Nuori tohtori sanoo edelleen aina kyllä
http://www.hs.fi/ihmiset/a1419737360946
On hieno saavutus saada tutkinto Oxfordista, on vaatinut varmasti paljon työtä.
Minua suoraan sanoen kuitenkin vituttaa tuon 27-vuotiaan tohtorin ylimielinen asenne. Hän kuvailee tulleensa vaatimattomasta perheestä, koska molemmat vanhemmat olivat ei-akateemisia.
Siis molemmat hänen vanhempansa olivat elossa, terveitä, tervejärkisiä ja hyvin toimeentulevia ammattilaisia. Perhe oli ilmeisesti asunut ulkomaillakin. Tietysti, jos verrataan Oxfordin perusopiskelijaan, on Linda Laatikainen vaatimattomista oloista, sillä suuri osa yliopiston opiskelijoista kuuluu vanhan rahan eliittiin. Hän kuitenkin antaa ymmärtää, että kenestä tahansa voi tulla tohtori 27-vuotiaana, että kuka tahansa voi menestyä, kunhan ajattelee positiivisesti.
Entä jos toinen vanhemmistasi kuolee ollessasi lapsi? Entä jos vanhemmillasi on vakavia mielenterveydenongelmia ja taloushuolia? Entä, jos koulussakiusattiin kymmenen vuoden ajan? Entäs, jos vanhempasi murskaavat itsetuntosi niin, että käyt koko nuoren aikuisikäsi terapiassa, yrittäen epätoivoisesti haalia lisää rahaa terapiaan? Minulle tapahtuivat nuo kaikki. Voin sanoa, etten pääse noista yli millään positiivisella asenteella. Minut on hyväksy useampaakin yliopistoon opiskelemaan, huippualoillekin. Harmi vain, että mielenterveysongelmien vuoksi taidan valmistua korkeintaan siivoojaksi.
Kommentit (7)
Tekoselityksia, ajattele positiivisemmin! T. kokoomuslainen
Olikos tämä kokoomuslainen väitellyt tohtoriksi 27-vuotiaana?
Niin... Ihmisen lähtökohdat eivät aina ole niin yksinkertainen juttu, että se riippuisi jostain selkeästi määriteltävästä tekijästä. Useinhan ihmisen lähtökohdissa on kysymys yleistyneestä huono- tai hyväosaisuudesta. Uskon kuitenkin, ettei kyseinen ihminen ole mistään rikkonaisesta uusperheestä tai ongelmaperheestä.
Kyllä minullakin kieltämättä särähti vähän korvaan tuo "On turha esittää tekosyitä ja selitellä, miksei itse menesty. Kun katsoo positiivisesti tulevaan, on aktiivinen ja oma-aloitteinen, löytää hyviä asioita elämäänsä.".
En tiedä, miten toimittaja on tuon tekstin muotoillut, mutta kuulostaa tyypillisen kokoomusnuoren puheelta. On tilastollinen tosiasia, että vain 1/10 köyhän lapsesta päätyy hyvätuloiseksi ja rikkaiden lapsista 1/3. Menestystä voi tietysti mitata muutoin kuin rahassa.
Toisaalta hyvä, että hän kannustaa nuoria opiskelemaan lähtökohdistaan huolimatta. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei suurin osa ihmisistä ole älykkäitä tai pääse tuosta noin vain maailman huippuyliopistoihin pelkällä sisulla.
On muutenkin aika huono neuvo tuo, "sano aina kyllä". Jotenkin amerikkalaista tekopositiivisuutta. Hyvä tapa päätyä työuupumuksen vuoksi lataamoon. -ap
Tietysti voi miettiä, mikä on tuollaisen ammatillisen menestyksen hinta. Onko jotain jäänyt kokematta tai näkemättä? Ehkä siitä kumpuaa tuo ylimielisyys.
Oma mottoni on nykyisin "sano aina ei".
Olen opiskellut parhaan nuoruuteni korkeakoulussa, päässyt heti työputkeen, kärsinyt työuupumuksesta. Jos sanoo kaikelle kyllä, niin tuhlaa elämänsä. Menestyksen hintana on parhaiden vuoruusvuosien menettäminen ja kyynistyminen. Positiivinen suhtautuminen työhön ja muiden ehdotuksiin ainoastaan kasvattaa työkuormaa.
Sano aina ei.
Aika lohdutonta tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jos pitäisi sanoa aina kyllä. Mielellään pitäisi sanoa aina ei.