Lue keskustelun säännöt.
Huonoissa parisuhteissa roikkuminen
26.12.2014 |
Mikä pistää ihmisen roikkumaan epätoivoisesti parisuhteessa, jossa ei kykene olemaan onnellinen? Näistä pariskunnista näkee jo kommunikointitavoista toisilleen, miten toisen läsnäolo riittää aiheuttamaan negafiiliksiä. Silti suhteessa roikutaan. Miksi ei erota ja anneta molemmille mahdollisuutta tulla onnellisiksi tahoillaan? Mikä siinä yksinolossa pelottaa?
Kommentit (53)
Pitkä liitto ja oma identiteetti rakentuu osin toisen varaan? Pelko yksinäisestä vanhuudesta? Omaisuus? Ulkopuolisten hyväksynnän haku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:07"]
Lapset estää.
[/quote]
Entä ne liitot, joissa lapset lentäneet pesästä? Niissä vasta niitä toisiinsa kyllästyneitä pareja näkeekin...
No on kyllä ihan paskaa elää huonossa parisuhteessa!
Ei osata tai haluta olla yksin. Pelottaa irrottautua jostain tutusta vaikka ei ole onnellinen. Ei uskalla kuvitella että yksin voisi olla onnellisempi ja että joskus vielä löytää jonkun joka tekee onnellisemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hasuua toi ettei uskalleta ottaa riskejä vaan pelataan varman päälle vähän joka rintamalla. Unohtuu, että elämä itsessään on riski.
En ole saanut repäistyä itseäni irti. Mies ei halua erota vaikka olen puhunut asiasta monta kertaa.
Helpompi kun toinen sanoisi myös ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 17:30"]Hasuua toi ettei uskalleta ottaa riskejä vaan pelataan varman päälle vähän joka rintamalla. Unohtuu, että elämä itsessään on riski.
[/quote]
Kaikki elämässä on riskiä. Jotkut ei uskalla sitä ottaa ja elää tuttua ja turvallista elämää vaikka sitten onnettomana.
Mistä te tiedätte, vaikka se toisilleen tiuskiva pariskunta olisi yksityiselämässään onnellinen? Ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen perusteella, mitä ulospäin näkyy. Meillä on vähän päin vastoin: ulospäin kaikki näyttää olevan ok, mutta oikeasti olemme vakavassa kriisissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää itsenne ja kumppaninne onnellisiksi ja hypätkää pois onnettomista suhteista. Uhrautuminen lastenkaan, saati omaisuuden takia ei pidemmän päälle kannata. Elämässä jokainen hetki on arvokas ja ainoa. Elämä ei ole huomenna vaan tässä ja nyt. Tuon kun vielä sisäistää. :D
Meidän parisuhde näyttää ulospäin varmaan ihan hirveältä. Riidellään usein ja rajusti, mutta rakastetaan toisiamme. Eroa mietitään aina välillä, mutta silti ollaan pysytty yhdessä. Ympärillä olevat, onnellisen näköiset parisuhteet kariutuvat, mutta me pysytään kuitenkin yhdessä.
Ei meidänkään joka hetki onneton ole. Toivon, että meidänkin jatkuva riitely saadaan kukistettua ja saadaankin, jos työstetään meidän ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se on sokeutta nähdä parisuhteen todellinen tilanne ja pelkoa muutosta kohtaan.
Itse yritin pitkään selittää tilanteen onnelliseksi itselle ja muille ja elin kai mielikuvissa ja haaveissa. Samalla olin masentunut ja aloitekyvytön, välinpitämätön itseäni kohtaan ja ja käytin runsaasti alkoholia turruttamaan pahaa oloa. Eroajatuksen virittyä nousi sisäinen helpotus ja vähitellen aloin nähdä suhteemme epäkohdat ja sen, että olimme hyvin erilaisia ja meillä on erilaiset toiveet ja tavoitteet. Suhteesta oli tullut tahdon asia ja riippuvuus, joka kukisti molempia.
Mun mies on kaikin puolin paska ja olen pettänyt sitä 3 kertaa (se tietää), mutta silti se silittää joka aamu ensimmäiseksi hiljaa mun hiuksia, kun herään ja alkaa paistaa mulle lettuja, kun olen kipeä. Miten mä sen voin jättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mikä se nyt sitten lopulta olisi oikein? Mennään naimisiin ja luvataan rakastaa myötä- ja vastamäessä koko loppuelämä. Sitten kun arki koittaa eikä olekaan enää pelkästään ihanaa, niin sittenkö pitäisi heittää lupaukset roskakoppaan ja erota? Ja onnellinen ihminenkö on se, joka vaihtaa aina puolisoa siinä vaiheessa, kun onnenhuuma haihtuu? Ja ainoastaan rakkauden huumassa elävät parit ovat onnellisia? Hmm.
Meillä oli hankalaa muutama vuosi sitten. Tajusin että syy on se, että en ole tyytyväinen itseeni. Tuntui, että kaikki ärsyttää. Otin itseäni niskasta kiinni, aloin mm. kuntoilla. Parisuhteemme koheni, kun oma oloni parani. Myös mies on alkanut kuntoilemaan enemmän. Elämä ei pyöri kuntoilun ympärillä, mutta se on vaikuttanut positiivisesti koko perheen hyvinvointiin. Meillä syy ongelmiin löytyi siis peilistä.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 16:02"]
Niin, mikä se nyt sitten lopulta olisi oikein? Mennään naimisiin ja luvataan rakastaa myötä- ja vastamäessä koko loppuelämä. Sitten kun arki koittaa eikä olekaan enää pelkästään ihanaa, niin sittenkö pitäisi heittää lupaukset roskakoppaan ja erota? Ja onnellinen ihminenkö on se, joka vaihtaa aina puolisoa siinä vaiheessa, kun onnenhuuma haihtuu? Ja ainoastaan rakkauden huumassa elävät parit ovat onnellisia? Hmm.
[/quote]
Tämä!
Joo, näitä näkee.. Naamat mutrussa mennää ja toiselle tiuskitaan. Ja kaikki vaan on niin päin persettä ja toista haukutaan, jos ei suoraan, niin ainakin joka toiselle tutulle. Parempi olis lähtee tommosesta suhteesta kun toinen tuntuu vielä siedettävälle.