Huomaatko että muut naiset kadehtivat sinua kun olet onnistunut pitämään miehesi ja liitto ollut pitkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä tuota edes erityisenä saavutuksena kun tilastollisesti suurin osa eroista tapahtuu kuitenkin naisen aloitteesta. Kyse on harvoin siis siitä, että nainen ei saisi pidettyä miestä tyytyväisenä.

Tämäkin tilasto tulkitaan palstalla jotenkin naisten ansioksi ja todisteeksi miesten kelvottomuudesta.

Eikö ole aika looginen päätelmä, että se josta erotaan ei ole pitänyt toista tyytyväisenä? Naiset kuitenkin keskimäärin yrittävät keskustella ongelmista.

Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme olleet yhdessä jo 17 vuotta.

Alkoholia emme käytä. Ei kumpikaan meistä. Ei koskaan. Ei ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä liitto ei välttämättä ole hyvä liitto. Pituus ei kerro suhteen laadusta. Esim. serkkuni äiti oli naimisissa enohirviön kanssa kymmeniä vuosi. Pakoili tuota kännikalaa, soitti kellarista, ettei uskalla mennä kun kotiin jne. En todellakaan kadehtinut.

Hyvin harvassa on terveet liitot, jotka on kestänyt kauan. Tiedän vain yhden. En kadehdi. Iso osa valittaa ongelmistaan, mutta ei eroa.

Saa olla kyllä aika h-tin kateellinen ihminen, jos tuollaisia asioita kadehtii. Jos joku on onnistunut pitämään sellaisen miehen, josta minä en ole lainkaan kiinnostunut, niin todennäköisemmin säälisin vaimoa kuin kadehtisin. Sitten jos itse tuntisin vetoa ko. mieheen, niin sehän olisi jo eri tilanne.

Vierailija kirjoitti:

En kadehdi vaan mietin, että onpa mies/nainen osannut peittää pettämisensä kätevästi,

kun liitto kestää noinkin pitkään kestää.

Huomaan silloin tällöin juuri tämän tyyppisistä kommenteista. Eräs tuttavanainen yritti lähestyä miestäni eräissä juhlissa ja sai pakit ison yleisön edessä. Loppuilta olikin sitten tuota, kunnes joku talutti hänet taksiin. 

Uskon, että ihmiset miettivät tuollaisia useammin kuin sanovat ääneen. Ainakin luulisi, että kynnys on iso.

Olen huomannut, että eronneet kaverit ovat sitä mieltä, että ymmärtävät parisuhteista enemmän kuin minä sen vuoksi, että ovat eronneet ja uudessa suhteessa. Että osaavat uusissa suhteissa käsitellä asioita jotenkin paremmin, osaavat puhua ja välttää virheitä. Ja aina muistetaan painottaa sitä, että minä en osaa samalla tavalla hoitaa parisuhdetta, koska en ole eronnut. Että minulla olisi vaan "käynyt hyvä tuuri ja kaikki on aina ollut helppoa". He eivät jotenkin ymmärrä sitä, että kyllä pitkässäkin liitossa voi olla kivikkonsa, mutta niistä on selvitty. Ja nykypäivänä menee paremmin kuin koskaan.

En kyllä usko, että olisivat kateellisia kuitenkaan. Itse kyllä olen ylpeä pitkästä suhteesta, olen ainoa kaveripiiristäni, joka on ensimmäisen puolisonsa kanssa edelleen yhdessä (18v yhteiseloa takana).

Kuulostaa 1950-luvin Amerikalta. Voihan se olla onni, tai olla olematta. Onnea sinulle, jos se tekee sinut onnelliseksi.

Enemmän koska olen kaunis. Siksi mulla ei ole ollut paljon naiskavereita.

Mitä hemmetin kadehdittavaa pitkässä liitossa on?

Mu vanhemmat ollut yhdessä 40 vuotta. Onnettomampia, katkerampia, veemäisempäi, kateellisempia ihmisiä en ole tavannut.

Enemmän liitoissa riippuvat ovat vapaille ihmisille kateellisia.

Ihan kammottavia teidän akkojen suhteet. Luulette raukat oikeasti että joku on kateellinen siitä että elätte runkkusäkkeinä pornonkatsojille. Miehet pettää teitä maksullisten ja muiden kanssa ja te säälittävät rätit piipitätte ja avaatte jalkojanne. Ei vaihda miehet nimeä. Tiesittekö ettei tyttöjä haluta koska te vaihdatte nimeä? Siinä miesten selkäänpuukotusta kerrakseen.

Miehet ei pyri pitämään teitä. Heidän nimensä ei vaihdu. Heidän keho ei ole teidän. Sairas on heterosuhde. Oikeita kiusaajia ja orjuuttajia.