Voisitko tapailla miestä, josta on tulossa isä?
Olen kuukauden verran tapaillut erästä miestä. Pidän hänestä todella ja meillä kemiat kohtaa hyvin. Olimme tänään brunssilla ja hän kertoi, että hänen exänsä on raskaana hänelle.
Ovat seurustelleet 2 vuotta sitten viimeksi. Tapasivat viime kesänä baarissa sattumalta ja yksi asia johti toiseen. Eivät kuulemma ole palaamassa yhteen tai minkään näköisiä tunteita toista kohtaan. Mies kuitenkin haluaa kantaa vastuunsa ja olla lapselle isä.
Mies ehdotti, että ennen lapsen syntymää voisimme tavata kaikki kolme jos haluan. Lähinnä siksi, kun jos meistä nyt jotain tulee niin joutuu mies kuitenkin olemaan lapsen takia tekemisissä exänsä kanssa. Lapsen LA on maaliskuun lopussa.
Ei minua sinäänsä haittaa lapsi koska en ite ole varma haluanko lapsia. Ainoa asia mikä mietityttää on mies ja exä. Heitä kuitenkin aina yhdistää se lapsi ja onhan heillä oma historiansa.
Olisiko sinulle asia ok? Voisitko tapailla ko -tapaista miestä?
Kommentit (6)
En ainakaan voisi kuvitella miehestä tulevaa puolisoa tai omien lasteni isää. Ennen kuin se on ajankohtaista miehen täytyisi tehdä aika paljon lapsen eteen ja lapsi olisi varmaankin hoidossa, tietäisi rahanmenoa...
En välttämättä voisi. Sitä kun ei koskaan tiedä mitä tapahtuu kun lapsi syntyy. Mutta päätös on sun mitä haluat tehdä, ite en ottais sitä riskiä että lapsen synnyttyä mies haluaakin ehkä ns "oikean perheensä" kokonaan takasin. Tsemppiä sulle kuitenkin :)
En. Vastaus on sama, oli lapsi sitten vasta tulossa tai jo syntynyt.
En todella voisi. Mies ei vielä taida ymmärtää miltä oman lapsen saanti oikeasti tuntuu, siinä uusi tyttöystävä jää helposti kakkoseksi. Myös se exä saattaakin yhtäkkiä tuntua aivan uudelta ihanalta ihmiseltä ja mies haluaakin kokeilla sitä perhe-elämää.
Vataan nyt vähän kuin sen exän näkökulmasta. Itse olis tuossa tilanteessa exänä 10 vuotta sitten.Lapsi sai alkunsa vähän samaan tapaan kuin ap:n esimerkissä, ja mitään tunteita/yhteisiä suunnitelmia ei isän kanssa ollut. Hän tapasi nyk.vaimonsa samoihin aikoihin kun aloin lasta odottamaan.
Minulle oli helpotus tavata isän uusi puoliso ihan kahden kesken jo raskaana ollessa, jossa asiat sai nostaa ns.pöydälle reilusti ja kursailematta. Minä halusin ilmoittaa että en vaadi mitään, ja tuleva isä päättäköön itse haluaako lapsensa elämässä olla virallisestikaan. Halusin myös tavata sen naisen, joka mahdollisesti on äitipuolena lapselleni. Pahin pelkoni oli, että onko hän tulossa kanssani kilpailemaan äidin paikasta, mutta tämä pelko oli ihan turha. Muistan sen yhä kun minulle valkeni täysin, mikä tässä on tärkeintä ja millaisen aarteen mies olikaan itselleen löytänyt: nainen sanoi, että eikö olekin vaan hyvä että lapsella on monta turvallista aikuista hänestä välittämässä, kun heitä ei ole koskaan liikaa. Ja näin se todella on!
Uusi nainen taas halusi tietää onko välillämme enää mitään tunteita, ja tarkisti muutenkin tarinan yhteneväisyyden. Mustasukkaisuutta oli ilmassa, kunnes tajusimme että olemme mustiksia eri ihmisistä: minä lapsesta, ja hän miehestä. Kun tämän selvitimme toisillemme, ei mitään häikkää ole sen koommin ollutkaan.
Ihan rehellisesti sanoen tulen nykyään paremmin toimeen lapsen äitipuolen kanssa kuin varsinaisen isän. Vaimo on ollut ihan korvaamaton "peacemaker" kun jotain kommunikaatio-ongelmia on meidän vanhempien välillä ollut, ja muutenkin hänelle on helpompi puhua. Myös lapsi kokee näin.
Vanhemmuus on ihan oikeasti mahdollista jakaa sivistyneesti, mutta äiti- ja isäpuolille pitää antaa oma alueensa lapsen elämässä, ja aikuisten pitää osata tulla toimeen keskenään. Toisaalta heille pitää myös antaa tilaa olla asiasta syrjässä, jos itse niin kokevat.
Mutta asia vaatii suurta sydäntä varsinkin sinulta, tuleva äitipuoli. Sinulla on iso rooli lapsen elämässä, ja parhaimmillaan tuet huomaamattasi isä ja lapsenkin suhdetta. Itse saat raapia ns. kermat päältä, kun varsinaiset vastuunkantajat ovat äiti ja isä :)
Rohkeasti vaan eteenpäin jos itse miehestä tykkäät. Lapsi voi olla suunnaton rikkaus teille molemmille.
En