Kannattaako erota jos on ahdistava olo puolison kanssa?

Joo ehdottomasti kannattaa jatkaa yhdessä lopppuelämän. Oletko vajaa? 

Ei tietenkään kannata erota, vaan kannattaa kiduttaa itseään kunnes sairastuu henkisesti tai fyysisesti.

Taidan olla puolisosi.. hei, tunnen ihan samoin. Puhuttaisko tästä? Meillä on kuitenkin lapsia, melko pitkä liitto ja omaisuus jaettavana. Enkä minäkään haluaisi asua tai elää kanssasi..

Puolisoni on oikeasti hyvä tyyppi, kohtelee mua tosi hyvin, en ehkä koskaan löydä yhtä hyvää. Mut se vapauden kaipuu ja yhdessäolon ahdistavuus.

Ap

Oliko avioliitto jokin hetken mielijohde ja sovitte että heti kun tulee huono päivä niin eroatte?

Ahdistuneisuuden syitä puolison kanssa on monia, tässä muutama:

jokin tai jotkin asiat vaivaavat, mutta et ole saanut sanottua, tämä malli tulee ehkä kotoa, eli kyse on kommunikaatio-ongelmasta, sillä useimmat asiat on selvitettävissä ja sovittavissa, aika usein on väärinkäsityksiäkin.

Sinulla olisi ahdistava olo ilman puolisoakin, eli projisoit häneen huonon olosi ja näet hänet syntipukkina.

Ahdistava olo tulee muista asioista, esim töistä, omista ristiriidoista, oman sukusi suhteista, ystävyyssuhdeiden pulmista jne

Tyypillisesti ihmiset projisoivat ongelmasa kumppaniin ja eroavat usein ilman että tutkivat mistä on kyse ja huomaavat että kumppanista luopuminen tai kumppanin vaihtaminen ei muuttanut mitään? Vaan päinvastoin sopiva kumppani menetettiin, oman kommunikaatiovaikeuden takia.

Kaikki viestinnän ja ihmisten kanssa tietävät voivat vakuuttaa sinulle että kommunikaatio, itsetuntemus ovat taitoja joita voi opetella systemaattisesti ja viestintää oppii, sen jälkeen näkyy lähinnä mahdollisuuksia eikä ongelmia tai ahdistuksia.

Kuulostele MISTÄ se ahdistava olo johtuu? Etkö koe saavasi tilaa / olla oma itsesi? Tähän auttaa se, että ottaa sen tilan ja on vain oma itsensä! loppujen lopuksi aika helppoa. 

Oliko oma lapsuutesi kodissa jossa oli "virtahepo olohuoneessa"...? Jos oli, tulee sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni on oikeasti hyvä tyyppi, kohtelee mua tosi hyvin, en ehkä koskaan löydä yhtä hyvää. Mut se vapauden kaipuu ja yhdessäolon ahdistavuus.

Ap

Vapauden kaipuu? 

Kuka on vastuussa? Itse ole vastuussa olla vapaa.

Ota vapautesi, tarkoitan itse-ilmaisua. Et ole pallo jalassa. Varsinkin kun sanot että puoliso on hyvä tyyppi. 

Rajoitat itse itseäsi ja ahdistut. Puolisolla ei ole mitään tämän kanssa tekemistä jos et osaa elää itsenäisesti mutta yhdessä. 

Provoista provoin aloitus.

Ahdistushullu taas vauhdissa

Tyypillinen nainen. Mies vaihtoon, ku sattuu nyt vaan kyllästymään. Miehet sentään ymmärtää parisuhteen realiteetit, että aina ne aikaansa myöten menee väistämättä latteiksi. Sen kanssa kuitenkin eletään, koska toisessa ei vikaa ole ja sama toistuisi joka tapauksessa seuraavassa suhteessa.

Onko 2021 vielä tällaisia naisia olemassa? Luulin että ne jäi 50-luvulle? 

Perusasioita ei ole opittu kotona, koulussa tai vaikka netistä, itse luin UK Cosmopolitania 90-luvulla siellä neuvottiin miten puhutaan poikaystävälle mikä on ok ja mikä ei, ja mitä haluaa suhteelta.

Vierailija kirjoitti:

Oliko avioliitto jokin hetken mielijohde ja sovitte että heti kun tulee huono päivä niin eroatte?

Ahdistuneisuuden syitä puolison kanssa on monia, tässä muutama:

jokin tai jotkin asiat vaivaavat, mutta et ole saanut sanottua, tämä malli tulee ehkä kotoa, eli kyse on kommunikaatio-ongelmasta, sillä useimmat asiat on selvitettävissä ja sovittavissa, aika usein on väärinkäsityksiäkin.

Sinulla olisi ahdistava olo ilman puolisoakin, eli projisoit häneen huonon olosi ja näet hänet syntipukkina.

Ahdistava olo tulee muista asioista, esim töistä, omista ristiriidoista, oman sukusi suhteista, ystävyyssuhdeiden pulmista jne

Tyypillisesti ihmiset projisoivat ongelmasa kumppaniin ja eroavat usein ilman että tutkivat mistä on kyse ja huomaavat että kumppanista luopuminen tai kumppanin vaihtaminen ei muuttanut mitään? Vaan päinvastoin sopiva kumppani menetettiin, oman kommunikaatiovaikeuden takia.

Kaikki viestinnän ja ihmisten kanssa tietävät voivat vakuuttaa sinulle että kommunikaatio, itsetuntemus ovat taitoja joita voi opetella systemaattisesti ja viestintää oppii, sen jälkeen näkyy lähinnä mahdollisuuksia eikä ongelmia tai ahdistuksia.

Kuulostele MISTÄ se ahdistava olo johtuu? Etkö koe saavasi tilaa / olla oma itsesi? Tähän auttaa se, että ottaa sen tilan ja on vain oma itsensä! loppujen lopuksi aika helppoa. 

Oliko oma lapsuutesi kodissa jossa oli "virtahepo olohuoneessa"...? Jos oli, tulee sieltä.

Viisaita sanoja. Monia ahdistaa monistakin syistä ja läheskään aina syy ei ole toisessa, vaan ahdistus tulee itsensä sisältä.

Liian vähän liikuntaa esim voi olla syynä. Vähäiset unet. Työstressi. Alkoholi. Elämänrytmi. Tekemisen puute. Ei kiinnostavaa elämänsisältöä.

Tee hengitysharjoituksia. Hanki itsellesi harrastus. Vaihda työpaikkaa. Näe ystäviä. Hanki lemmikki.

Monet laittaa tekosyyksi sen puolison, kun ei elä omanäköistä elämää, vaikkei puoliso olisi mitenkään rajoittamassa tai hankaloittamassa elämää.

Monet eroavat oman päänsisäisen elämänkriisin ja kasvukohdan takia. Ei sen takia, että suhde olisi huono tai se ei olisi mitenkään pelastettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko avioliitto jokin hetken mielijohde ja sovitte että heti kun tulee huono päivä niin eroatte?

Ahdistuneisuuden syitä puolison kanssa on monia, tässä muutama:

jokin tai jotkin asiat vaivaavat, mutta et ole saanut sanottua, tämä malli tulee ehkä kotoa, eli kyse on kommunikaatio-ongelmasta, sillä useimmat asiat on selvitettävissä ja sovittavissa, aika usein on väärinkäsityksiäkin.

Sinulla olisi ahdistava olo ilman puolisoakin, eli projisoit häneen huonon olosi ja näet hänet syntipukkina.

Ahdistava olo tulee muista asioista, esim töistä, omista ristiriidoista, oman sukusi suhteista, ystävyyssuhdeiden pulmista jne

Tyypillisesti ihmiset projisoivat ongelmasa kumppaniin ja eroavat usein ilman että tutkivat mistä on kyse ja huomaavat että kumppanista luopuminen tai kumppanin vaihtaminen ei muuttanut mitään? Vaan päinvastoin sopiva kumppani menetettiin, oman kommunikaatiovaikeuden takia.

Kaikki viestinnän ja ihmisten kanssa tietävät voivat vakuuttaa sinulle että kommunikaatio, itsetuntemus ovat taitoja joita voi opetella systemaattisesti ja viestintää oppii, sen jälkeen näkyy lähinnä mahdollisuuksia eikä ongelmia tai ahdistuksia.

Kuulostele MISTÄ se ahdistava olo johtuu? Etkö koe saavasi tilaa / olla oma itsesi? Tähän auttaa se, että ottaa sen tilan ja on vain oma itsensä! loppujen lopuksi aika helppoa. 

Oliko oma lapsuutesi kodissa jossa oli "virtahepo olohuoneessa"...? Jos oli, tulee sieltä.

Viisaita sanoja. Monia ahdistaa monistakin syistä ja läheskään aina syy ei ole toisessa, vaan ahdistus tulee itsensä sisältä.

Liian vähän liikuntaa esim voi olla syynä. Vähäiset unet. Työstressi. Alkoholi. Elämänrytmi. Tekemisen puute. Ei kiinnostavaa elämänsisältöä.

Tee hengitysharjoituksia. Hanki itsellesi harrastus. Vaihda työpaikkaa. Näe ystäviä. Hanki lemmikki.

Monet laittaa tekosyyksi sen puolison, kun ei elä omanäköistä elämää, vaikkei puoliso olisi mitenkään rajoittamassa tai hankaloittamassa elämää.

Monet eroavat oman päänsisäisen elämänkriisin ja kasvukohdan takia. Ei sen takia, että suhde olisi huono tai se ei olisi mitenkään pelastettavissa.

Viisaita sanoja, sinullakin . Pitkälti samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Oliko avioliitto jokin hetken mielijohde ja sovitte että heti kun tulee huono päivä niin eroatte?

Ahdistuneisuuden syitä puolison kanssa on monia, tässä muutama:

jokin tai jotkin asiat vaivaavat, mutta et ole saanut sanottua, tämä malli tulee ehkä kotoa, eli kyse on kommunikaatio-ongelmasta, sillä useimmat asiat on selvitettävissä ja sovittavissa, aika usein on väärinkäsityksiäkin.

Sinulla olisi ahdistava olo ilman puolisoakin, eli projisoit häneen huonon olosi ja näet hänet syntipukkina.

Ahdistava olo tulee muista asioista, esim töistä, omista ristiriidoista, oman sukusi suhteista, ystävyyssuhdeiden pulmista jne

Tyypillisesti ihmiset projisoivat ongelmasa kumppaniin ja eroavat usein ilman että tutkivat mistä on kyse ja huomaavat että kumppanista luopuminen tai kumppanin vaihtaminen ei muuttanut mitään? Vaan päinvastoin sopiva kumppani menetettiin, oman kommunikaatiovaikeuden takia.

Kaikki viestinnän ja ihmisten kanssa tietävät voivat vakuuttaa sinulle että kommunikaatio, itsetuntemus ovat taitoja joita voi opetella systemaattisesti ja viestintää oppii, sen jälkeen näkyy lähinnä mahdollisuuksia eikä ongelmia tai ahdistuksia.

Kuulostele MISTÄ se ahdistava olo johtuu? Etkö koe saavasi tilaa / olla oma itsesi? Tähän auttaa se, että ottaa sen tilan ja on vain oma itsensä! loppujen lopuksi aika helppoa. 

Oliko oma lapsuutesi kodissa jossa oli "virtahepo olohuoneessa"...? Jos oli, tulee sieltä.

Sinä saat sen kuulostamaan siltä kuin suurin osa eroista olisi virheitä joita kadutaan. Näin ei kuitenkaan oman kokemukseni mukaan ole, vaan useimmat erot tapahtuu hyvästä syystä, ja jos jotain kadutaan niin se on se ettei erottu aiemmin. Ja tämä koskee myös niitä erilleen kasvamisia ja epämääräisiä ahdistuksia. Ei kaikkia suhteita ole tehty ikuiseksi ja sekin on ihan okei.

No ei tietenkään.

Ero ei ole hyvä tai paha, ero on ero.

Jotkut eroavat herkemmin jotkut eivät koskaan, jotkut ovat jumissa onnettomassa suhteessa.

Monet eronneet ovat tyytyväisiä.

Mutta pointti lienee se, että on hyvä kuulostella tunteita ja tuntemuksia ennen kuin alkaa tehdä johtopäätöksiä tai eroaa.

Itse olin liitossa, jossa kaikki vaikutti olevan hyvin, mutta ajoittain ahdisti (paljon). Minulla oli hyvä olla kun puoliso oli poissa kotoa, mutta yhdessäolo sai olon huonoksi ja väsyneeksi.

Pidin itseäni huonona vaimona ja ajatuksissani soimasin itseäni. Yritin aina vain enemmän tukahduttaa huonoa oloani ja pidin ahdistukseni piilossa. Kunnes eräänä päivänä kohtalo päätti toisin.  Kaikki kulissit hajosivat, kun puolisoni kaksoiselämä lävähti vahingossa esille. Tämän tapahtuman ansiosta sain riuhtaistua itseni irti liitosta ja nykyään olen sinkku, mutta mikään ei ahdista ja voin loistavasti.

Olen jälkikäteen miettinyt, että ehkä jollain tasolla aavistin puolison vilpillisyyden tai ehkä elämämme oli pinnallista, emmekä rakastaneet toisiamme oikealla tavalla.

Mulla on koko viikon ollu v"""tus käyrä korkealla. Lapset sairaana, ulos en oo päässy, oli nii pas*a Ilimaki joka päivä. Nyt sitte purkautunut viikonlopun aikana, yhtä huutoa. Olin minä jo yksiötäki hankkimassa. Vielä kuitenki miehen viereen köllähän. Tykkään kovasti ja parhaansa tekee ja kotitöitä ei laistele. Pussaaki, kunhan uskaltaa lähelle tulla.

Seuraavan kerran lähen vaan sateeseen ja otan naurut arjen pienistä iloista.

Anna miehen mennä, hän ansaitsee parempaa.

Minä olin pitkässä liitossa jossa ahdisti. Päällisin puolin kaikki oli "kunnossa". Mies oli töissä ja suosittu seuramies, harrasti ja hänellä oli ystäviä. Ei hakannutkaan.

Erosin kun en kestänyt enää

Olen sitten ehtinyt selvittää päätä.

Todellisuudessa mies oli jyrä, manipuloiva ja alkoholisti. Jos halusin jotain muuta kuin hän, hän uuvutti, taivutteli, vakuutteli, perusteli ja syyllisti, kunnes "ymmärsin tehdä mikä oli oikein ja järkevää". Tästä syystä meillä oli asunto joka hän halusi, lomat jotka hän halusi, harrastukset hänen mieleen, minun kiinnostuksia ei mahtunut mukaan. Pala palalta kaikki mikä teki minusta minun ja elämästä minun elämän, oli järkeilty tai "unohdettu" pois.

Tämä ei ole toistunut minulla muissa suhteissa ennen häntä eikä hänen jälkeen, ettei se nyt pelkästään minun korvien välissä ollut. Jos olisin jäänyt siihen, uskoisin varmasti nykyään että itse olen hullu ja terapian tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen. Mies vaihtoon, ku sattuu nyt vaan kyllästymään. Miehet sentään ymmärtää parisuhteen realiteetit, että aina ne aikaansa myöten menee väistämättä latteiksi. Sen kanssa kuitenkin eletään, koska toisessa ei vikaa ole ja sama toistuisi joka tapauksessa seuraavassa suhteessa.

Juurikin tuollainen "tyypillinen" mies saa sen olon tuntemaan ahdistuneelta. Ei puhuta eikä pussata, mutta yhdessä pitäisi olla elämän loppuun saakka vaikka ei ole enää hyvä olla.