Oletko ylijäämäkaveri?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:39"]

Niin...kyllä se lopulta ne ihmissuhdetaidot on. Et varmasti ärsytä ketään, mutta ihmisiä ei vain kiinnosta pysyvästi olla yhteydessä kanssasi. "Kaverisi" eivät saavuta yhteenkuuluvuuden tunnetta kanssasi, vaikka mukava tyyppi ehkä oletkin. Jokin olemuksessasi, ulosannissasi, tai jossain on sellaista, joka ei vaan miellytä. Ihminen tekee itselleen mielekkäitä asioita, ja sinä et selvästikään tapaamiasi ihmisiä ole pystynyt miellyttämään.

[/quote] Minä en nyt ymmärrä sinua. Mielestäni ihmissuhdetaidot on jotain jota voi oppia, kun taas jos persoonani ei nyt vain miellytä ketään, niin sitä on mahdoton tietyissä asioissa muuttaa, eikä tietenkään kannatakaan teeskennellä jotain ihan muuta kuin on, sekään ei pitkälle kanna. En siis nyt tietenkään puhu esimerkiksi jos on töykeä ja suorasanainen, ettei sille tarvitsisi mitään tehdä, mutta että eipä tällaisesta tylsästä ihmisestä (vaikka jonkun vitsin välillä murjaiseekin) väkisin kannata yrittää leipoa mielenkiintoista, tai väkisin yrittää kiinnostua samoista mielenkiinnon kohteista kuin muut.

Ette kai te muut ole sitä mieltä että ihmissuhdetaidot=persoona? Että jos en ole riittävän kiinnostava, se tarkoittaa että ihmissuhdetaidoissa on jotain pielessä?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:39"]

Niin...kyllä se lopulta ne ihmissuhdetaidot on. Et varmasti ärsytä ketään, mutta ihmisiä ei vain kiinnosta pysyvästi olla yhteydessä kanssasi. "Kaverisi" eivät saavuta yhteenkuuluvuuden tunnetta kanssasi, vaikka mukava tyyppi ehkä oletkin. Jokin olemuksessasi, ulosannissasi, tai jossain on sellaista, joka ei vaan miellytä. Ihminen tekee itselleen mielekkäitä asioita, ja sinä et selvästikään tapaamiasi ihmisiä ole pystynyt miellyttämään.

[/quote] Minä en nyt ymmärrä sinua. Mielestäni ihmissuhdetaidot on jotain jota voi oppia, kun taas jos persoonani ei nyt vain miellytä ketään, niin sitä on mahdoton tietyissä asioissa muuttaa, eikä tietenkään kannatakaan teeskennellä jotain ihan muuta kuin on, sekään ei pitkälle kanna. En siis nyt tietenkään puhu esimerkiksi jos on töykeä ja suorasanainen, ettei sille tarvitsisi mitään tehdä, mutta että eipä tällaisesta tylsästä ihmisestä (vaikka jonkun vitsin välillä murjaiseekin) väkisin kannata yrittää leipoa mielenkiintoista, tai väkisin yrittää kiinnostua samoista mielenkiinnon kohteista kuin muut.

Ette kai te muut ole sitä mieltä että ihmissuhdetaidot=persoona? Että jos en ole riittävän kiinnostava, se tarkoittaa että ihmissuhdetaidoissa on jotain pielessä?

[/quote]

Hyvä on sitten: Ihmissuhdetaitosi ovat loistavat, mutta et vaan saa kavereita. Peri juurin outoa, mutta ilmeisesti totta? Olisi mukava tavata sinut.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 11:52"]

Minä olin aina se ylijäämä jo lapsena, ja sen jälkeen minulla ei kavereita ole ollutkaan.

Minussa on vain joku vika, jos vain jonkun toisen kaverin saa niin minut voi unohtaa. Minulle on niin elävästi jäänyt mieleen, kun luokalle tuli peruskouluaikana useita uusia oppilaita, ja aina kaava oli sama. Minä menin ensimmäisenä tutustumaan, olinhan kaveriton, ja muut syrjivät näitä uusia tulijoita pitkään.

Mutta kun joku muu lopulta suvaitsi tutustua heihin, minä aloinkin jäädä aina ulkopuolelle, ja lopulta olin taas yksin. Ja taas toiveikkaana tutustumassa uuteen tulijaan.

Viimeisellä kerralla kun huomasin kuinka kaverin ystäväpiiri laajeni ja laajeni, ja meidän yhteydenpitomme harveni ja sain kuulla aika paljon vain hänen muista ystävistään, lopetin ystävyyden itse. Mitäpä tuota väistämätöntä kehitystä pitkittämään ja odottamaan että hän unohtaa minut kokonaan.

Myöhemmin en sitten päässyt sisälle porukoihin oikein missään, jos nyt olen yrittänytkään. Hyvin tässä on mennyt keski-ikään asti ilman yhtään kaveria, ystävää tai tuttavaakaan.

[/quote]

Toisistaan täytyy erottaa kaksi asiaa: millainen olet ihmisenä ja millaiset ihmissuhdetaitosi. Sinussa ei ole pohjimmiltaan vikaa, mutta kyvyssäsi olla sosiaalinen ja luoda ihmissuhteita on vikaa. 

[/quote] Minä vain en usko sinua. Minä en suostu uskomaan etten osaisi olla sosiaalinen ja "luoda ihmissuhteita", koska kyllä minä mielestäni osaan. Minähän ne ainoat ihmissuhteet olen aina luonut, ollut se aloitteellinen, ja minun tehtäväkseni on jäänyt myös pitää yllä. Miten voi olla ettei kukaan ole halunnut luoda ja pitää niitä yllä minuun päin? 

Siitä aluksi aika ujosta tytöstä kehittyi lopulta aina vaan rohkeampi juttelemaan kaikille ihmisille, saan jopa ihmisiä nauramaan, mistä itsekin tykkään, mutta silti en mielestäni ole sellainen kovaääninen rasittava vanhojen vitsien vääntäjä tai mitään.

Ihmiset eivät vain halua jatkaa yhteydenpitoa, en jätä minkäänlaista jälkeä että kukaan jäisi kaipaamaan näiden lyhyiden väkisin yhdessä oltujen yhteisöissä vietettyjen pätkien jälkeen.

Nimittäin minä olen tehnyt esim. pätkätöitä useissa eri työpaikoissa, ollut erilaisissa porukoissa sairauteni tiimoilta, muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen esimerkiksi. Kun ajattelee että jollain lailla olen sujuvasti sukeltanut erilaisiin porukoihin, jutellut kaikkien mahdollisten kanssa, en varmasti ole ollut vain se outo hiihtäjä jossain nurkassa, jota nähdään vähän aikaa ja joka sitten häviää yksi päivä.

Tietysti osa porukasta on ollut hankalampaa tulla toimeen, ja huomattavan eri ikäistä porukkaa, mutta jotenkin uskoisin että joskus joku olisi tehnyt itseään tykö samalla tavalla kuin minä olen tehnyt toisille.

[/quote]

Niin...kyllä se lopulta ne ihmissuhdetaidot on. Et varmasti ärsytä ketään, mutta ihmisiä ei vain kiinnosta pysyvästi olla yhteydessä kanssasi. "Kaverisi" eivät saavuta yhteenkuuluvuuden tunnetta kanssasi, vaikka mukava tyyppi ehkä oletkin. Jokin olemuksessasi, ulosannissasi, tai jossain on sellaista, joka ei vaan miellytä. Ihminen tekee itselleen mielekkäitä asioita, ja sinä et selvästikään tapaamiasi ihmisiä ole pystynyt miellyttämään.

[/quote]

Samaa itsekin mietin. Tunsin erään, joka koulussa oli kuin bussi: Käveli omaa reittiä eri kaveriporukoiden välillä, jutteli aikansa ja sitten siirtyi seuraavan porukan luokse. Jutut olivat ihan hauskoja ja sain käsityksen, että hän oli hyvin sosiaalinen tapaus. Myöhemmin selvisi, ettei hänellä ollutkaan ystäviä. Minun oli hankala ajatella häntä ystävänä juuri siksi, koska ei tullut yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sellainen ehkä olisi tullut ajan myötä, jos hän ei olisi poukkoillut eri porukoiden väliä, vaan jäänyt juttelemaan syvällisempienkin keskustelujen syntyessä.

Ei, kun olen se, jota ei muisteta milloinkaan. Ei pyydetä mukaan mihinkään.

Olen. Se "varakaveri", joka pyydetään mukaan jos tarvitaan viihdyttäjä.

Mikä ton psykologinen tausta on?

Olen se, jota monet inhoavat vaistovaraisesti. Minulle on esim. sanottu, ettei olemuksestani ja ulkonäöstäni pidetä. Olen kai jotenkin syntynyt vastenmieliseksi. Suuremmassa porukassa on aina joku, joka alkaa vieroksumaan minua tai käyttäytymään todella vihamielisesti, vaikka olen kohtelias ja ystävällinen kaikille. Olen siis yksin.

Onko joku julkkis kuka näyttää sulta? Haluan tietää minkä näköinen olet 5!

Onpa kurjaa :/

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:22"]

Ei, kun olen se, jota ei muisteta milloinkaan. Ei pyydetä mukaan mihinkään.

[/quote]

Sama :( 

Olen, minun synttäreitä ei noteerata facessa, ei lähetetä joulukorttia eikä muutakaan tervehdystä.

Minut muistetaan sitten kun tarvitaan esim suunnnitelmat autotallille tai muuta rakennusasiaa (olen arkkitehti). Aina tiedän kun joku tuttava vuosien takaa soittaa että kohta peruskohteliaisuuksien jälkeen on jotain vailla.

up

Pyydättekö itse ketään koskaan mihinkään? Jos joku kysyy sua johonkin, oletko se, joka sanoo, että "katsotaan, jos mies on töissä voin lähteä" tai vastaa facen tapahtumakutsuun aina epämääräisen "ehkä", tai kieltäytyy normaalisti aina?

Toki tiedän, että jotkut ovat "hyljeksittyjä" tahtomattaan ja vaikka ovat itse aktiivisia, mutta itse olen lähes aina se, joka kysyy. Yritän toki kutsua kaikkia, mutta tuntuu turhalle kutsua tyyppejä, jotka ei ikinä pääse tai jahkailee loppuun asti tuleeko vai ei. :/ Sitten sen kerran, kun jälkikäteen kuuleekin, että on ollut huippureissu, tai kun osallistujat on lyöty lukkoon, itketään, että oispa ollut kiva lähteä..

Jos olet 'varakaveri'-kategoriassa samojen ihmisten taholta pidempiä aikoja syy on omasi kun siedät moista käytöstä

Minä en enää lapsuuden jälkeen ole sellaiseen tilaan alentunut, vaan jos huomaan että olenkin se toinen vaihtoehto en pidä kaverianiakaan enää todellisena vaan 2.

En ole. Pidän huolta, ettei sellaista tilannetta synny. Jos syntyisi, jättäisin tietenkin sen henkilön, joka noin tekee

Anteeksi jo etukäteen että kuulostan katkeralta ja veemäiseltä ihmiseltä, mitä en yleensä ole. Minulla on tänään huono päivä, ja numeron 10 kommentti nosti niskavillat pystyyn ja puolustusmekanismin päälle. Jotta edes joku nyt uskoisi, että oikeasti olen ihan tavallinen ihminen ja perusystävällinen ja huomaavainen, niin silti minun on pakko sanoa tämä, jo vähän muidenkin kaltaisteni puolesta:

Kyllä, olen pyytänyt ihmisiä mukaani ties minne: leikkipuistoon, lenkille, uimaan kesällä, elokuviin, kaupungille, shoppailemaan. Ei, en ole takertuva. Kyllä, vastaan puhelimeen. Kyllä, olen sanani mittainen eli jos olen sanonut että teen jotain, olen sen myös tehnyt. Ei, en ole epävarma. Ei, en ole epätasapainoinen itkijä. En ole juoruaja. OLEN yrittänyt järjestää myös itse juhlia. Olen jopa kutsununut itse itseni mukaan (ja huomannut että se oli virhe). Ei, naamassani ei ole isoja rupia enkä näytä Quasimodolta. En kyllä näytä prinsessa Belleltäkään, mutta olen ihan perusnätti suomalainen nainen. En kyräile nurkissa. En puhu päälle. Osaan sanoa hei ja keskustella sujuvasti. En ole ylpeä. Olen kokeillut harrastaa (harrastus jäi, ystäviä en ole saanut). Esimerkiksi harrastan valokuvausta mutta saan harrastaa sitä ihan keskenäni, edes valokuvausfoorumeilla kuviani ei juuri noteraata. 

Ja silti en ole edes ylijäämäkaveri. Olen yksin ilman ystäviä. 

Olen itse nimenomaan ehdotellut kaikkea. Olen ehdottanut laivamatkaa, ulkomaanreissuja, viikonloppuna ulos lähtöä... Eräs kaveri ei koskaan varsinaisesti sano niihin juuta tai jaata, koska ehdottajan pitäisi olla se parempi kaveri, jolloin hän olisi suorastaan liekeissä ehdotuksista. Ikään kuin minun seurani ei olisi mitään ja hän tarvitsee varmuuden, että se hyvä kaveri on mukana. Ärsyttää kun toisten ihmisten ehdotuksista ollaan suorastaan liioitellun innoissaan ja hihkutaan innoissaan reissuista, joihin minua ei kutsuttu.

Ap

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:36"]Jos olet 'varakaveri'-kategoriassa samojen ihmisten taholta pidempiä aikoja syy on omasi kun siedät moista käytöstä

Minä en enää lapsuuden jälkeen ole sellaiseen tilaan alentunut, vaan jos huomaan että olenkin se toinen vaihtoehto en pidä kaverianiakaan enää todellisena vaan 2.
[/quote]

Tätä olen itse asiassa vähän koittanut tehdäkin. Tosin itselläni ei ole paljon muita kavereita, joten vaikeaa se on.

Ap

Mulle on kanssa tuttua, että sovin seuraksi, kun jotain tarvitaan. Sen sijaan jos ehdotan vastaavasti näille ihmisille tapaamista, leffaa tai jollekin keikalle lähtemistä saan vastaukseksi "en ehdi". Olen sitten itsekin muuttanut käyttäytymistäni siten, etten enää vaivaudu tekemään mitään palveluksia sellaisille, jotka eivät ole vastavuoroisia.

Tämä on kyllä aiheuttanut yksinoloakin, mutta toisaalta on löytynyt uusiakin kavereita. Heidän kanssaan olen sitten pitänytkin rajat tarkemmin eli en ryhdy heille miksikään talkooavuksi tai ongelmien kuuntelijaksi. Toisaalta näiden tuttujen kanssa tulee kuitenkin keskusteltua monenlaisesta kiinnostavasta, joten heidän tapaamisensakaan ei vie itseltäkään samalla tavalla energiaa kuin yhdessäolo entisten "kavereideni" kanssa.

Mulle tehdään ihan sitäkin, että kun istutaan kavereiden kesken niin yksi kaveri alkaa toiselle lässyttämään, että "tulethan sitten sinne ja sinne, siellä on niin kivaa." Itse istun siinä vieressä. Ei tulisi mieleenkään itse tehdä noin. Itse pyytäisin mukaan myös ne muut paikalla olijat!