Huomaatko että muut naiset kadehtivat sinua kun olet onnistunut pitämään miehesi ja liitto ollut pitkä?

Kadehtivat?

Ihailen hyviä ja pitkiä parisuhteita, joissa pari viihtyy yhdessä ja arvostaa toisiaan.

Mieheni kymmenien vuosien ajalta on sellainen kultakimpale kaikin puolin, ettei siitä kannata ulkopuolisille mitään kertoa, enkä kerrokaan. Huomasin tämän jo kauan kauan sitten. Herättää kyllä kateutta ja pidättäydyn puhumasta hänestä tai meistä. Mikä on ikävää. Ottajia löytyisi heti.

Ens kesänä 45v hääpäivämme.Rakkaus on yhteinen , kuten on arkemmekin. En ole kohdannut kateutta , mutta suurta ihailua sitäkin enemmän . Olemme tasapainoinen aviopari , aina yhdessä harrastuksemmekin ovat yhteiset ja risteilyt lomat . Vanhenemme arvokkaasti , toinen toistamme tukien ja huomioiden. Olemme lapseton , onnellinen pari.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni kymmenien vuosien ajalta on sellainen kultakimpale kaikin puolin, ettei siitä kannata ulkopuolisille mitään kertoa, enkä kerrokaan. Huomasin tämän jo kauan kauan sitten. Herättää kyllä kateutta ja pidättäydyn puhumasta hänestä tai meistä. Mikä on ikävää. Ottajia löytyisi heti.

Mitä pelättävää sinulla on?

Naisethan ovat rehellisiä ja arvostettavia, mies on aina se sika.

Kuinka huono pitää itsetunnon olla että tuollaisella koittais päteä?

Miksi ketään kiinnostaisi mitä muut ajattelevat pitkästä avioliitosta?

"Onnistunut pitämään" kertoo siitä että ap kuvittelee tuollaisen olevan saavutus jolla voi ylpeillä eikä tajua että avioliitto on yhteispeliä eli yhteinen hanke/firma.

hanki elämä ap.

Pysyy pitämättäkin. Upea mies, upea isä kaikille kauniille lapsillemme.

Minun mielestäni on jotenkin todella surullista, että osa saattaa jättää oman elämän haaveet elämättä vain sen vuoksi, mitä muut ajattelevat. Eli vaikka että haluaisi erota, mutta ei uskalla koska ajattelee, että eroaminen on häpeä.

Ihailen kyllä sellaisia pareja, joilla on pitkään säilynyt keskinäinen rakkaus ja kunnioitus, sellaisia, jotka katsovat vielä vuosikymmenien jälkeen toisiaan pilke silmäkulmassa. En ihaile sen sijaan sellaisia pariskuntia, jotka 30v yhdessäolon jälkeen halveksuvat ja haukkuvat toisiaan tai ovat jättäneet toisen mieliksi omia haaveita toteuttamatta ja ovat siitä katkeroituneet. Ihailen myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat eläneet oman näköisen elämän vastuunsa kantaen ja haasteita kohdaten.

Eli en ole automaattisesti kateellinen siitä, että joku on pystynyt pitämään saman miehen pitkään. En pidä tuota edes erityisenä saavutuksena kun tilastollisesti suurin osa eroista tapahtuu kuitenkin naisen aloitteesta. Kyse on harvoin siis siitä, että nainen ei saisi pidettyä miestä tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa onnellinen 25 vuotta ja suurin osa ystävistäni on ollut onnellisissa parisuhteissansa ainakin saman verran, osa kauemminkin. Yhden rakas mies ja lasten isä kuoli 55 vuotiaana.

Vanhempani ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta, samoin appivanhemmat ja onnellisempia ihmisiä saa etsiä. Olen jutellutkin mieheni kanssa, että tunnemme lähinnä onnellisessa pitkässä parisuhteissa olevia ihmisiä, joilla on kaikki asiat mukavasti. Myös naapureissa asuu todella kauan yhdessä olleita ihmisiä ja toisella puolen tietääkin asuu pariskunta, joka on ollut yhdessä jo 65 vuotta. He käyvät kävelyllä käsi kädessä.

En ole siis huomannut mitään kateellisuutta, sillä suurimmalla osalla ihmisistä on ihan samalla tavalla hyvin asiat.

Ap on siis nyt vain hyvä ja lopettaa hörhöilynsä.

Kuulostaa Strömsööltä.

Ihanaa, mutta "onnellisesti naimisissa" kuulostaa yksinkertaistavalta fraasilta, jolla halutaan ehkä korostaa omaa onnea.

Vähän sama kuin joku korostaisi olleensa 45v. onnellisesti sinkkuna.

Kyllähän elämään nyt muutakin mahtuu, kuin kroonista onnellisuutta, oli naimisissa tai ei.

Vierailija kirjoitti:

En pidä tuota edes erityisenä saavutuksena kun tilastollisesti suurin osa eroista tapahtuu kuitenkin naisen aloitteesta. Kyse on harvoin siis siitä, että nainen ei saisi pidettyä miestä tyytyväisenä.

Tämäkin tilasto tulkitaan palstalla jotenkin naisten ansioksi ja todisteeksi miesten kelvottomuudesta.

No mulle tuo pituus ei merkitse mitään, pitää myös olla rakastava parisuhde.

Oma suhde 25v, ystävien 20-30v. Enemmän tai vähemmän onnellisia. Kukaan ei ole yhdessä minkään "saavutuksen" tavoittelun takia

Vierailija kirjoitti:

En. Suurin osa naisystävistäni on vielä pitemmissä liitoissa kuin minä. Sen sijaan muutama miespuolinen kaveri on kyllä kade.

Olin just tulossa sanomaan samaa, naisista en osaa sanoa mutta moni mies on suoraan sanonut että on kade, ja että meidän yli 20v liitto on "goals" ja toivoisi itselleen samaa.

Monogamia jotenkin keinotekosta.

Riippuu mitä se nainen itse ajattelee liitostaan. Millainen mies on, millainen liitto on.  Jos on onnestanut, eikä pelkkä itseisarvo, niin sitten.

Enpä kyllä huomannut kenenkään tuttavapiiristä kadehtivan, mutta eron tultua päälle 20 v suhteesta useampi onnitteli.

Olen ollut liitossa onnellinen viimeset 12vuotta. Solvausta kuulee siitä että mieheni on ulkkis. Saattaa se olla kateutta toki. Olen kyllä huomannut että aika harva avioliitto onnistuu.

Ap taitaa kadehtia ystäviään, jos hänellä on ystäviä, mutta muita naisia ainakin, vapaudesta ja työurasta.

Kadevapaaksi opettelu vaatii ymmärrystä itseä ja omia tunteita kohtaan. Se sisältää rakkautta, armollisuutta ja kiitollisuutta omaa elämää kohtaan. Eihän sillon tarvitse vertailla mitään?!🤔

Missähän purkissa ap on kasvanut? Koetko elämän olevan pelkkää kilpailua ja vertailua elämän joka saralla? Osaatko iloita aidosti oikein kenenkään puolesta?

Pinnalliset elämän arvot eivät ole kuin pelkkää kulissia.

Toi, et luulee itseään kadehtivan liittyy usein narsismiin.

T. Mies 38.v

Huomasin ap:n mainitseman ilmiön kaverissani, mutta hän onkin epätoivoinen sinkkunainen ja kotoisin kehitysmaasta, joten moiset arvot hänelle suotakoon. Ei kyllä estänyt minua eroamasta myöhemmin.