Tämän vuoden tuskallisin asia?

Terveydessäni todettiin tietty vika.

Sen tajuaminen, että on tehnyt elämässä vääriä valintoja. Mennyt nuorena naimisiin "turvallisen ja hyvän miehen" kanssa ja tehty kaksi lastakin sitten hänen kanssaan. En kadu mitään niin paljon kuin tätä. Osittain tähän liittyy omien lapsuutraumojen käsittely ja se mikä on vaikuttanut 10v sitten tekemiin valintoihin. Jos voisin kääntää kelloa 10v taaksepäin, valitsisin biletyksen ja yhdenillanjutut ja omien intohimojen seuraamisen, kiltin tytön roolin ja muiden miellyttämisen sijaan. Ahdistaa.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 22:04"]

Lapseni oli alle yhden kuukauden kun menetin hänet. Kätkytkuolema.

[/quote]

Suuren suuri halaus sinulle! Sama täällä.

Poikaystävän itsemurha.

Raskausmyrkytys, keskosvauva; onnellinen loppu mutta rankkaa oli. Nyt vauva 6kk, selvisi että mies pettänyt melkein koko 6kk, Otti tämän uuden naisen ja lähti, jäätiin vauvan kans kaksin. Just ennen joulua. Ens vuonna pakko olla helpompaa!

Eroeroero. Mies lähti vuosi sitten uutta elämää rakentamaan. Kolme lasta, Vuosi on ollut rankka, mutta toisaalta voimaannuttava. Me selviämme ja olen varma, että ensi vuosi on parempi. Olemme jaloillamme. 

Isän löytyminen kuolleena, keskenmeno viikolla 10, koiran kuolema jouluaatonaattona ja viimeisimmän selittäminen viisivuotiaalle. Tää on ollut ehdottomasti elämäni raskain vuosi, ilolla vaihdan seuraavaan.

Mikä ongelma on muka lapsettomuus? Maailma on täynnä orpoja lapsia.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:08"]Mikä ongelma on muka lapsettomuus? Maailma on täynnä orpoja lapsia.
[/quote]

Nimenomaan. Ei heru myötätuntoa lapsettomuudesta "kärsiville" täältä.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:08"]Mikä ongelma on muka lapsettomuus? Maailma on täynnä orpoja lapsia.
[/quote]
Et jaksaisi. Jos nyt tähän haluat lähteä, niin mikä ongelma on sitten vaikka ero? Maailma on täynnä sinkkumiehiä.

Avioero ja sen tuomat muutokset arkeen.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:01"]

Raskausmyrkytys, keskosvauva; onnellinen loppu mutta rankkaa oli. Nyt vauva 6kk, selvisi että mies pettänyt melkein koko 6kk, Otti tämän uuden naisen ja lähti, jäätiin vauvan kans kaksin. Just ennen joulua. Ens vuonna pakko olla helpompaa!

[/quote]

Voi teitä, otan todellakin osaa.

Mun mieheni myös jätti mut tänä vuonna toisen naisen vuoksi. 12 vuotta oltiin yhdessä ja 3 lasta. Vaikka tästä on vasta 2 kk aikaa tunnen olevani jo voiton puolella. Jos joku on noin helvetin mulkku, niin sitten saa olla, mä en perään itke.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:11"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:08"]Mikä ongelma on muka lapsettomuus? Maailma on täynnä orpoja lapsia.
[/quote]
Et jaksaisi. Jos nyt tähän haluat lähteä, niin mikä ongelma on sitten vaikka ero? Maailma on täynnä sinkkumiehiä.
[/quote]

Lapsettomuudesta kärsivät ovat vain itsekkäitä vinkuiitoja. Jos on niin kova halu saada lapsi, niin adoptio on hyvä vaihtoehto jos ei luontaisesti sikiä. Mutta kun sen on pakko olla oma vaikka väkisin.

Jaaha. Omat murheet tuntuvat pieniltä, mutta raskasta on. Minulla on meneillään jonkinlainen masennus/työuupumus, siihen liittyy muuta sairastelua. Miehellä myös työuupumusta, lisäksi todettiin vakava pitkäaikaissairaus. Pieni tyttäremme on myös ollut syntymästään asti sairas. Lienee selvää, että liitto rakoilee. Seassa pyörii vielä herkkä ja lahjakas isosisko, joka myös tarvitsee äitiä ja isää.

Haluaisin uuden työn, mutta en ole saanut mitään. Hassua. Neljä vuotta sitten olimme kunnossa: työt, urat, esikoinen, kaikki. Nyt kaikki on harmaata.

Särjin ensimmäistä kertaa sydämeni.

Bulimia palasi takaisin pahempana kuin koskaan.

Alkoholilla läträäminen alkoi taas.

Ahdistuneisuus ja masennus tuli takaisin.

Raha-asiat päin helvettiä.

Raiskaus.

Sukupuolitauti.

Välit menneet ystäviin.

Katkeruus ja viha itseä kohtaan ja muihin.

Elämän halun hiipuminen.

Ja tosiaan tänä vuonna olin alkuvuodesta onnellisempi kuin mitä olen koskaan ollut, ja nyt on mennyt täydellistä syöksykierrettä ja alamäkeä koko vuoden. Aikakoneella viisi vuotta taaksepäin.

Käden murtuminen aktiivi urheilijana oli kamalin kokemus, varsinkin kun se ensimmäisellä kerralla ei luutunut oikein, pääsin suhteellisen helpolla tästä vuodesta

Olen keikkunut koko vuoden burnoutin partaalla ja yrittänyt pitää pään pinnalla. On ollut paskin vuosi ikinä mitä tulee työssä jaksamiseen.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:01"]

Raskausmyrkytys, keskosvauva; onnellinen loppu mutta rankkaa oli. Nyt vauva 6kk, selvisi että mies pettänyt melkein koko 6kk, Otti tämän uuden naisen ja lähti, jäätiin vauvan kans kaksin. Just ennen joulua. Ens vuonna pakko olla helpompaa!

[/quote]

Voi teitä, otan todellakin osaa.

Mun mieheni myös jätti mut tänä vuonna toisen naisen vuoksi. 12 vuotta oltiin yhdessä ja 3 lasta. Vaikka tästä on vasta 2 kk aikaa tunnen olevani jo voiton puolella. Jos joku on noin helvetin mulkku, niin sitten saa olla, mä en perään itke.
[/quote]

Voi ku sais itsensä jo tohon tilaan. Musta tuntuu et Kuinkaa ei selviä, koko ajan pyörii mielessä kuinka se on voinut tehdä meille näin. Vaikka toisaalta täys kusipää äijä se oli aina, jaksoin vaan aina uskoa mutta tämä nyt oli kaiken huippu ! Mä en haluais itkee tollanen mulkun perään.....

Synnytyksen jälkeinen masennus, vauvan allergiat, kuolettava väsymys. Noista nyt selvitty ja mahtui tähän vuoteen myös suunnatonta onnea ja rakkautta lasta kohtaan. Pahinta oli kuitenkin se, että jäin yksin ja ilman tukea. Lapsen isä ei tukenut yhtään eikä ymmärtänyt väsymystäni ja avioliitto on nyt tulossa tiensä päähän. Ihan mielelläni jätän tämän vuoden taakseni ja otan uuden vastaan.

Lapsettomuus, en siis voi koskaan saada lapsia.