Ryyppyputki jäi päälle.
Olin juomatta kauan, kuukausia, ja elämäni oli ihanaa. Jouluna annoin itselleni luvan punaviiniin. Tiesin riskin, että jäisi päälle, mutta otin sen..alkoholisti aina ottaa. Näinpä kävi.
On hirveä työ saada itsensä taas tsempattua raittiiseen putkeen. Yritän muistella sitä ihanaa elämää ilman alkoholia, juoksulenkkejä kuunloisteessa, uimahallireissuja lasten kanssa, ihania, aikaisia aamuja ilman krapulaa. Muistan, että se oli oikeasti ihanaa, pelottaa vaan siihen siirtyä taas, tästä turvallisesta alkoholinhuuruisesta sohvaperunaelämästä.
Ihan älytöntä.
Kommentit (6)
Sanot jo tiedostavasi olevasi alkoholisti. Olisi ehkä hyvä käydä AA-ryhmässä, jos et jo ole käynyt.
Nuo krapulattomat aamut minustakin ovat todella mahtavia parinkymmenen juopotteluvuoden jälkeen. Ei tarvitse pelätä poliisin puhallusratsioita ja vaikka asiat muuten olisivat kuinka huonosti, vaikka olisi kuinka perse auki, saan olla tyytyväinen siitä, ettei ole krapula ja perse auki.
Minä olen alkoholisti enkä uskalla juoda pisaraakaan alkoholia koska pelkään sen olevan taas menoa. En tosin näe mitään syytä juodakaan, en sitä pisaraakaan.
Minäkin vedin kahden päivän putken ja nyt ahdistaa kaikki. Ihan hirveä olo. Viimeksi kävin baareissa syyskuussa, silloinkin parin päivän reissu. Olen toivoton kun menee sitten pari päivää aina noilla reissuilla. Voi kun huomenna jo helpottais tämä olo ja elämänilo palaisi.
AA ei sovi kaikille (kauhean uskonnollista ja ehdotonta), mutta jotain olisi kyllä syytä tehdä kun itseänikin jo huolestuttaa!
ItseäSikin, tabletti korjasi itsestään. En ole ap. T. 6
Tsemppiä!