahdollista saada :)
Minusta on surullista jos joku 'joutuisi' olemaan huonoissa kaverisuhteissa yksinjäämisen pelon takia :( Mulla on tällä hetkellä tilanne, että kavereita ei ole koska jätin sellaiset "ystävyyssuhteet" taakse, joissa olin se 2. tai 3. vaihtoehto. Paljon parempi olo itsestäni kun ymmärsin kuinka haitallisesti muiden näkemys vaikuttaa omakuvaani. Nyt yritän olla avoimempi ja tarkempi siitä millaisten ihmisten kanssa haluan olla tekemisissä.
Itse en pidä ketään toisena vaihtoehtona, miksi siis olisin niiden kanssa, jotka kohtelevat muita sillä tavalla?
Mulla on tämmöinen ystävä joka hokee olevansa tälläinen. Mihinkään ei kelpaa ja plaaplaa. MUTTA aikanaan kun kelpas rupes kieltäytyyn milloin mihinkin vedoten, sanoin jo silloin että alan pyytää muita ja se oli ok. Nyt se ei olekaan ok, vaan minä olen jokin hylkääjä, mutta moista valittajaa en enää jaksa.
Ja minua pyydetään paljon ja pyydän itse. kausittaista, mutta yksinäinen en ole.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:27"]
Olen se, jota monet inhoavat vaistovaraisesti. Minulle on esim. sanottu, ettei olemuksestani ja ulkonäöstäni pidetä. Olen kai jotenkin syntynyt vastenmieliseksi. Suuremmassa porukassa on aina joku, joka alkaa vieroksumaan minua tai käyttäytymään todella vihamielisesti, vaikka olen kohtelias ja ystävällinen kaikille. Olen siis yksin.
[/quote]
Itselläni hieman sama ongelma! Harvoin naiset kutsuu mihinkään ja sitten kun kutsuu, niin loppuillasta muut supattavat keskenään ja katoavat jonnekin. Mut jätetään aina yksin istumaan jonnekin nurkkaan. Yleensä yksi porukasta vielä alkaa käyttäytyä vihamielisesti. Viimeksi se syy taisi olla kun miehet oli kysellyt mun perään yhdeltä näistä "kavereista". Olin vielä yrittänyt pukeutua ei-huomiota-herättävästi ja olen muutenkin luonteeltani kiltti ja ystävällinen. Yritän siis vielä käyttäytyä niin että kukaan vaan ei naisporukassa ärsyynny. Ei auta :( Ehkäpä se kiltteys on se syy miksi muut välttelee. Siksi kai koulukiusaajillakin on isoin kaveriporukka.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:32"]Olen, minun synttäreitä ei noteerata facessa, ei lähetetä joulukorttia eikä muutakaan tervehdystä.
Minut muistetaan sitten kun tarvitaan esim suunnnitelmat autotallille tai muuta rakennusasiaa (olen arkkitehti). Aina tiedän kun joku tuttava vuosien takaa soittaa että kohta peruskohteliaisuuksien jälkeen on jotain vailla.
[/quote]
Sanohan seuraavalla kerralla, että "Kiitos kysymästä, voin kyllä suunnitella leikkimökkisi. Tuntiveloitukseni on xxx euroa tai sovitaanko työlle jokin kiinteä hinta? Teen työn verokortilla."
Toki ihan läheisiä voikin auttaa, mutta kyllä tuollaiset kertomasi pyynnöt on enemmänkin halua hyväksikäyttää. Sinäkin kuitenkin joudut käyttämään noihin "vapaaehtoistöihin" useita tunteja työaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:04"]Ap sullahan menee vielä ihan hyvin. Mä olen sellainen kaveri, joka kutsutaan paikalle vain silloin, kun tarvitaan mun lompakkoa. Tupperwaret, meandit yms. ostokutsut, vain niihin kutsutaan mukaan.
[/quote]
Ottaisin etäisyyttä tuollaisiin "kavereihin". Varmasti keksit parempaa tekemistä kun seuraava kutsu ostokutsuille tulee.
Olin ylijäämäkaveri, mutten ole enää. Jätin sellaiset kaverit taakseni. Ansaitsen parempaa. Mieluummin vaikka sitten yksin, kuin olla jollekulle vain varalla.
Varsinki erään kohdalla rupes toden teolla ärsyttämään kun ei koskaan löytänyt aikaa mulle nähdä, jos löysi se riippui siitä mitä nää paremmat kaverit tekee. Jos paremmat kaverit ei tulleetkaan kutsuille niin minut kutsuttiin vasta sitten, tai vasta sitten kun on ensin pitänyt hauskaa parempien ihmisten kanssa jne. Facessa kehuskeli kuinka suosittu on. Välimatkaakaan ei ollut ku 15 km. Kuitenkin hän aina uteli kaikkia yksityisasioitani. Oudolta tuntui lopuksi. Pistin välit täysin poikki. Olen onnellisempi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerronpas oman tilanteeni. Mulla ei ns.kaveriporukkaa ole koskaan ollutkaan. On vain ollut kavereita jotka eivät tunne toisiaan. Paitsi kaksi veljestä. Joten kaverin kanssa oleskelu on ollut kahdenkeskistä yleensä, paitsi näitten veljesten kanssa, joilla on muitakin kavereita tietenkin, joista osan tunnenkin. Lapsuudessa olin paras kaveri heille. Teini-iässä olin hyvä kaveri, mutten ehkä paras. Pariakymppiä kun ikä lähestyi, en enää ollut muutakuin ehkä se ylijäämäkaveri, koska en harrastanut dokaamista joka viikonloppu. Joskus olin kuskina heille. Parinkympin paikkeilla en ollut enää edes ylijäämäkaveri vaan yhteydenpito jäi minun harteilleni. Olen sitä toisen niistä kanssa tehnyt 14vuotta ehkä. Välillä mietin, viitsinkö enää. En taida enää viitsiä. Kun tapaan häntä, tulemme hyvin juttuun jne. Mutta yhteydenpito on yksin minun harteillani. Muutama muu hyvä kaveri on, onneksi, tai ainakin yksi, jota voi tavata säännöllisesti. En ole facebookissa, olen mies. Tiedän että olis nuorempana ollu enemmän kavereita jos ois liittyny dokuporukkaan. En mennyt sitä tietä. Pitkään mulla oli vain yks kaveri, jonka kanssa tehtiin kaikki. Hänen kanssa emailataan usein, mutta tapaamiset on tosi harvassa. Kyl yks uus kaveri mahtuis joukkoon.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:34"]
Pyydättekö itse ketään koskaan mihinkään? Jos joku kysyy sua johonkin, oletko se, joka sanoo, että "katsotaan, jos mies on töissä voin lähteä" tai vastaa facen tapahtumakutsuun aina epämääräisen "ehkä", tai kieltäytyy normaalisti aina? Toki tiedän, että jotkut ovat "hyljeksittyjä" tahtomattaan ja vaikka ovat itse aktiivisia, mutta itse olen lähes aina se, joka kysyy. Yritän toki kutsua kaikkia, mutta tuntuu turhalle kutsua tyyppejä, jotka ei ikinä pääse tai jahkailee loppuun asti tuleeko vai ei. :/ Sitten sen kerran, kun jälkikäteen kuuleekin, että on ollut huippureissu, tai kun osallistujat on lyöty lukkoon, itketään, että oispa ollut kiva lähteä..
[/quote]
Pyydän itse "kavereita" mutta eihän heillä ole aikaa, vaan aina on jotain tärkempää ehkä tulossa. Lähden aina jos minua joku johonkin pyytää. Siitä ei varmasti ole kiinni.
Ilmaishommia(enkä muutenkaan) en tosin tee enää kenellekään, en edes "ystäville"
T: 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kaverin kohdalla en enää pidä yhteyttä juuri lainkaan. Syntymäpäivinä onnittelen facebookissa ja se on siinä. AINA on kiire, AINA on niin paljon kuulemma kaikkea... Muiden kanssa kyllä kummasti ehtii vaikka mitä. No kuitenkin tämä kaveri sitten kuukausien jälkeen yleensä itse ehdottaa kahvittelua kun en ole tarpeeksi pitkään aikaan ottanut yhteyttä. En tiedä miksi. Velvollisuudentunnostako, kun ollaan lapsesta asti tunnettu.
Ap
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:31"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:32"]Olen, minun synttäreitä ei noteerata facessa, ei lähetetä joulukorttia eikä muutakaan tervehdystä. Minut muistetaan sitten kun tarvitaan esim suunnnitelmat autotallille tai muuta rakennusasiaa (olen arkkitehti). Aina tiedän kun joku tuttava vuosien takaa soittaa että kohta peruskohteliaisuuksien jälkeen on jotain vailla. [/quote] Sanohan seuraavalla kerralla, että "Kiitos kysymästä, voin kyllä suunnitella leikkimökkisi. Tuntiveloitukseni on xxx euroa tai sovitaanko työlle jokin kiinteä hinta? Teen työn verokortilla." Toki ihan läheisiä voikin auttaa, mutta kyllä tuollaiset kertomasi pyynnöt on enemmänkin halua hyväksikäyttää. Sinäkin kuitenkin joudut käyttämään noihin "vapaaehtoistöihin" useita tunteja työaikaa.
[/quote]
Saan suunnitella ihan tarpeeksi normityöaikana, joten en tee edes rahasta extra hommia. Varsinkin kun olen huomannut että ei niistä kukaan halua maksaa käypää hintaa... varsinkaan kun ollaan "ystäviä"
T: 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 vaikutat tylsältä valittajalta. Ei sellaisen kanssa kukaan halua aikaansa viettää.
Minä olin aina se ylijäämä jo lapsena, ja sen jälkeen minulla ei kavereita ole ollutkaan.
Minussa on vain joku vika, jos vain jonkun toisen kaverin saa niin minut voi unohtaa. Minulle on niin elävästi jäänyt mieleen, kun luokalle tuli peruskouluaikana useita uusia oppilaita, ja aina kaava oli sama. Minä menin ensimmäisenä tutustumaan, olinhan kaveriton, ja muut syrjivät näitä uusia tulijoita pitkään.
Mutta kun joku muu lopulta suvaitsi tutustua heihin, minä aloinkin jäädä aina ulkopuolelle, ja lopulta olin taas yksin. Ja taas toiveikkaana tutustumassa uuteen tulijaan.
Viimeisellä kerralla kun huomasin kuinka kaverin ystäväpiiri laajeni ja laajeni, ja meidän yhteydenpitomme harveni ja sain kuulla aika paljon vain hänen muista ystävistään, lopetin ystävyyden itse. Mitäpä tuota väistämätöntä kehitystä pitkittämään ja odottamaan että hän unohtaa minut kokonaan.
Myöhemmin en sitten päässyt sisälle porukoihin oikein missään, jos nyt olen yrittänytkään. Hyvin tässä on mennyt keski-ikään asti ilman yhtään kaveria, ystävää tai tuttavaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:49"]
13 vaikutat tylsältä valittajalta. Ei sellaisen kanssa kukaan halua aikaansa viettää.
[/quote]
Ja mikä sinä olet? Turha ilkeilijä?
Juuri muutama hetki sitten tapahtui minullekin tämä. Lapsuudenystäväni ei halunnut sanoa ystävyyttään "irti", koko syksyn yritin kysellä, kävisikö tapaaminen jne. mutta aina oli kuulemma kiireistä. Lopulta hän "tunnusti", että olen ollut kuulemma huono ystävä. Olimme olleet ystäviä 10 vuotta! Olin huono ystävä, koska en kuulemma auttanut häntä aina kun hän apua tarvitsi tai se ei ollut sellaista kun hän toivoi, joten hän vaihtoi parempaan seuraan.
En ole kostonhimoinen todellakaan, mutta välillä toivon, että elämä koulisi tätäkin neitokaista. Terveisin yksi yksinäinen.
Olisi kiva jos joku joskus korjaisi tämän perseestä revityn mobiiliversion! Taaskaan ei näy kakkossivu automaattisesti. >:-(
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:49"]
13 vaikutat tylsältä valittajalta. Ei sellaisen kanssa kukaan halua aikaansa viettää.
[/quote] Ehkä ei moni tässä ketjussa kaipaa sinuakaan kaveriksi. Tämähän on yksinäisyydestä valitus-ketju. Miten helvetin pirteästi tällaista asiaa voisi edes käsitellä? Varmasti meistä useimpia ottaa pattiin jos joku tulee syyttelemään että kyse on vain ihan omasta käytöksestä, aktiivisuudesta tai jopa naamasta.
Kyllähän minäkin tiedän että jotain vikaa minussa luultavasti on, kun ihmiset eivät ole koskaan halunneet ystävystyä paremmin. Mutta se on jotain sellaista varmaan jota en pysty muuttamaan.
Ja vaikka esim. minä masentuneena ja väsyneenä ja sairaana en enää tälle asialle voi tehdä mitään, ja on tiettyjä syitä miksi minua varmasti katsotaan kieroon ja turha olisi edes yrittää ystävystyä, niin mielestäni minullakin on silti oikeus valittaa vaikka ihan vain siitä että nelikymppiseksi asti kukaan ei ole ollut kiinnostunut seurasta, silloin kun itsellä olisi vielä ollut mahdollisuuksia ja voimia pitää yllä sitä ystävyyttä.
Joko ylianalysoit ja olet väärässä. Tai sitten sinua hyväksikäytetään. Itse voit selvittää kummasta on kyse.
Ap sullahan menee vielä ihan hyvin. Mä olen sellainen kaveri, joka kutsutaan paikalle vain silloin, kun tarvitaan mun lompakkoa. Tupperwaret, meandit yms. ostokutsut, vain niihin kutsutaan mukaan.