Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet on niin kovia?
28.12.2014 |
Taas yksi suhde päättymässä. Alkuun kaikki menee hyvin, molemminpuolista ihastusta ja jännitystä, tutustutaan toiseen, jutellaan, on onnellinen olo. Sitten kun on tarpeeksi rakastunut, tulee kylmä suihku. Pitää suostua tietynlaiseen seksiin, pitää pukeutua tietyllä tavalla, pitää olla aina varalla ja valmis, jos toisella onkin aikaa tavata. Miehen aika on tärkeämpää. Jos ei toimi kuten toivotaan, tunnelma on jäätävä ja mies kylmäkiskoinen. Kasvoista huomaa, että on suorastaan raivoissaan.
Mielestäni mulla ei ole erityisen huono itsetunto tai ole muutakaan syytä, että lankeaisin erityisesti narsistisiin tyyppeihin. Onko niin, että niitä vain on enää vapaana tässä iässä (täytän parin vuoden päästä 40)? Ihan tavallista, luotettavaa kaveria etsin joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja haluaa sitoutua.
Kommentit (63)
Mulla täysin sama kokemus!! Jään seuraamaan tätä ketjua, josko tulisi vastauksia.
Itse luulen syyn olevan omalla kohdalla ujous ja herkkyys joka kiinnostaa ns. koviksia jotka haluaa alistaa. Eli alussa esittävät helliä ja kilttejä mutta totuus paljastuu myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:28"]
Mulla täysin sama kokemus!! Jään seuraamaan tätä ketjua, josko tulisi vastauksia. Itse luulen syyn olevan omalla kohdalla ujous ja herkkyys joka kiinnostaa ns. koviksia jotka haluaa alistaa. Eli alussa esittävät helliä ja kilttejä mutta totuus paljastuu myöhemmin.
[/quote]
Ei se ole alun esittämistä, vaan miehet toteavat tutustumisen aikana, että et laita kampoihin, jolloin on ihan sama miten paljon määrää kun kiltti nainen tekee kaiken, suostuu kaikkeen, ei laita vastaan eikä tee miten itse haluaisi. Siksi jopa alunperin kiltit miehet muuttuvat pompottaviksi ja dominoiviksi.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:27"]Älä alistu. Miehet aina etsivät naisen rajoja. Jos annat jollekin merkkejä, että jopa pukeutumiseesi voi puuttua olet tietyllä tavalla itse syypää siihen miksi miehet kohtelevat sinua jatkuvasti tuolla tavalla.
[/quote]
Tääkin voi olla totta. Omalla kohdalla tiedän tehneeni aiemmin virheen eli olin ihan liian joustava. Ei saisi olla! Mies mm. flirttaili toisen kanssa, teki ohareita (omasta mielestään ei), yms. Piti harvoin yhteyttä. Kysyttäessä muka halusi seurustella. Harvoille yhteydenotoille muka selitys aina. Pyh. Luulin olleeni jämäkkä mutta jälkeenpäin ajateltuna olin täysi tossukka.
Ensi kerralla lähden heti.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:28"]
Mulla täysin sama kokemus!! Jään seuraamaan tätä ketjua, josko tulisi vastauksia. Itse luulen syyn olevan omalla kohdalla ujous ja herkkyys joka kiinnostaa ns. koviksia jotka haluaa alistaa. Eli alussa esittävät helliä ja kilttejä mutta totuus paljastuu myöhemmin.
[/quote]
Minäkin olen ujo ja herkkä, mutta uskallan tutustua uusiin ihmisiin, eli helposti lähestyttävä kuitenkin. Olen miettinyt voiko yksi syy olla se, että jätän "valtatyhjiön" suhteeseen, kun itse hyväksyn miehen sellaisena kuin hän on. En huomauttele mitkä sukat minkäkin kenkien kanssa, tai millainen kampaus häntä paremmin pukisi tai että hänen pitäisi syödä terveellisemmin. Pitäisikö itse olla jyräävämpi ja arvostelevampi, niin äijä pysyisi hiljaa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:33"]
Kokeile naista.
[/quote]
Myös naiset ovat dominovia
Tämän ikäiset ihmiset tietävät jo, että toista ei voi muuttaa ja siksi on hyvä tehdä omat odotukset selviksi jo heti alkuunsa. Poislukien tietysti ihan ensimmäinen alkuhuuma. Itse olen ihan samanlainen vaikka olenkin nainen. En siedä mieheltä minkäänlaista mollaamista tai itseni rajoittamista. Tahdon tietynlaista seksiä enkä todellakaan pariutuisi sellaisen kanssa, jonka mieltymykset ovat erilaisia kuin omani. Mielummin pysyttelen sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:28"]
Mulla täysin sama kokemus!! Jään seuraamaan tätä ketjua, josko tulisi vastauksia. Itse luulen syyn olevan omalla kohdalla ujous ja herkkyys joka kiinnostaa ns. koviksia jotka haluaa alistaa. Eli alussa esittävät helliä ja kilttejä mutta totuus paljastuu myöhemmin.
[/quote]
Minäkin olen ujo ja herkkä, mutta uskallan tutustua uusiin ihmisiin, eli helposti lähestyttävä kuitenkin. Olen miettinyt voiko yksi syy olla se, että jätän "valtatyhjiön" suhteeseen, kun itse hyväksyn miehen sellaisena kuin hän on. En huomauttele mitkä sukat minkäkin kenkien kanssa, tai millainen kampaus häntä paremmin pukisi tai että hänen pitäisi syödä terveellisemmin. Pitäisikö itse olla jyräävämpi ja arvostelevampi, niin äijä pysyisi hiljaa. -ap
[/quote]
Ihan hyvä teoria tämäkin ja myös itsestä huomaan saman. En arvostele toista. Vasta noihin kusipäisyyksiin olen puuttunut mutten tarpeeksi jämäkästä. Olen vain valittanut muttei ole tullut seurauksia (=että olisin lähtenyt suhteesta).
Mua ainakin on jo kauan väsyttänyt tämä että ihmissuhteet on tuollaista valtataistelua. Että koko ajan pitäisi jaksaa olla niskan päällä tai toinen kyllästyy tai alkaa ottamaan valtaa lisää. Miksei vaan voi olla samalla viivalla ja KUMPPANEITA. Onko ihan mahdoton juttu näköjään miehille? Olen vasta 25 mutta väsynyt jo kaikkeen tähän paskaan.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:36"]
Minäkin olen ujo ja herkkä, mutta uskallan tutustua uusiin ihmisiin, eli helposti lähestyttävä kuitenkin. Olen miettinyt voiko yksi syy olla se, että jätän "valtatyhjiön" suhteeseen, kun itse hyväksyn miehen sellaisena kuin hän on. En huomauttele mitkä sukat minkäkin kenkien kanssa, tai millainen kampaus häntä paremmin pukisi tai että hänen pitäisi syödä terveellisemmin. Pitäisikö itse olla jyräävämpi ja arvostelevampi, niin äijä pysyisi hiljaa. -ap
[/quote]
Ei, täytyy itse tehdä selko omasta vallasta ja itsekunnioituksesta, esim. jos mies sanoo jotain ulkonäöstäsi jonka koet ylittävän rajan niin sitten myös ilmaiset rajan loukkauksen miehelle selkeästi kuten 'päätän hiusväristäni itse'. Tönkkö esimerkki, mutta valaisee paljon. Tuolla tavalla mies tajuaa, että jos saa aina vastauksena naiselta jämäkkää ja oman arvon tuntevaa kohtelua ei ole järkeä jatkaa 'vinkkejä' tai huonoa käytöstä.
Ja joo, olen saman valtatyhjiön huomannut. Nykyisin asiat erilailla kun tajusin mitä mun tulee tehdä. Aiemmin miehet oli vallan ihania alussa, jonkin ajan kuluttua huomasin olevani täysin väärä ja sain vinkkejä kaikista ulkonäön kohdista myös esim. ammatinvalintoihin.
Epäloogisesti valtaa ja kunnioitusta ei saa, ellei osoita sitä haluavansa juurikin teoilla ja ilmaisulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:31"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:28"]
Mulla täysin sama kokemus!! Jään seuraamaan tätä ketjua, josko tulisi vastauksia. Itse luulen syyn olevan omalla kohdalla ujous ja herkkyys joka kiinnostaa ns. koviksia jotka haluaa alistaa. Eli alussa esittävät helliä ja kilttejä mutta totuus paljastuu myöhemmin.
[/quote]
Ei se ole alun esittämistä, vaan miehet toteavat tutustumisen aikana, että et laita kampoihin, jolloin on ihan sama miten paljon määrää kun kiltti nainen tekee kaiken, suostuu kaikkeen, ei laita vastaan eikä tee miten itse haluaisi. Siksi jopa alunperin kiltit miehet muuttuvat pompottaviksi ja dominoiviksi.
[/quote]
Jep. Kaduttaa etten tiedostanut tätä aiemmin. Luulin että miehiin vetoaisi sellainen tietynlainen lunkius ja rauhallisuus. Paskan marjat. Pitää alkaa temperamenttista puolta ilmeisesti vähän herättelemään.
Mutta hei kaikki muutkin herkät ja joustavat naiset, teillä on toivoa. Itseään ei tarvitse kadottaa vaan muistuttaa, että omia puolia täytyy silti pitää. Se on tärkeä huomata missä se ongelma on, reilusti parikymppisenä vasta itsekin tajusin, että miksi ihmeessä ne kohteliaat unelmavävyt ovat hiljalleen mullekin muuttuneet päällepäsmäreiksi, jotka ei kunnioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää yleistäkö, olen mies ja anna naiselle täsmälleen saman vapauden kuin itselleni, saa pukeutua niinkuin tahtoo, sanavapaus on, en helposti loukkaannu, välillä toinen on myöhässä, välillä toinen, ei se maailma siihen kaadu. Jos ei voi hyväksyä toista omana itsenään, luulisi että elämä on itsellekkin vaikeaa ja minä en ole ainut, tuttavapiirini on melkolailla samoin ajattelevia ihmisiä, niin miehet kuin naiset.
Itse en saanut suoraan ehdotuksia että vaihda toi hiusväri tjn vaan paljon kierommin. Niihin oli vaikea tarttua. Jossain vaiheessa mies vaan alkoi kommentoimaan että mulla on outo kävelytyyli, ei pidä sellaisista paidoista mitä käytän (niinkun yleinen toteamus), arvosteli samalla tavalla yleisesti esim. yliopistokoulutusta (jollainen mulla sattuu olemaan...) jne. Annoin noiden vaan mennä ohi korvien koska: kävelen miten kävelen, tykkään paidoistani ja yhä pidän niistä, ja olen ylpeä koulutuksestani ja tiedän että se vaatii töitä vaikken titteleistä itsessään välitä. Mutta kun olin vaan hiljaa se antaa signaalin että voi sanoa mitä vaan. Ja saahan toinen sanoa. Mutta miksi helvetissä hän sitten oli mun kanssa kun ei enää tykännyt. Edes ulkoisesti en vastannut aiempia ihastuksiaan joista olen nähnyt kuvia. Vastaus on että koska hän on itsekäs mies joka syyttää minua siitä että olen väärä koska itse valitsi väärin. Hänen vastuullaan se on, hänen vikansa että oli minun kanssani.
Kai sitä pitää vaan erota siinä vaiheessa kun noita hienovaraisia vinkkejä alkaa tulla ettei miestä enää kiinnosta kun heillä ei ole munaa sanoa asioita suoraan. Ja siis nuo kommentit oli vaan kirsikka kakun päällä.
Muutos tapahtuu aina hiljaa. Aluksi luulee yhä että on saman miehen kanssa kuin aluksi. Mutta mitä noihinkin kommentteihin voisi vastata? Ei tollasta tilannetta voi edes valtataistelulla varmaan korjata ja onko järkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:54"]Mutta hei kaikki muutkin herkät ja joustavat naiset, teillä on toivoa. Itseään ei tarvitse kadottaa vaan muistuttaa, että omia puolia täytyy silti pitää. Se on tärkeä huomata missä se ongelma on, reilusti parikymppisenä vasta itsekin tajusin, että miksi ihmeessä ne kohteliaat unelmavävyt ovat hiljalleen mullekin muuttuneet päällepäsmäreiksi, jotka ei kunnioita.
[/quote]
Onko sulla konkreettisia vinkkejä miten toimia erilaisissa tilanteissa? Musta tuntuu että kaipaan jotain konkreettisempaa. Olen aina pitänyt itsestäni mutta syöhän se itsetuntoa aina kun mies alkaakin kohdella välinpitämättömästi.
Sinulla on vain käynyt huono tuuri. On ihmisiä, joista kovuus paljastuu vasta myöhemmin. Miehissä on tosin varmasti enemmän narsisteja kuin naisissa. Ensin ollaan hurmaavia ja saadaan toinen valloitettua itselle. Kun saalistus on onnistunut, mielenkiinto lakkaa ja tämä antaa oikeuden käyttäytyä miten huvittaa. Valitettavasti tällaisille tyypeille ei voi mitään. Heitä ei voi parantaa tai auttaa. Paras keino on nuolla haavat ja juosta karkuun.
Itse näin miehenä omaan kohtalaisen tarkan "narsistitutkan". Narsistiset piirteet näkyvät jo alussa oman itsen nostamisena ja muiden vähättelynä. On mielenkiintoista huomata, että "hälytyskellot" ovat usein oikeassa. Tietty tunnekylmyys ja itsekeskeisyys ovat myös aika luotettavia merkkejä. Eli löytyy näitä naisissakin.
Voimia sinulle. Toivottavasti löydät ihmisen, joka on rakkautesi arvoinen.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:58"]
Itse en saanut suoraan ehdotuksia että vaihda toi hiusväri tjn vaan paljon kierommin. Niihin oli vaikea tarttua. Jossain vaiheessa mies vaan alkoi kommentoimaan että mulla on outo kävelytyyli, ei pidä sellaisista paidoista mitä käytän (niinkun yleinen toteamus), arvosteli samalla tavalla yleisesti esim. yliopistokoulutusta (jollainen mulla sattuu olemaan...) jne. Annoin noiden vaan mennä ohi korvien koska: kävelen miten kävelen, tykkään paidoistani ja yhä pidän niistä, ja olen ylpeä koulutuksestani ja tiedän että se vaatii töitä vaikken titteleistä itsessään välitä. Mutta kun olin vaan hiljaa se antaa signaalin että voi sanoa mitä vaan. Ja saahan toinen sanoa. Mutta miksi helvetissä hän sitten oli mun kanssa kun ei enää tykännyt. Edes ulkoisesti en vastannut aiempia ihastuksiaan joista olen nähnyt kuvia. Vastaus on että koska hän on itsekäs mies joka syyttää minua siitä että olen väärä koska itse valitsi väärin. Hänen vastuullaan se on, hänen vikansa että oli minun kanssani. Kai sitä pitää vaan erota siinä vaiheessa kun noita hienovaraisia vinkkejä alkaa tulla ettei miestä enää kiinnosta kun heillä ei ole munaa sanoa asioita suoraan. Ja siis nuo kommentit oli vaan kirsikka kakun päällä. Muutos tapahtuu aina hiljaa. Aluksi luulee yhä että on saman miehen kanssa kuin aluksi. Mutta mitä noihinkin kommentteihin voisi vastata? Ei tollasta tilannetta voi edes valtataistelulla varmaan korjata ja onko järkeäkään.
[/quote]
Samoja kokemuksia. En myöskään ymmärrä, että miksi minut on valinnut jos kerta taustani, koulutukseni ja jopa pienet eleeni ovat 'vääriä'? Puhumattakaan niistä suorista ehdotuksista mitä olen saanut noilta miehiltä.
Kenties se sitten vaan on niin, että jos noissa epäsuorissa kohdissa alkaisi puhumaan omia mielipiteitä voisi ehkä muuttaa dynamiikan, mutten minä ainakaan kyllä jaksa enää näin aikuisena. Jos mies alkaa alkuvaiheissa osoittaa samoja merkkejä mitä aiemmista osa, niin jätän jutun sikseen. Tästä syystä nykyisin en edes lähde suhteeseen kun vasta hyvin pitkän ajan päästä jolloin olen jo varmistunut, että millainen mies oikeasti on ja onko se edes tietoinen mitä se niinkun etsii ja naisesta haluaa. Osa kun on aika ulalla omista toiveistaan.
En usko, että osalla naisista on edes tätä ongelmaa. Vaan meillä naisilla, jotka vaikutetaan helpommin muokattavammilta. Minäkin itse olen tavallaan syypää, kun viehätyn maskuliinisista ja sellaisista miehistä, jotka tietää oman paikkansa elämässä ja on tavoitteita, haaveita ja luja itsevarmuus - sen kun ei tarvitsisi johtaa siihen, että naista yritetään muuttaa.
Oon varmaan kotoa oppinut väärän asenteen eli ton tossukkamaisuuden. Jos mua kiusattiin vanhemmat vaan sanoi että älä välitä, anna mennä ohi korvien. Nyt yritän samaa miesten kanssa ja onnistunkin siinä, en välitä jos mies vaikka inhoaa mun paitoja. Mutta samalla se syö mun auktoriteettia miehen silmissä. Ja se ei enää olekaan mulle aidosti okei.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:54"]Mutta hei kaikki muutkin herkät ja joustavat naiset, teillä on toivoa. Itseään ei tarvitse kadottaa vaan muistuttaa, että omia puolia täytyy silti pitää. Se on tärkeä huomata missä se ongelma on, reilusti parikymppisenä vasta itsekin tajusin, että miksi ihmeessä ne kohteliaat unelmavävyt ovat hiljalleen mullekin muuttuneet päällepäsmäreiksi, jotka ei kunnioita. [/quote] Onko sulla konkreettisia vinkkejä miten toimia erilaisissa tilanteissa? Musta tuntuu että kaipaan jotain konkreettisempaa. Olen aina pitänyt itsestäni mutta syöhän se itsetuntoa aina kun mies alkaakin kohdella välinpitämättömästi.
[/quote]
Sinuna ottaisin vähän etäisyyttä. Esim. jos ette asu yhdessä, tapaisin miestä harvemmin, soittaisin harvemmin. Jos kyselee, kertoisin, että nyt on ollut kiirettä kun on pitänyt autonrenkaita vaihtaa/oopperassa käydä, tms. ja huomennakaan ei ehdi, heippa vaan. Älä valehtele, vaan oikeasti hanki muuta askaretta, ettet ole miehestä riippuvainen. Kun mies huomaa ettei ole elämäsi keskipiste, hän joko alkaa arvostaa sinua enemmän tai sitten jättää. Kumpikin parempia vaihtoehtoja kuin jäädä halveksituksi kynnysmatoksi.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:54"]Mutta hei kaikki muutkin herkät ja joustavat naiset, teillä on toivoa. Itseään ei tarvitse kadottaa vaan muistuttaa, että omia puolia täytyy silti pitää. Se on tärkeä huomata missä se ongelma on, reilusti parikymppisenä vasta itsekin tajusin, että miksi ihmeessä ne kohteliaat unelmavävyt ovat hiljalleen mullekin muuttuneet päällepäsmäreiksi, jotka ei kunnioita. [/quote] Onko sulla konkreettisia vinkkejä miten toimia erilaisissa tilanteissa? Musta tuntuu että kaipaan jotain konkreettisempaa. Olen aina pitänyt itsestäni mutta syöhän se itsetuntoa aina kun mies alkaakin kohdella välinpitämättömästi.
[/quote]
Suosittelen sinua lukemaan kirjan: Why Men Love Bitches: From Doormat to Dreamgirl - A Woman's Guide to Holding Her Own in a Relationship. Vaikket olisi parikymppinen nainen niin suosittelen, tuon kirjan lukeminen oli itselleni se avain muutokseen :) Huom. tuo 'bitch' ei ole kirjassa mikään arvosteleva, perinteinen bitch vaan siis vain nainen, joka kunnioittaa itseään ja vaatii sitä samaa mieheltä. Tuossa kirjassa on omat osiot seksistä, tapaamisista, mustasukkaisuudesta, ihan kaikesta ja miesten mielipiteillä varustettuna. Ja konkreettisia tilanteita myös.
Älä alistu. Miehet aina etsivät naisen rajoja. Jos annat jollekin merkkejä, että jopa pukeutumiseesi voi puuttua olet tietyllä tavalla itse syypää siihen miksi miehet kohtelevat sinua jatkuvasti tuolla tavalla.