Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet on niin kovia?
28.12.2014 |
Taas yksi suhde päättymässä. Alkuun kaikki menee hyvin, molemminpuolista ihastusta ja jännitystä, tutustutaan toiseen, jutellaan, on onnellinen olo. Sitten kun on tarpeeksi rakastunut, tulee kylmä suihku. Pitää suostua tietynlaiseen seksiin, pitää pukeutua tietyllä tavalla, pitää olla aina varalla ja valmis, jos toisella onkin aikaa tavata. Miehen aika on tärkeämpää. Jos ei toimi kuten toivotaan, tunnelma on jäätävä ja mies kylmäkiskoinen. Kasvoista huomaa, että on suorastaan raivoissaan.
Mielestäni mulla ei ole erityisen huono itsetunto tai ole muutakaan syytä, että lankeaisin erityisesti narsistisiin tyyppeihin. Onko niin, että niitä vain on enää vapaana tässä iässä (täytän parin vuoden päästä 40)? Ihan tavallista, luotettavaa kaveria etsin joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja haluaa sitoutua.
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 17:03"][quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:28"]
Mulla täysin sama kokemus!! Jään seuraamaan tätä ketjua, josko tulisi vastauksia. Itse luulen syyn olevan omalla kohdalla ujous ja herkkyys joka kiinnostaa ns. koviksia jotka haluaa alistaa. Eli alussa esittävät helliä ja kilttejä mutta totuus paljastuu myöhemmin.
[/quote]
Miksi sitten kiinnostut itse koviksista?
[/quote]
Tuossahan sanottiin että aluksi vaikuttavat pehmiksiltä.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:56"]
Älkää yleistäkö, olen mies ja anna naiselle täsmälleen saman vapauden kuin itselleni, saa pukeutua niinkuin tahtoo, sanavapaus on, en helposti loukkaannu, välillä toinen on myöhässä, välillä toinen, ei se maailma siihen kaadu. Jos ei voi hyväksyä toista omana itsenään, luulisi että elämä on itsellekkin vaikeaa ja minä en ole ainut, tuttavapiirini on melkolailla samoin ajattelevia ihmisiä, niin miehet kuin naiset.
[/quote]
Sinä ihan annat naiselle vapauksia? Joo-o. Taisit nyt vain vahvistaa epäilyksiämme, että miehinen ego ihan oikeasti uskoo olevansa niskan päällä. Sinä olet jalomielinen versio valtiasmiehestä.
Exäni oli ihmisten mielikuvissa meillä se tossun alunen, koska hän on päällisin puolin ystävällinen ja pehmeästi puhuva, ja minä olen kovaääninen, ryhdikäs ja näytän kaikki tunteet. Tosiasiassa hän oli aina ollut jäynävastarinnassa välillä salaa, välillä avoimesti, ja kampittanut mykällä päämäärätietoisuudella kaiken, mikä ei mennyt hänen mielensä mukaan, ja antanut keskustelussa kuitenkin ymmärtää olevansa myötämielinen. Minua siis oli kusetettu ihan tietoisesti mennen tullen, eikä hän näyttänyt tuntevan tästä mitään suurempaa häpeää. Periaatteessa hän on liian moraalinen kohdellakseen naista huonosti, mutta käytännössä ei sitten kuitenkaan - hän on kiero versio valtiasmiehestä.
Vasta kun olin rakastunut toiseen ja teimme eroa, hän tuli sanoneeksi jonkun äkillisen lempeyden puuskassa, että en antaisi kohdella itseäni huonosti tällä kertaa. Se herätti. Hän siis tiesi koko ajan tasan tarkkaan, mitä puuhasi. Minä olin se hölmö, joka oli kuvitellut, että omituinen käytös oli tiedostamatonta ja passiivis-aggressiivista. Ei ollut, strategiaa se oli.