Lue keskustelun säännöt.
Kuka muistaa vielä pumppernikkelin
23.10.2021 |
Sattumalta taas törmäsin eräällä ruokasivustolla vanhaan kunnon pumppernikkeliin. Tuo vaaleanpunaisella kuorrutteella päällystetty murea leivonnainen. Suomessa tehty Paraisilla saaristossa. Pitääpä taas ostaa tuota lapsuuden herkkua.
Kommentit (51)
Onhan niitä vieläkin kaupoissa. Ulkosuomalaiset sukulaislapseni ovat hulluina pumppernikkeleihin. Lähetän niitä heille postissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkujaan huonotapaisesta ihmisestä on puhuttu Pumper-Niklauksena eli suunnilleen Pieru-Niilona.
Noita saa ostaa vielä ainakin Tampereen kauppahallista (en muista nyt sen kojun nimeä) ja sieltä saa myös kahvilasta muna-anjovisleipiä. Niitä en oikeastaan ole missään muualla nähnyt myynnissä mutta varmasti muualtakin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kyllä kautta aikojen käytetty nimitystä pumpernikkeli yhdellä peellä.
Sitten on sanottu väärin. Nämä on Paraisten Axolta lähtöisin ja minä olen ollut siellä jopa töissä 80-luvulla. Se on pumppernikkeli, ollut aina.
Ostin yksi päivä lähikaupasta ja totesin, että se on lapsuusmuistoissa herkullisempaa kuin oikeasti....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näitä koskaan valmistettu muualla kuin Turun seudun leipomoissa (Axo, Rosten)?
Sain kerran lapsena "kunnian" maistaa tuollaista. Innostus ihanan näköisestä syötävästä, jota herkuksi kutsuttiin, vaihtui äkkiä kauhuun. Se olikin kivikova, mauton käntty, jonka kappaleiksi pistäminen tapahtui hitaasti ja kivuliaasti kaikilla leukavoimilla. Revin ja jauhoin sitä hampaillani ikuisuuden, terävä murske viilteli ikeniäni, eikä pehmeäksi imeskelykään auttanut kun siinä oli se graniittinen kuorrute päällä. Ja koko jättimäinen levy oli syötävä, kun pitää syödä kaikki minkä ottaa.
Heitin hirvityksen salaa sinne, minne se kuuluikin - roskikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kokeilla. En muista että olisin lapsena syönyt.
Lapsuudessani ne olivat paksuja ja pehmeitä. Ei liian makeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain kerran lapsena "kunnian" maistaa tuollaista. Innostus ihanan näköisestä syötävästä, jota herkuksi kutsuttiin, vaihtui äkkiä kauhuun. Se olikin kivikova, mauton käntty, jonka kappaleiksi pistäminen tapahtui hitaasti ja kivuliaasti kaikilla leukavoimilla. Revin ja jauhoin sitä hampaillani ikuisuuden, terävä murske viilteli ikeniäni, eikä pehmeäksi imeskelykään auttanut kun siinä oli se graniittinen kuorrute päällä. Ja koko jättimäinen levy oli syötävä, kun pitää syödä kaikki minkä ottaa.
Heitin hirvityksen salaa sinne, minne se kuuluikin - roskikseen.
Sait varmaan vanhentuneen keksin, ei ne noin kovia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä saa myös pienikokoisina nykyään, ja jopa lakritsinmakuisinakin.
Pumpernikkeli eli "typeryksille sopivaa leipää" :D
https://www.mtvuutiset.fi/teemasivut/leivontanurkka/ajankohtaista/artik…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärkkäiseltä meinaan tilata seuraavan tilauksen yhteydessä. Ajattelin tilata pelkästään ruokatarvikkeita tällä kertaa. Valikoimassa näkyy olevan sellaisia tuotteita, mistä en ole ennen kuullutkaan. Vai mitä mieltä proteiinipatukasta missä vain luontaisia ainesosia. Minun tulee niin huonosti syötyä proteiinia niin parilla patukalla on päivän annos jo saatu.
En osta mitään Persujen kaupasta... Vaikka foliooo sieltä saa kuulemma ilmaiseksi. 😆
Muistan, näitä syötiin usein lapsena. Mielestäni niitä on aina ollut myynnissä tähän päivään asti.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain kerran lapsena "kunnian" maistaa tuollaista. Innostus ihanan näköisestä syötävästä, jota herkuksi kutsuttiin, vaihtui äkkiä kauhuun. Se olikin kivikova, mauton käntty, jonka kappaleiksi pistäminen tapahtui hitaasti ja kivuliaasti kaikilla leukavoimilla. Revin ja jauhoin sitä hampaillani ikuisuuden, terävä murske viilteli ikeniäni, eikä pehmeäksi imeskelykään auttanut kun siinä oli se graniittinen kuorrute päällä. Ja koko jättimäinen levy oli syötävä, kun pitää syödä kaikki minkä ottaa.
Heitin hirvityksen salaa sinne, minne se kuuluikin - roskikseen.
Sait varmaan vanhentuneen keksin, ei ne noin kovia ole.
Minä yläpeukutin tuon kirjoittajan kokemusta, testasin nimittäin itse hiljattain pumpernikkeliä ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen ja tuntui, että hampaat katkeavat ennen sitä keksiä. Ehkä sekin oli sitten vanhentunut, mutta mietin kyllä, että joko aika on kullannut muistot tai sitten minulla oli lapsena tosi vahvat hampaat. Muistan kyllä lapsuudestakin, että ne olivat aika kovia, mutta tuo oli silti järkytys.
hyi, pahoja kuin mitkä!
Miten tuollaisia ylimakeita voi syödä?
Vierailija kirjoitti:
Pumpernikkeli eli "typeryksille sopivaa leipää" :D
https://www.mtvuutiset.fi/teemasivut/leivontanurkka/ajankohtaista/artik…
Niin se saksalainen leipä on pumpernikkeli, nämä Paraisten keksit on pumppernikkeleitä.
Se on siis ollut alkujaan Axon leipomon tuote, nykyään Rostenin, joka osti Axon.
Vierailija kirjoitti:
Onko näitä koskaan valmistettu muualla kuin Turun seudun leipomoissa (Axo, Rosten)?
Paraisilla niitä on valmistettu 40-luvulta asti ja nykyään Rosten jatkaa tuotantoa Axon vanhassa leipomossa. Paraisilta tulee siis edelleen.
Muutama vuosi sitten törmäsin ja ostin. Ei maistunut samalta kuin 80-luvun lapsuudessa. Liekö respeti muuttunut vai makuaisti kadonnut/muuttunut tai aika kullannut muistot.