Voiko lapselle sanoa, että hän oli vahinko?

Miksi lapselle pitäisi kertoa mitään tekemisestään?

Lapsi kyllä aikuistuttuaan oivaltaa itse kaikenlaista alkuperästään

Mun mielestä ihan paras idea olisi korostaa että Sinä siinä olit vahinko, mutta Sisaruksesi tuossa oli tekemällä tehty ja hirrrveen toivottu (jos sellainen siis on olemassa ja jos niin on). Niin saadaan mukavat pikku skismat sisarusten välille, ja Tekemällätehty on paskanvastaanottajan asemassa huolella ja pitkään sen katkeran Vahingon taholta. Perhedynamiikka toimii ja kaikilla on oikein todella mukavaa perheessä. Ja ainahan huoltaja voi nostaa kädet pystyyn ja uhata sanktiolla ja millä nyt kulloinkin, jos tappelevat keskenään lähtöisin tuosta syystä.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:42"]

Lapselle tai nuorelle en menisi asiaa sanomaan, koska se voi olla aika vaikea pala hyväksyä. Jossain vaiheessa varmaan saattaa tietysti itsekin ymmärtää asian, jos esim. äiti on tullut raskaaksi lomareissulla Italiassa ja isä ei koskaan ole ollut kuvioissa mukana. Silloin asian kieltäminenkin olisi tyhmää.

[/quote]

Voi tuollainenkin olla suunniteltu juttu. Ystävänon sinkku ja halusi lapsen. Iski baarista miehen, sopivat asiasta ja lapsi sai alkunsa. Isä ei ole yhteydessä lapseen, mutta suunniteltu juttu.

Vahinkoja ei nykypäivän Suomessa voi olla. Jos teini tietää, että seksistä voi tulla raskaaksi. Jos ontietoisesti harrastanut seksiä, niin raskaus ei voi olla vahinko.

Oma äitini kertoi minulle, kun aloin odottamaan omaa puolivahinkoani, että minä olin sellainen lapsi, joka sai tulla jos olin tullakseni ja seitsemän vuotta nuorempi siskoni oli ihan täysin vahinko. Mielestäni tämän kuuleminen teki äidistä vain silmissäni enemmän ystävän, enemmän kuin äidin, että hän uskalsi kertoa minulle tämän. Mutta ei lapselle tuollaista kerrota.

Kyllä mulle on aikuisuuden tultua ihan kerrottu, et olin Jack Daniel's lapsi, tuli otettua liikaa, mutta kyllä ole aina tiennyt olevani vahinko. Äiti sitten tahtoi minut heti pitää ja isä lähti menemään, koska ei halunnut. Ainiin ja kun yksinhuoltajat teiniäidit ovat teistä ikuisia sossupummeja, niin eipä ainakaan äiti ole. Nyt yrittäjä, joka tienaa noin 3000e-4000e/kk riippuu kuukaudesta, se siitä sossupummeilusta.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:34"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:30"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:25"]Haluaisitko itse (tai olisitko lapsena halunnut) kuulla vanhemmiltasi, että olet vahinko? [/quote] En keksi mitä hyötyä siitä tiedosta olisi.

[/quote]

Entä jos kertoo vahingossa? Entä jos kertoo lehdessä, kuten tuo Mr. Finland oli tehnyt?

[/quote]

Hänen lapsensa ei (tietääkseni) osaa lukea, joten vahinkoa ei voi sattua.
[/quote]

Meinaatko sinä, että lapsi ei koskaan kasva ja opi lukemaan?

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:42"]

Lapselle tai nuorelle en menisi asiaa sanomaan, koska se voi olla aika vaikea pala hyväksyä. Jossain vaiheessa varmaan saattaa tietysti itsekin ymmärtää asian, jos esim. äiti on tullut raskaaksi lomareissulla Italiassa ja isä ei koskaan ole ollut kuvioissa mukana. Silloin asian kieltäminenkin olisi tyhmää.

[/quote]

Voi tuollainenkin olla suunniteltu juttu. Ystävänon sinkku ja halusi lapsen. Iski baarista miehen, sopivat asiasta ja lapsi sai alkunsa. Isä ei ole yhteydessä lapseen, mutta suunniteltu juttu.

Vahinkoja ei nykypäivän Suomessa voi olla. Jos teini tietää, että seksistä voi tulla raskaaksi. Jos ontietoisesti harrastanut seksiä, niin raskaus ei voi olla vahinko.

[/quote]

Niinhän sitä luulisi, että vahinkoja ei enää nykypäivänä voi olla, mutta kumman paljon kuitenkin syntyy täysin suunnittelemattomia lapsia miehille, joiden kanssa ei todellakaan ollut tarkoitus lasta tehdä.

Se tilanne, josta joku kertoi, että pitkään yritti lasta ja kun tavallaan lopetti yrittämisen, tuli raskaaksi, ei liene sellainen vahinko, jota ap tarkoitti.

no en mä nyt ihan pienelle ainakaan kertoisi enkä isommallekaan pahalla. Mutta tyyliin "olit elämäni paras vahinko", jos nyt lapsi itsekin laskee 1+1=2, esim. äiti saanut lukiolaisena minut....  

Kyllä mä ainakin murrosikäisenä arvelin olleeni vahinko, koska vanhempani olivat tosi nuoria minut saadessaan ja kyllä he sen vahingoksi myönsivät. Olivat kuitenkin ilolla minua hoitaneet hyvin siihen asti jo 12-13-vuotta, joten asia ei tuntunut traumaattiselta, onneksi synnyin kuitenkin :) Olen edelleen aikuisenakin molempien silmäterä, ei hätää.

Riippuu miten asian esittää. Minulle sanottiin että olin iloinen yllätys. Eikä karmaissut yhtään.

En ymmärrä miksi pitäisi. Toisaalta jos sanoo lapsen olleen esimerkiksi iloinen yllätys niin eipä se varmasti ketään haittaa. Kaipa jokainen haluaa tuntea olevansa toivottu ja haluttu. Jos vanhemmat kutsuvat vahingoksi se voi särähtää korvaan. Jos taas kertoo ettei ollut vielä suunnitteilla tehdä lapsia mutta tulikin yllättäen raskaaksi ja se teki kovin onnelliseksi ja lapsi oli paras yllätys mitä elämä on tuonut eteen, niin tuskimpa kenenkään lapsen elämä siitä järkkyy.

Heh, mulle ei tarvinnut erikseen sanoa, että olin vahinko. Äiti tuli 17-vuotiaana raskaaksi ja sai minut 18-vuotiaana, menivät naimisiin 3 kk ennen kuin synnyin. 60-luvulla se oli selvä vahinko ;) Mutta enpä ole siitä kärsinyt, on minua aina rakastettu niin selvästi.

Tiedän olevani vahinkolapsi mitä suuremmassa määrin. Vanhempani olivat nuoria, eivät olleet edes kihloissa, mutta luonto veti kuitenkin tikanpojan puuhun. Se oli sitä aikaa, kun ehkäisystä ei tiedetty vieläpaljon mitään, kun ne vähätkin ehkäisyvälineet olivat kiven takana = apteekissa, josta nuori mies tai nainen ei pienellä paikkakunnalla suin surminkaan mennyt kondomeja kyselemään. Pillerit olivat vielä parinkymmenen vuoden päässä.

Ei minulle kukaan sanonut, että vahinko olin, mutta kukaan ei myöskään sanonut rakastavansa. Ei sellaisia silloin tavallisessa työläisperheessä puhuttu. Mutta jos minulla ei olisi ollut rakkaita isovanhempiani, en tiedä, millainen räähkä minustakin olisi tullut. Äitiä en niin hirveästi kiinnostanut. Muistutin monessa liiaksi kai isääni, jota en koskaan tavannut. Hän näki minut kerran. En tiedä miten alas itsetuntoni olisikaan valahtanut, jos minulle olisi toitotettu, että olen vahinko, kun se jo pelkästä aviottomuuden tajuamisesta laski mäkeä alaspäin. Sossun asiakkaita ei äidistäni tai minusta koskaan tullut.

2

Kun kerran ette tehneet aborttia, niin lapsi on haluttu.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 12:33"]

Kun kerran ette tehneet aborttia, niin lapsi on haluttu.

[/quote]

Ei ollut haluttu, mutta uskonnollisista syistä ei tehty aborttia. -ap

en ymmärrä kysymystä. voisiko miettiä että lapsi on lahja oli se sitten suuunniteltu tai ei. ruminta mitä olen kuullut on sanoa että olit vahinko; se antaa ymmärtää että lapsi oli ei toivottu. jos sanoo että emme olleet suunnitelleet sinua silloin niin se on suht ok. en toisaalta ymmärrä miksi ihmeessä pitäisi sanoa mitään?? mihin se vaikuttaa??

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:55"]

Vahinkoja ei nykypäivän Suomessa voi olla. Jos teini tietää, että seksistä voi tulla raskaaksi. Jos ontietoisesti harrastanut seksiä, niin raskaus ei voi olla vahinko.

[/quote]

Entäs, jos on käyttänyt ehkäisymenetelmää, jonka teho on yli 99 % (alle yksi prosentti menetelmää käyttävistä tulee vuoden aikana raskaaksi)? Jos pariskunnan molemmat osapuolet ovat käyneet sterilisaatiossa, ja nainen tulee silti raskaaksi? Pitääkö vain tyynesti todeta, että jaa, mehän harrastettiin seksiä ihan tietoisesti, joten näinhän siinä sitten tietysti kävi. Tällä logiikalla muuten mitkään arpajaisvoitotkaan eivät voi tulla ihmiselle mitenkään yllätyksenä - pitäisihän sitä tietää, että jos arpajaisiin osallistuu, niin voitto voi napsahtaa kohdalle.

Minulle on sanottu, että olen ollut vahinko. Mutta vanhempani korostivat samaan hengen vetoon, että olen ollut onnellinen vahinko.

En ole kokenut tilannetta ja taustaa traumaattiseksi. Johtuneeko siitä, että olen ollut tosiaan onnellinen vahinko ja olen saanut elää siten, että vanhempieni osoittama kohtelu on ollut rakastavaa ja välittävää.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 11:17"]

Lapsemme oli siis vahinko, vaikka emme harkinneet aborttia missään vaiheessa.

[/quote]

Miksi se pitäisi sanoa lapselle? Itse kuulin parikymppisenä,vieläpä syntymäpäivänäni,isältäni että olin vahinko.Mieluummin olisin ollut tietämättä asiasta.

No voihan sitä sanoa, että olit meille yllätys. Vahinko on negatiivinen sana, yllätys positiivinen.