Lue keskustelun säännöt.
Mies raivoaa kaikesta, en jaksa enää.
29.12.2014 |
Olen raskaana ja nyt ollut todella kipeänä raskauden takia, olin myös keuhkokuumeessa, joten mies on joutunut pyörittämään arkea aivan yksin. Ymmärrän kyllä, että se on ollut rankkaa ja hermot ovat siksi kireällä, mutta on silti vähän epäreilu olo, kun en minä mieheen koskaan ole purkanut arjen rankkuuta. Kaksi vuotta olen kumminkin ollut kotona lasta hoitamassa ja mies pimahtaa täysin jo kolmessa viikossa. Ensimmäisessä raskaudessa masennuin ja nyt on alkanut samat ajatukset pyöriä päässää, itken öisin salaa ja välillä menen suihkuun vain sen takia, että voisin itkeä. Miehelle ei tee mieli puhua, koska saan muutenkin vain huutoa kaikesta koko ajan. Mies huuta lapsellekin koko ajan. Tahtoisin puhua huonosta olostani neuvolassa, mutta en miehen läsnä ollessa. Mies on innokas neuvolassa mukana kävijä ja tietää seuraavan ajan kohdan. Miten ilmaisisin miehelle, että haluan mennä yksin, koska jos mies tulee en usko saavani suuta auki vaan hymyilen taas vain teko hymyä ja sanon, että kaikki on hyvin.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et puhuisi huonosta olostasi miehesikin kanssa? Yhdessähän te lisäännytte...
No kai se mies väsyy kun sinä et tee mitään!
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:40"]No kai se mies väsyy kun sinä et tee mitään!
[/quote]
Sairaalasta on vaikea tehdä mitään. Kummasti olen minä jaksanut kaksi vuotta valittamatta, mutta sitten kun en sairauden takia pysty mies pimahtaa jo parissa viikossa.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:39"]Varaa ylimääräinen neuvola-aika, josta et puhu miehellesi mitään.
[/quote]
Ei tullut mieleen, tämän teen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 17:39"]Miksi et puhuisi huonosta olostasi miehesikin kanssa? Yhdessähän te lisäännytte...
[/quote]
Koska ei ennenkään ole minua kuunnellut tai on. Jos olen sanonut, että väsyttää en jaksa enää voitko auttaa, olen vain saanut taputuksia selkään ja voivottelua.
Aloita keskustelu sanomalla miehelle: Minua harmittaa kun joudut niin koville tämän perhe-elämän kanssa. Tuntuu että olet muuttunut etäiseksi ja kiukkuiseksi, eikä se ole ihmekään kun joudut yksin pyörittämään arkea minun sairastaessani. Minusta tuntuu että tarvitsisin apua ennen kuin masennun taas, kannattaisiko ottaa puheeksi neuvolassa. Sinunkin taakkasi helpottuisi, jos saisimme vaikka jotain kotiapua ja minut tästä taas hyvinvoivaksi äidiksi. Minusta meidän kannattaisi yhdessä puhua neuvolassa tästä, niin saataisiin asiaa paremmin eteenpäin. Lapsemme ja tuleva lapsemme ansaitsevat enemmän kuin ylirasittuneet äidin ja isän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä olet jaksanut kaksi vuotta??? Lorvia kotona yhden lapsen kanssa? Onpa raskasta. Ja siitäkin masennuit!
Pakkohan sun on miehelle sanoa siitä huutamisesta ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota mieheltäsi joskus suihin ja pidä miehesi kassit tyhjinä
Joo ei se sairaus estä miehesi tyydyttämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas lapsellanne kiva paikka elää ja kasvaa, masentuneen äidin ja hermostuneen isän kanssa. Siihen saumaan pitää vääntää vielä lisää lapsia, hienoa. Olisiko aika tehdä jotakin? Siis jotakin muutakin kuin itkeä täällä? En ymmärrä tuollaista kädettömyyttä ja saamattomuutta. Olet ap varmasti ollut jo kauan tuollainen, mutta et ole tajunnut hakea itse minkäänlaista apua. Toivottavasti lapsenne ei saa ensimmäisistä vuosistaan loppuiäkseen jotakin traumaa, tämä tosin voi olla myöhästynyt toive, mutta tiedättepähän sitten mistä alatte asiaa purkamaan. Sorry, mutta sympatioita ei tipu ainakaan täältä.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 19:05"]
Onpas lapsellanne kiva paikka elää ja kasvaa, masentuneen äidin ja hermostuneen isän kanssa. Siihen saumaan pitää vääntää vielä lisää lapsia, hienoa. Olisiko aika tehdä jotakin? Siis jotakin muutakin kuin itkeä täällä? En ymmärrä tuollaista kädettömyyttä ja saamattomuutta. Olet ap varmasti ollut jo kauan tuollainen, mutta et ole tajunnut hakea itse minkäänlaista apua. Toivottavasti lapsenne ei saa ensimmäisistä vuosistaan loppuiäkseen jotakin traumaa, tämä tosin voi olla myöhästynyt toive, mutta tiedättepähän sitten mistä alatte asiaa purkamaan. Sorry, mutta sympatioita ei tipu ainakaan täältä.
[/quote]
Huomaa, ettei sympatioita sinulta saa. Miksi haluat edes kommentoida tähän ketjuun? Joistakin ihmisistä suorastaan paistaa julmuus läpi, kuten sinusta nyt.
Ap, sovi ylimääräinen neuvola-aika. Normaali raskauskin voi olla vaikeaa aikaa, saatikka sitten jos sairastelee vakavasti ja vielä masentuu. Oletteko miettineet perheneuvolaan menoa? Siellä voitte ulkopuolisen ohjauksesta puhua teidän molempien asioita ja suhteenne/perheenne toimintaa. Suosittelen sitä ja ehkä masennuslääke voisi olla hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano kerrankin neuvolassa asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat.
Mitä menetettävää sinulla oikeastaan on? Ei yhtään mitään, kun mies raivoaa kuitenkin ja sinä itkeskelet yhtenään. Älä edes uskalla kuvitella, mitä se tulee olemaan synnytyksen jälkeen, kun masennuit jo ensimmäisen lapsen aikana.
Ole rehellinen itsellesi ja meille ja kerro, miksi ihmeessä sinä sitä tekohymyä ihmisten ilmoilla esität, ja sittet itket epätoivoisesti yksinäsi? Sinä varmaan ymmärrät oikein hyvin, että saat apua kunhan tunnustat olevasi sen tarpeessa.
Joo, sehän tässä tietenkin taas on syynä, että " kun se mies on muuten NIIIN IIIHANA!" Eikö marttyyrkruunu jo kiristä päätäsi, kun sinä olet kaksi vuotta pyörittänyt yksin lapsiperheen arkea. Oletettavasti miehesi on tähänkin saakka ollut sinun iso lapsesi ja olet epätoivoisesti yrittänyt häntä miellyttää. Miehen ei sen sijaa ole koskaan tarvinnut mitenkään palvella sinua. Siksi tilanne on nyt niin kummallinen, kun roolit ovat vaihtuneet.
Varaa ylimääräinen neuvola-aika, josta et puhu miehellesi mitään.