Ateistit, miten käsittelette läheisen kuolemaa?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 15:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:38"]Rakkaat elävät muistoissa ikuisesti. [/quote] Höpsis. Korkeintaan pari sukupolvea ja siinä se "ikuisuus" sitten olikin. Ihmisen aika ei ole edes silmänräpäystä kosmoksen kalenterissa ja ajan syövereissä.

[/quote]

Seurakunnissa ikuisuus on 25 vuotta, niin pitkään saa pitää hautapaikkansa kun maksaa ikuisuushoidon siihen.

Minä ajattelen, että jokainen ihminen on jättänyt jälkensä ihmisiin, jonka kanssa on elämänsä tavalla tai toisella jakanut. Näissä ihmisissä kuollut sitten kulkee mukana - itse en esimerkiksi olisi tällainen ihminen ilman rakasta edesmennyttä äitiäni.

Äitini ei koskaan ehtinyt esimerkiksi nähdä lapsiani, mutta lupasin hänelle viimeisinä aikoina, että kerron lapsilleni hänestä ja että muistelen häntä usein. Siten hän kulkee mukanani aina ja se auttaa kestämään ikävää ja surua.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 15:56"]

On ihan hyvä juttu, että kaikki kuolevat ja että kuolema on lopullinen. Ajatelkaa, miten paljon esim. itsemurhan tehnyttä ärsyttäisi, kun tulisikin joku jumala ja herättäisi hänet uudestaan.

[/quote]

Onko sitten harvinaista että joku tekee itsemurhan juuri siitä syystä että HALUAA syntyä tänne uudelleen saadakseen paremman elämän? Tai tekee itsemurhan koska HALUAA muuttua henkiolennoksi ja elää jossain toisessa todellisuudessa? Vai onko itsemurhan tekijän motiivina aina halu lakata olemasta kokonaan?

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:01"]

Tuo ajatus voi tuntua sietämättömältä, mutta nykytiedon valossa se on kuitenkin totta. Ihminen kuolee, ja viimeistään parin sukupolven kuluttua suurin osa meistä katoaa myös ihmisten muistoista. Tuo on pelkkä silmänräpäys maailmankaikkeuden historiassa. Emme ole pysyviä olentoja vaikka kuinka sitä toivoisimme.

[/quote]

Jaa että mikä on nykytiedon valossa totta?!

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 14:12"]

Tämä menee nyt vähän saivarteluksi, mutta jos siis olet ateisti etkä agnostikko, niin sehän tarkoittaa, että et usko jumalaan, mutta et kielläkään sitä. 

[/quote]

Itse asiassa ateisti voi kyllä uskoa, ettei jumalia ole olemassa. Itsekin uskon näin, koska minusta todisteet puhuvat sen puolesta. En näe mitään syytä elätellä toiveita siitä, että vaikkaka islamin tai kristinuskon kuvaama tuonpuoleinen olisi olemassa.  -7

[/quote]

Kerro lisää näistä todisteista.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:38"]

Rakkaat elävät muistoissa ikuisesti.

[/quote]

samaa ajattelen 

Ap, itselläkin on lähisukulainen juuri menehtymässä syöpään. Ajattelen, että me kaikki menemme joskus eikä sille voi mitään. Tulen ikävöimään häntä mutta minun ei kannata piinata itseäni tai ketään tämän vuoksi. Keskityn olemaan onnellinen hänen puolestaan, kun sai elää hyvän elämän. Hänen atominsa jatkavat kulkua tosessa muodossa. Olemme kaikki vain tähtipölyä.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:32"]

Ajankohtainen asia itselleni. Rakkaani vakavasti sairas, elämää ylläpitävällä lääkityksellä mennään. En usko jumalaan, en vaikka kuinka yrittäisin. Olisi paljon armollisempaa itselleni, jos tietäisin näkeväni rakkaan taivaassa tai voisin sen ajatella voivan siellä hyvin. Tuntuu itsepetokselta ajatella noin, en voi sille mitään. Miten te muut olette käsitelleet näitä asioita? Tuntuu aivan sietämättömältä ajatuksesta, että hän vain katoaa ja lakkaa olemasta, aivan kuten ennen syntymää.. Ajatuksia, lohdutuksen sanoja?

[/quote]

Olipas säälittävä provo.

Joskus lapsuudessa ja nuoruudessa minulla oli sellainen harhakuva uskovaisista, että he ovat läpeensä rehellistä porukkaa, koska eivät voi valehdella, kun se heidän jumalansa näkee ja kuulee kaiken.

Nettimaailman myötä sitten paljastuikin karuakin karumpi todellisuus. Nehän ne vasta varsinaisia huijarikoijareita ovatkin. Eivät kaihda mitään keinoja agendansa levityksessä. Nytkin uskovainen kirjoittaja tekeytyi ateistiksi, että sai levittää sanomaansa. Siis sanomaa, jonka pitäisi ennen kaikkea perustua rehellisyydelle.

29 tuo nyt on vain sun tulkinta eikä mikään totuus.

Mua ainakin auttaa vastaavassa se, että tiedän läheisen eläneen tyytyväisenä elämäänsä ja että minä olen ollut ylä- ja alamäissä tukena. Ja tuossa lohduttaisi se että ehtii sanoa hyvästit eikä jää mitään hampaankoloon.

Kuolleet tuttavat, läheiset mukaanlukien elävät muistoissani ikuisesti. Muistelen kaikkia aikoja mitä kaikkea teimme yhdessä ja missä paikoissa, myös heidän persoonallisuuskin jää mieleen. Mahdolliset valokuvat tai videot heistä pyrin myös säilyttämään. Minulle positiivisimmat muistot jättäneet ihmiset saavat minut silloin tällöin käymään heidän hautapaikkojensa luona, yleensä en vie mitään. Kunhan vain käyn hautapaikan luona muistelemassa lisää, samalla katson että hautapaikka ei ole kovin sotkuinen. Saatan jopa ottaa valokuvan haudasta, yleensä pimeän aikaan koska päivänvalossa tunnelma jää laimeaksi.

Paljon huonoja muistoja jättäneet tuttavat tai läheiset pyrin unohtamaan mielestäni/elämästäni.

2

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 13:38"]Rakkaat elävät muistoissa ikuisesti. [/quote] Juuri näin, ja itse pidän mahdollisena että sama sielu syntyy johonkin uudestaan. Ei siis välttämättä ihmiseksi, mutta joksikin eläväksi olennoksi ja voi saada paremman elämän mitä edellinen oli. :) toisaalta, voi olla että sielu vain lakkaa olemasta..

[/quote]

No ethän sinä ole ateisti! Uskot uudelleensyntymään. Ihme jengiä....

2