Huomaatko että muut naiset kadehtivat sinua kun olet onnistunut pitämään miehesi ja liitto ollut pitkä?

Kahden täyspäisen ihmisen liitto ei vaadi mitään sen kummempia ponnisteluja.

En, mutta muut miehet varmaan kadehtivat miestäni kun hän on onnistunut pitämään minut näin pitkään :)

En ole huomannut. Eiköhän meihet yleensä pysy pitämättäkin, meidän naisten kanssa voikin olla vaikeampaa. t 30 v onnellisesti aviossa ollut

Miksi ihmeessä olisin kateellinen hyvästä pitkästä liitosta? Ennemminkin ajattelen kuinka hyvin ovat toisensa osanneet valita silloin nuorena ja ovat kasvaneet samaan suuntaan.

Itse tein virheen jo valinnasta alkaen ja monen tuskaisan vuoden jälkeen vihdoin lopetamme taistelun ja aloitimme tahoillamme ihmisarvon mukaisen elämän.

Kuulostaapa hyvältä suhteelta, jos on onnistunut pitämään miehensä. Kynsin ja hampainko siitä pidetään kiinni? 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa hyvältä suhteelta, jos on onnistunut pitämään miehensä. Kynsin ja hampainko siitä pidetään kiinni? 

Sinun ehkä tarvitsee tehdä noin, monelta se onnistuu ihan luonnostaan molemminpuoleisella kunnioituksella jne.

Yleensä ne jotka katuvat liittoaan tai eroavat huomaavat tehneensä valintans ihan väärin perustein.

Minä ainakin olen onnellinen kaverini puolesta heidän pitkästä liitostaan ja tuntuu, että aidosti on hyvä suhde. Ollessani heillä kylässä he yhdessä kokkasivat illallisen, ja kyllä siitä yhteisestä touhusta näki, että hyvin menee ja muutenkin miten yhdessä ovat ihan vain katseista ja miten sanovat asiat toisilleen. 

Kyllä!eräs töissä jopa ehdotti että lähettäisin mieheni kuvan,kun haluaa samanlaisen:D :D

Ollaan oltu naimisissa onnellisesti 23vuotta.

Mun 5 lukioaikaisen ystäväni piirissä 1 on eronnut ja lopulta sai lapsen uudenkin miehensä kanssa, 1 löysi rakkauden vasta lähes nelikymppisenä, eli vielä ei voi puhua pitkästä suhteesta, vaikka suunnittelevatkin yhteistä tulevaisuutta pitkälle, ja me kaikki muut ollaan ekassa avioliitossamme.

Ei, en huomaa, että kukaan olisi kateellinen kenellekään. Tuetaan toisiamme parhaan kykymme mukaan elämän iloissa ja suruissa. Välillä nauretaan, kun meidän miehet on joissakin asioissa niin samanlaisia, että voidaan samaistua toistemme ongelmiin. Välillä ei yhtään tunnisteta aihepiiriä omassa elämässä, mutta silti keskustellaan ja tuetaan.

Olen vähän kuplassa, nämä 4 ihanaa naista ovat ne, joiden kanssa puhun parisuhteestani.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin olen onnellinen kaverini puolesta heidän pitkästä liitostaan ja tuntuu, että aidosti on hyvä suhde. Ollessani heillä kylässä he yhdessä kokkasivat illallisen, ja kyllä siitä yhteisestä touhusta näki, että hyvin menee ja muutenkin miten yhdessä ovat ihan vain katseista ja miten sanovat asiat toisilleen. 

Minullakin tulee hyvä ja toiveikas mieli tuollaisista pareista, joilla menee edelleen silmin nähden hyvin. Se saa miettimään, että kyllä sitä oikeaa rakkautta on olemassa, vaikka omat vanhemmat vihasivat toisiaan ja omat parisuhteetkin on mennyt pieleen jo alkuvaiheessa.

Kyllä myönnän että vähän kateellinenkin olen, olen sen kyllä kaverillenikin kertonut. Mikäs siinä, kateus on ihan normaali tunne. Ei läheskään kaikki saa kokea sellaista rakkautta, mikä ei ole pinnallista vaan aitoa, joka jatkuu ja kasvaa vuosikymmenen vieriessä. Kyllä sellaisesta on syytäkin olla kateellinen, se on jotain sellaista mitä ei voi edes rahalla ostaa, vaikka sitä rahaa olisi kuinka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hieno esimerkki siitä, kuinka naisen arvo nykypäivänä ei enää määrity (pitkän) avioliiton eli miehen kautta - vaikka jotkut dinosaurukset vielä yrittävät niin viestittää. Tietysti on hienoa, jos kaksi ihmistä elävät hyvän elämän yhdessä.

Miten anisen "arvo" sitten määrittyy?

Kuinka monelta mieheltä se saa turpiinsa?

Tämäpä voi ollakin varsinainen pähkinä purtavaksi joillekin.

Lähde vaikka avaamaan asiaa siitä ajatuksesta, että naisen arvo ei liity nykyään mitenkään mieheen. Tästä kun lähdet liikkeelle niin kovasti ponnistelemalla voit itse tulla johtopäätökseen, joka saattaa hyvinkin olla lähellä oikeaa.

Eli kannustan harjoittelemaan itsenäistä ajattelua.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut. Eiköhän meihet yleensä pysy pitämättäkin, meidän naisten kanssa voikin olla vaikeampaa. t 30 v onnellisesti aviossa ollut

Tarkoitatko että naiset lorttoilevat jos mies ei tee kaikkeaan pitääkseen naisen tyytyväisenä?

Kaikki miehet kyllä tietävät että naiset ovat vaikeita, mutta että oikein pysymme yrittämättä?

Tsemppiä harhoihisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on hieno esimerkki siitä, kuinka naisen arvo nykypäivänä ei enää määrity (pitkän) avioliiton eli miehen kautta - vaikka jotkut dinosaurukset vielä yrittävät niin viestittää. Tietysti on hienoa, jos kaksi ihmistä elävät hyvän elämän yhdessä.

Miten anisen "arvo" sitten määrittyy?

Kuinka monelta mieheltä se saa turpiinsa?

Tämäpä voi ollakin varsinainen pähkinä purtavaksi joillekin.

Lähde vaikka avaamaan asiaa siitä ajatuksesta, että naisen arvo ei liity nykyään mitenkään mieheen. Tästä kun lähdet liikkeelle niin kovasti ponnistelemalla voit itse tulla johtopäätökseen, joka saattaa hyvinkin olla lähellä oikeaa.

Eli kannustan harjoittelemaan itsenäistä ajattelua.

Ei kun kiinnostaa tietää miten ihmisen "arvo" määrittyy.

Kerro toki kuinka tämä ketju on siitä hieno esimerkki. Vieläpä hieno sellainen.

Koko avioliitossa ei ole mitään pointtia, jos haluaa lopettaa sen. Tietysti kaikkea moraalisesti kyseenalaista on mahdollista tehdä. On sitä pahempiakin tekoja kuin eroaminen.

Vierailija kirjoitti:

En, mutta muut miehet varmaan kadehtivat miestäni kun hän on onnistunut pitämään minut näin pitkään :)

Miehesi siis arvostaa sinua, toisin kuin sinä miestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kahden täyspäisen ihmisen liitto ei vaadi mitään sen kummempia ponnisteluja.

Naiset harvoin täyttävät täyspäisen määritelmää

Pitkä ja onnellinen liitto on hatunnoston arvoinen suoritus nykyään.

Kateellinen voi olla vaikka mistä. Voi olla tuollaisesta, mutta ihan hyvin voi olla kateellinen siitäkin, että joku uskaltaa erota ja rakastua palavasti uudelleen.

Ei kaikki pitkät liitot ole onnellisia.

Enemmänkin ihailisin aidosti toimivia parisuhteita, joissa molemmat tekevät osuutensa, jotta toisillaan olisi hyvä olla.

Itselläni ei sellaista ole ollut, vaan olen aina ollut lopulta se, joka kannattelee yksin koko suhdetta. Nyt sitten olen mieluummin yksin.

"Pitämään miehesi"? No jopas on ajatusmaailma! Millä vuosituhannella elät, ap? Olet varmastikin niitä ihmisiä, jotka "pääsivät naimisiin", kun mies "huoli sinut". Enpä olisi uskonut, että noin vanhanaikaisia ihmisiä on enää edes elossa - sinun täytyy olla reilusti yli 100-vuotias.