Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menee hermot 5v kanssa!
28.12.2014 |
Ei kuuntele, ei tottele. Kaikki asiat perustoiminnoista lähtien saa sanoa vähintään viiteen kertaan: Tule syömään, ala pukemaan, käy lähtöpissalla... Sitten se loputon "ei-ei, älä-älä". Älä hypi sohvalla, älä kävele sisällä kengillä, älä juokse, ei saa kiusata sisarusta... Taas viiteen kertaan. Miten tuon saa reagoimaan ensimmäisestä kehotuksesta? Eikä ole mikään adhd- tapaus, keskittyy hyvin mieleisiin asioihin kuten lukuhetkiin tai rakenteluun. On kaikkien kaveri, sosiaalinen. Mutta nyt usein uhmaa aikuista välillä voimakkaastikin "sä et määrää" jne. Väsyttää ja turhauttaa taistella ja vääntää päivästä toiseen. Kuin seinille puhuisi. Tietenkään fyysisesti ei saa kurittaa, se on selvä. Mutta joskus olen laittanut jäähylle: Luin ettei sekään olisi hyvä lapsen kehitykselle? Mikä neuvoksi; uhkailu, lahjonta :D Muuttuuko tuo käytös itsekseen, odotanko liikaa lapseltani? Tottelevatko muut 5-vuotiaat ensimmäisestä sanomisesta? Huokaus.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Sun viisivuotiaassa alkaa olla jo kuusvuotisuhman elkeitä, sekä muitankin kuusivuotiaalle tyypillisiä piirteitä, kuten motorinen levottomuus ja tunne siitä ettei sinne pieneen päähän jää yhtään mitään. Se on kaikki kuitenkin kasvua, koko ajan eteenpäin, ja lapsen kehossa ja mielessä on menossa hurja myllerrys. Monet ovat tuossa iässä myös hyvin herkkiä kaikelle negatiiviselle palautteelle, mikä on yhdessä tuon uhman kanssa aikamoinen paketti. Vanhemman pitää olla tarkkana, että antaa lapselle myös myönteistä palautetta, koska lapsi helposti kokee itsensä osaamattomaksi, mikä taas purkautuu kiukkuna ja levottomuutena.
Ei meillä ole auttanut muu kuin aika ja fyysinen rasitus, johon lapsi saa purkaa levottomuuden. Lapsen keho tarvitsee monipuolista liikkumista, eikä se ole lapsen valinnassa että lapsella koko ajan jalka heiluu tai peppu pyörii penkissä tai suusta pääsee koko ajan enemmän tai vähemmän älyvapaata mölinää. Ilta ulkosalla luistellen tai kavereiden kanssa peuhaten, ja nukkumaanmeno on siedettävämpää. Meidän lapsella on myös usein kasvukipuja, ja auttaa kun jalkoja hieroo, se rauhoittaa lapsen muutenkin.
Koska meillä lapsi tuntui yhdessä välissä taantuvan, minä vaan sanoin asioista monta kertaa ja autoin lasta keskittymään. Kerroin aina mitä tapahtuu hyvissä ajoin. Kun näin, että lapsella kierrokset kovenee, ei tottele ja alkaa pelleilemään, kysyin aina että kerro minulle mitä juuri nyt teet ja mihin se johtaa? Yllättävää kyllä lapsi ei vaan jotenkin osannut ennakoida, mihin se kaikki riekkuminen johtaa, ei oikeasti nähnyt siinä tilanteessa sen pitemmälle kuin että on hauskaa juosta ympäri asuntoa ja räkättää hysteerisesti vaikka pitäisi mennä iltapesulle, näin esimerkkinä. Helpotti kovasti, kun sanoitettiin yhdessä, että mitä tapahtuu jos lapsi ei tottele ja riekkuu, eli käy näin ja näin ja lapsella on lopulta paha mieli. Nyt voi vielä valita, jatkaako riekkumista vai totteleeko äidin avustamana, eli esimerkiksi istahtaa rauhassa viereen ja pukee jne. Kuulostaa hullulta et viisivuotiaan kanssa pitää vielä toimia näin, mutta siitä oli iso apu.
Mutta, hyviä hermoja sinnepäin, aika auttaa. Kohta huomaat että lapsessa on tapahtunut iso kehitysharppaus, ja taas ollaan uudessa vaiheessa. :)