Miksi vanhemmat ylpeilevät lastensa saavutuksilla?
Usein törmää siihen, että vanhemmat ylpeilevät lastensa saavutuksilla. Jos lapsi saa hyvän todistuksen koulusta, menestyy harrastuksessaan tai saa opiskelupaikan, niin vanhempi on hehkuttamassa asiaa esimerkiksi omassa somessaan. Pienemmätkin jutut lasketaan, vauvojen ja lasten kohdalla vanhemmat hehkuttavat lapsensa kehitystä. Erityisen kovia hehkuttamaan ovat he, joiden lapset kehittyvät varhain.
"Meidän Lilli-Julius toi tänään kotiin todistuksen 9,9 keskiarvolla ja stipendit matikasta ja fysiikasta - olen niin onnekas ja ylpeä, kun saan olla näin lahjakkaan nuoren äiti!"
"Matias-Minean joukkue voitti tänään SM-hopeaa! Kyllä tämän eteen onkin paiskittu koko perhe töitä. Tänään juhlitaan!"
"Meidän Aurora-Emil ottaa jo ensimmäisiä askelia, vaikka vasta viime viikolla tuli 7 kk mittariin. Meidän suvussa kaikki kehittyy niin vikkelään. Saas nähdä, kuinka pian ensimmäiset sanat jo tulevat - sanoja tapaillaan jo!"
"Voi tätä ilon päivää! Keväällä juhlimme tuoreen ylioppilaamme lakkiaisia ja kuuden ällän papereita. Tänään oli myös aihetta juhlaan, kun opiskelupaikka lääkiksessä varmistui."
Ymmärrän, että moni vanhempi on iloinen lapsensa puolesta, mutta miksi vanhempi ylpeilee lapsen saavutuksella? Lapsihan sen asian on saavuttanut, eikä vanhempi. Sen ymmärrän, että lapsi itse hehkuttaa asiaa vaikka somessa, mutta miksi sen vanhemman pitää ylpeillä asialla? Monet asiat ovat myös lapsen yksityisasioita. Tuskinpa aikuinen tykkäisi, jos joku muu jakaisi hänen puolestaan asioita samalla tavalla.
ap
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni perusteella lapsiaan julkisesti hehkuttavat eniten he, joilla ei omassa elämässä ole mitään hehkuttamisen arvoista.
Höpsis! Mulla on hyvä elämä ja siksi osaan iloita muidenkin ihmisten ja vaikkapa omien lasten onnistumisesta. Nolompaa se olisi hehkuttaa omaa onneaan; vaikkapa uutta autoaan tai aviomiestään joka toi aamiaisen sänkyyn 😄
Minä ainakin siksi, että koen ainakin siinä mielessä onnistuneeni vanhempana, koska lapseni koulunkäynti sujunut ja ollut myös suosittu kaveri ja ystävä. Ei hän ole mistään puusta pudonnut syliini ja sen jälkeen elänyt yksin kuplassa tms vaan tarvinnut ja saanut rakkautta, tukea ja kannustusta, oikeanlaisen kasvualustan jossa kasvaa ja kehittyä ja niistä asioista olen minä, ja isänsä, ollut vastuussa ja niiden asioiden merkitys on mittaamattoman arvokas ja myös oleellinen asia sille miten ja millaiseksi lapsi kasvaa ja kuinka asiat sujuu. Hän on meistä ns tehty, mutta oma persoonansa jolle pyritty antamaan mahdollisimman hyvä alusta josta ponnistaa eteenpäin ja tottakai se on asia josta saa ja pitääkin olla ylpeä, ja onnellinen, mikään muu kun ei ole häntä tärkeämpää tai rakkaampaa maailmassa minulle.
T. Tuoreen yliopisto-opiskelijan äiti
Minusta on hienoa, kun ihmiset kehuvat lapsiaan.
Lapsiaan hypettävät vanhemmat ovat itse epäonnistuneet elämässään. Pitää sitten yrittää päteä edes jollain lailla.
Mielestäni voi suullisesti sanoa jollekin sukulaiselle tai ystävälle, mutta someen laittaminen on asiatonta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiaan hypettävät vanhemmat ovat itse epäonnistuneet elämässään. Pitää sitten yrittää päteä edes jollain lailla.
Ilokin on Suomessa hypettämistä. Aitoa on vain pettymys ja suru. Kaikki muu on epäilyttävää.
Suomessa lapsia pitää nälviä ja haukkua ja jos joku erehtyy sanomaan näistä toisenkaan lapsista jotain positiivista, se pitää mitätöidä heti.
Tottakai kehun, olen antanut lapille hyvät eväät ja heillä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja taitojaan.
Ovat olleet hyviin yliopistoihin ulkomailla ja ovat itsekin ylpeitä omista saavutuksistaan.
Meillä on hyvä ja ihana elämä ja voin itsekin nauttia elämästä kun tiedän että lapseni pärjää .
Miksi joistakin kasvaa apn kaltaisia ääliöitä? Sitäolen aina miettinyt. Mitä vitttua apn vanhemmat on oikein tehneet? Vissiin mutsisi ainakin juopottellut, FAS selittää tyhmyyden.
Nuo lillijuliukset on niin saattanan kulunut juttu.
Olemme molemmat korkeasti kouluttautuneet, samoin lapsemme, kyllä minä julkisesti kehun heitä aina. Joudun myös kuuntelemaan apn kaltaisten ääliöitten jatkuvaa narinaa osaamattomista penikoistaan, miksi?
Narsistinen tapa , lapsi on oman minän jatke. Nämä voivat myös kehua "eri titteleitä" omaavia ihmisiä , kuinka tuntevat heitä ja ovat hyviä ystäviä tyyliin "seppo , on muuten kirurgi , kävi eilen meillä". Tällä nostetaan omaa statusta vaikka jokainen tervejärkinen nostaa omaa statustaan OMILLA ansioillaan , ei muiden. Kun näiltä ihmisiltä kysyy "mitä SINULLE kuuluu" vastaus on "ei mulle mitään kuulu". Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat korkeasti kouluttautuneet, samoin lapsemme, kyllä minä julkisesti kehun heitä aina. Joudun myös kuuntelemaan apn kaltaisten ääliöitten jatkuvaa narinaa osaamattomista penikoistaan, miksi?
Tämä, saakeli, jotkut valittaa tyhmistä penikoistaan töissäkin koko ajan.
Minä lyön aina tiskiin tiedot lapsistani, jotka ovat alle 40 vuotiaina huipputienestejä saavia velattomia upeissa taloissaan asuvia uraihmisiä.
Apn kaltaiset rassukat poljen lokaan, olisit kasvattanut edes hiukan niitä ääliöpenikoitasi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lapsia pitää nälviä ja haukkua ja jos joku erehtyy sanomaan näistä toisenkaan lapsista jotain positiivista, se pitää mitätöidä heti.
Tästä ajattelutavasta koulukiusaajatkin ottavat oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat mun äidiltä. Ei vahingossakaan sanonut mitään positiivista lapsistaan.
Kehun pientä lastani päivittäin ja kannustan lasta kovasti. En silti ymmärrä, miksi minun pitäisi kehua ja ylpeillä lapsellani esimerkiksi somessa. Riittää, että kehun lastani hänelle itselleen ja jaan hänen elämäänsä esimerkiksi isovanhempien kanssa.
ap
Miten se on sinulta pois jos joku iloitsee lapsestaan?
On se naurettavaa kun ei kiinnosta pätkääkään eikä jaksa kuunnella kun ei tunne, eikä ole ikinä nähnyt sitä jota ylistetään ja jonka asioista juorutaan. Ihan sama jos puhuisin jostain harrastelustani ummet ja lammet sellaiselle joka ei ole kiinnostunut siitä pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Olemme molemmat korkeasti kouluttautuneet, samoin lapsemme, kyllä minä julkisesti kehun heitä aina. Joudun myös kuuntelemaan apn kaltaisten ääliöitten jatkuvaa narinaa osaamattomista penikoistaan, miksi?
Ette ole. Muussa tapauksessa osaisit edes kirjoittaa oikein.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ilo nähdään ylpeilynä?
Koska kristillinen kasvatus, ankaraa ja kurjaa pitää elämän olla, mistään ei saa melua pitää, ei ilosta eikä surusta, kaikki tunteiden näyttäminen on s..tanasta, ylpeys käy lankeemuksen edellä jne. = elämästä ei saa nauttia, se on syntiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiaan hypettävät vanhemmat ovat itse epäonnistuneet elämässään. Pitää sitten yrittää päteä edes jollain lailla.
Ilokin on Suomessa hypettämistä. Aitoa on vain pettymys ja suru. Kaikki muu on epäilyttävää.
Iloitkaamme siis Suomen syksystä! Kukaan ei valita. 🥴
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kehun, olen antanut lapille hyvät eväät ja heillä on mahdollisuus toteuttaa itseään ja taitojaan.
Ovat olleet hyviin yliopistoihin ulkomailla ja ovat itsekin ylpeitä omista saavutuksistaan.
Meillä on hyvä ja ihana elämä ja voin itsekin nauttia elämästä kun tiedän että lapseni pärjää .
Unissasi on. Jos on hyvä ja ihana elämä niin sitä ei vietä tällä paskapalstalla, kuten esim. minä.
Miltä siitä lapsesta mahtaa tuntua joa omat vanhemmat häpeää kertoa hänestä julkisesti ja kehuu vaikka aina vaan naapurin mukeloita samalla vaikenee oman lapsen onnistumisista???
Jos vaan on niin ylpeä ja onnellinen toisen puolesta? Jos kyse ei olekaan lesoilusta?
Ihan vain arvailen. Jos omat vanhempani hehkuttaisivat onnistumisiani, niin se tuntuisi kivalta. Olen välillä kuullut kiertoteitä miten vaikka isäni oli ylpeä tästä ja tästä, harmi vain hän ei sitä minulle kertonut.
Mutta se on vain hyvin suomalaista, ns. välttelevää kiintymystä. Kun ei voida päin naamaa sanoa, että olen sinusta rakkaani ylpeä, vaan pitää tehdä se selän takana.