Muistaako kukaan sossun täti sanaa "AVAINKAULALAPSI"?

Yksin kotona oleminen oli niin parasta :) t. Ysärilapsi

Me oltiin veljen kanssa avainkaulalapsia seiskytluvun alussa. Sehän oli ihan normitouhua monessa perheessä tuohon aikaan.

Tultiin koulusta, syötiin välipala (joka väännettiin ihan itse), tehtiin läksyt ja sitten ulos kavereiden kanssa pihalle. Pelattiin poliisia ja rosvoa, kirkonrottaa yms, käytiin luistelemassa tms. Hyvin kului aika ja viideksi kotiin, kun äiti ja isä tulivat töistä. Yhdessä sitten laitettiin ruokaa koko perheen voimin.

Ihan suht normaaleja ihmisiä meistä kaikista kasvoi. :) Jos jotain hätää tuli, niin aina korttelista löytyi joku aikuinen auttajaksi. Joskus jonkun kaverin mummo tai pappa, kerrostalon talonmies tai naapuri. Yhteisöllisyys oli voimaa! Myös silloin, kun me kakarat saimme jotain älytöntä päähämme. Silloin toteltiin mitä tahansa aikuista. Silloin oli vielä auktoriteetit kohdillaan :)

Mä olin 2 v iltapäivähoidossa, 3lla se loppui ja SAIN olla koulun jälkeen itsekseni! Rakastin sitä! Yleensä menin kirjastoon, eläinkauppaan tai leikin kaverin kanssa. Jos oli nälkä, söin leipää, jogurttia, muroja yms. En muista että olisin koskaan soittanut vanhemmille, etsinyt apua naapurista tjsp. No, en tietty ollut 6v enää (oon loppuvuodesta syntynyt), mutta 8 v kai kuitenki kolmannen alussa. Oon kyllä aina viihtynyt yksin.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:27"]

Niin mitä se sitten tarkoittaa?

[/quote]

http://kotiliesi.fi/puheenaiheet/naisia-tyossa/naisia-tyossa-1970-luvun-avainkaulalapset
[/quote]
Mulla oli tollasta ja oon syntyny 90-luvulla. Hauskaa oli!

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:16"]Minä olin kai sitten avainkaulalapsi, mutta 90-luvulla. Minusta oli aina hauska saada olla kotona hetken yksin, sai ihan rauhassa tehdä kaikkea kummaa ja vähän hölmöillä kunhan siivosi jälkensä ettei sitten jäänyt kiinni. Ruokaa löytyi keittiöstä ja puhelinnumerot puhelimen vierestä jos joku hätä tuli.
[/quote]

Minä en olisi vanhempiani saanut kiinni puhelimella. Äiti tehtaassa ja isä rautatiellä töissä.

1970-luvulla ei ollut älykännykköjä. Silloin ei ollut Pleikkareita, ei tietokoneita. Ei Instagramia, ei Facebookia, ei KIK:iä. Ei voinut siis viettää aikaa kotona yksinään. Ei ollut mitään tekemistä. Lähiössä. Maaseudulla ehkä oli. Lähiölapset kasvoivat katujen ankarien lakien mukaan, vahvimman eloonjääminen oli tärkeintä. Elettiin kaduilla, oli pakko kasvaa kovanaamaksi, ja lyödä ensimmäisenä. Ja me löimme KOVAA!

2 Kaksi!

Mun äiti oli kotiäiti aika pitkälle mun ala-astetta. Ei tarvinnut olla yksin. Olin onnellinen lapsi.

Itse en ole naimisissa, minulla on kohta ekaluokkalainen tytär, jonka hoidan yksin ja olen onnellinen että saan hänen ensimmäiset kouluvuotensa opiskella, että voin tarvittaessa saattaa kouluun ja olla vastassa kotona. Tarvittaessa on mummo,pappa ja tätejä joita pyytää apuun.

En mä ymmärrä näitä yksinhuoltajien vastustajia, me ollaan kuule aivan täydellisen onnellinen perhe just näin :) Nyt tulee varmaan taas alapeukkua, koska eihän yksinhuoltaja-äiti voi mitenkään saada hyvää ja tasapainoista perhe-elämää?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:53"]

Äitejä syyllistettiin joo. Iltapäiväkerhoja ei ollut, joten vaihtoehtoja ei suurimmalla osalla perheitä ollut, kun töissä oli kuitenkin käytävä ja kotiäitejä toisaalta vasta syyllistettiinkin - menee katsos naisella yhteiskunnan kustantama koulutus hukkaan, jos jää "nyrkin ja hellan väliin". Yhdellä varakkaalla luokkakaverillani kävi kodinhoitaja, joka odotti pullantuoksuisena kotona pikkukoululaista kotiin, ja sinne me usein porukalla kokoonnuttiin syömään rikkaan perheen välipaloja.  

[/quote]

Voi sinä olet niin oikeassa!

Up! :)

Muutaman tunnin itsenäisyys opettaa lapselle itsenäisyyttä ja antaa itsetuntoa omaan pärjäämiseen, ei ole mamma koko ajan vieressä palleroimassa.

Mitä hirvittävää sitten siinä oli :D itsekin olin avainkaulalapsi! Ja join kylmää kaakaota ja söin voileipiä! Aj että. '94

Hyvin tuo toimi ainakin omalta osaltani silloin. Yksi naapuruston lapsi tosin hirttyi nahkaiseen avainnaruun kun horjahti puusta. Aika usein myös joku tarttui avainnauhastaan juoksiessaan ovenripaan. 80-luvulla tulivat sitten neonväriset vyöllä pidettävät vieterinauhat jotka olivat paljon turvallisempia.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 23:25"]Me oltiin veljen kanssa avainkaulalapsia seiskytluvun alussa. Sehän oli ihan normitouhua monessa perheessä tuohon aikaan.

Tultiin koulusta, syötiin välipala (joka väännettiin ihan itse), tehtiin läksyt ja sitten ulos kavereiden kanssa pihalle. Pelattiin poliisia ja rosvoa, kirkonrottaa yms, käytiin luistelemassa tms. Hyvin kului aika ja viideksi kotiin, kun äiti ja isä tulivat töistä. Yhdessä sitten laitettiin ruokaa koko perheen voimin.

Ihan suht normaaleja ihmisiä meistä kaikista kasvoi. :) Jos jotain hätää tuli, niin aina korttelista löytyi joku aikuinen auttajaksi. Joskus jonkun kaverin mummo tai pappa, kerrostalon talonmies tai naapuri. Yhteisöllisyys oli voimaa! Myös silloin, kun me kakarat saimme jotain älytöntä päähämme. Silloin toteltiin mitä tahansa aikuista. Silloin oli vielä auktoriteetit kohdillaan :)
[/quote]
Juuri näin. Nykyään jos lapsi pyytää apua esimerkiksi naapurilta niin tämähän tekee lastensuojeluilmoituksen kun lapsi on niin kovasti heitteillä.

Erään avainkaulalapsen elämää Pelle Miljoonan biisistä:

Jarkko on yksin himassa ja katsoo telkkarii
jossa poliisit ampuu tohjoks pari gangsterii
Äiti on iltalöysissä ja isä ryyppäämässä
Voileivät olivat pöydällä kun hän tuli koulusta
Ohjelma loppuu, täytyis mennä nukkumaan
valot täytyy sammuttaa, vaikka pelottaa
Huomenna taas ope kysyy, mikä poikaa väsyttää
lapsi ei uskalla nukkuu, ope ei voi käsittää

Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta
älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelma

[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 00:04"]

Muutaman tunnin itsenäisyys opettaa lapselle itsenäisyyttä ja antaa itsetuntoa omaan pärjäämiseen, ei ole mamma koko ajan vieressä palleroimassa.

[/quote]

Se on lapsen heitteillepanoa - ja huostaanoton peruste, kun sosiaalityöntekijän huoli kasvaa tarpeeksi suureksi.

Muistan termin. Äitini (71v) käyttää sitä vieläkin, halveksuvasti. Meidän aikaan avainkaulalapset olivat ns.köyhien perheiden lapsia. 

N40+

Siis mitäs nykyiset lapset ovat, jos vanhemmat tulevat viideltä kotiin. Koulusta päästään 12-15? Iltapäivätoimintaa tulee järjestää 1-2 luokkalaisille.

Olen ollut ala-asteella -80luvun aikana. Kotiavain oli nauhassa kaulassa, kuten lähes kaikilla muillakin meidän luokala. Kotona odotti jääkaapissa äidin tekemät eväät, söin ne kun tulin kotiin. Siihen yleensä jotain kaakaota lisäksi sähelsin valtavalla sotkulla. Kotona oli puhelinnumerot sekä äidin että isän työpaikalle. Paras päivä oli keskiviikko, jolloin meille tuli akuankka ja sain rauhassa lukea sitä keittiössä ilman ärsyttävän pikkuveljen kiukuttelua.(hän oli "tarhassa") Yleensä siirryin sen jälkeen lukemaan, olin ahkera kirjaston käyttäjä. Äiti tuli kotiin neljän jälkeen,isä vähän myöhemmin. Isovanhemmat asuivat samalla alueella, toisinaan menin heille, jos kyllästyin kotona oloon. Joskus meillä kävi joku kaveri, tai itse kävin jossain mikäli äiti oli antanut luvan. Se piti aina kysyä soittamalla äidille ensin. Ei ole jäänyt mieleen lapsuuteni olleen mitenkään negatiivinen, olin rakastettu lapsi jonka kanssa oltiin vapa-aikana paljonkin.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 22:34"]Eikö nykyään lähes kaikki lapset ole näitä. Itelläkin roikkui vuonna 2000 ekaluokkalaisena kotiavain kaulassa paidan alla, ettei se hukkunut. Himassa olin joka päivä koulun jälkeen yksin 3-5 tuntia.
[/quote]

Ei nykyään, kun kaikki lapset on jossain iltapäiväkerhoissa koulun jälkeen varmaan koko alakouluajan, ettei tarvii yksin mennä kotiin avain kaulassa.