Onko teillä joku ruoka, jota oli lapsena pakko syödä ja siksi inhoatte sitä vieläkin nyt aikuisena?

Tuo sei-pujoruoka oli tuttua meilläkin. En ole kotoa muuton jälkeen käyttänyt purjoa ruoanlaitossa kertaakaan.

Kala- ja nakki/makkarakeitto

Helmipuuro oksettaa ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Tuo sei-purjoruoka oli tuttua meilläkin. En ole kotoa muuton jälkeen käyttänyt purjoa ruoanlaitossa kertaakaan.

Jep. Se oli yleistä kasarilla. En ole sen jälkeen missään nähnyt enkä voi sanoa että kaipaisin.

Se purjo oli siinä sellaisina neliösentin kokoisina paloina, murskatun sein seassa.

Ja kasarityyliin ei tietenkään mitään mausteita.

Vierailija kirjoitti:

Kesäkeitto. Istuin jälki-istunnossa, kun en pystynyt sitä syömään.

Meillä oli kotona kesäkeittoa joka toinen viikko.

Siskon kanssa itkettiin ja "syötiin" aina pari tuntia kerrallaan.

Molemmilla meillä lentää vielä aikuisina oksennus pelkästä hajusta.

Mikähän järki siinä pakottamisessakin oikein mahtoi olla? Että kun väkisin syödään itkien ja oksennellen, niin aletaan arvostaa ruokaa kunnolla?

Sianliha oli mulle aika vaikea juttu, en vain yksinkertaisesti pitänyt sen mausta.

Klimppinen pinaattivelli kansakoulussa 60-l. En ole sen jälkeen pinaattikeittoa suuhuni pistänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo sei-purjoruoka oli tuttua meilläkin. En ole kotoa muuton jälkeen käyttänyt purjoa ruoanlaitossa kertaakaan.

Jep. Se oli yleistä kasarilla. En ole sen jälkeen missään nähnyt enkä voi sanoa että kaipaisin.

Se purjo oli siinä sellaisina neliösentin kokoisina paloina, murskatun sein seassa.

Ja kasarityyliin ei tietenkään mitään mausteita.

Oon päässy kasarilla helpolla. Meidän äiti ei koskaan seitistä tehny muuta ku keiton, ilman purjoa.

Mannapuuro. Ja suklaamannapuuro vielä oikein erityisesti.

Äiti ajatteli, että tahallani vain temppuilen, että kaikkihan noista tykkää. Mutta ei. Mannapuuro pyrki ylös jokaisella nielaisulla.

Mun oli pakko syödä ekaluokkalaisena aamupuuro. Sen jälkeen menikin 25 vuotta, ennen kuin suostuin kajoamaan puuroon uudelleen, enkä syö sitä mielelläni vielä 35 vuodenkaan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhanaikainen läskisoosi, jossa on ihan selviä isoja läskin palasia. Yök.

Tilliliha ja kanaviillokki, joita monet vihasivat, niistä kyllä tykkäsin paljon.

Just! Koulussa huonosti tehty läskisoossi, jossa näky yhdessä palassa verisuonet ja toisessa palassa ajelematon nahka... YÖÖÖKS!

Hyvin tehty läski/lyökkisoossi taas hmmm. NAMM! :)

Maksalaatikko pistää oksennusrefleksin edelleen.

Ja ananas erikseen sama homma.

Viinimarjamehu. Kuuma.

Lihakeitto sitkeästä lihasta, jossa kalvoja ja jänteitä.

Koulussa pakotettiin syömään kaalikeittoa ja kaalilaatikkoa. Itkin ja yritin syödä, kunnes oksensin lautaselle. Vasta silloin sain luvan jättää syömättä. Opettaja siis vahti vieressä.

Inhokki oli myös tilliliha, mutta sitä en sentään oksentanut.

En syö kaaliruokia edelleenkään. Pelkkä haju alkaa oksettamaan. Raakana kaali kyllä menee.

Tillilihaa en ole edes nähnyt missään kouluaikojen jälkeen.

Sisareni ei tykännyt lämpimästä maidosta, jota koulussa tarjottiin välipalana keksien kanssa. Minä join sitten tupla-annoksen. Maito oli pienissä lasipulloissa. Olen aina pitänyt maidosta, olkoon lämpötila mikä tahansa.

Perunavelli, hyi stna.. muistan ikuisesti sen kuvottavan lemun mikä leijaili kun välipalakärryä työnnettiin päiväkodissa paikalle. Ja pakko oli syödä.

Minä en niinkään inhonnut makuja vaan tietynlaisia tekstuureja. Erityisesti "limaisen" tuntuiset ruoat inhottivat, samoin kaikki epämääräiset klimpit.

Täältä löytyy kohtalontovereita näemmä... Mulle pahimpia oli tosiaan noi tilliliha, kanaviilokki, kesäkeitto ja maksalaatikko (mitään maksaruokaa en syö, ainoastaan maksamakkaraa). Lisänä vielä kaalikääryleet, josta jäi kammo, kaalilaatikkoa voin sen sijaan syödä.

En ole koskaan ymmärtänyt syömään pakottamista. En myöskään ymmärrä sitä, että tehdään ruokia, jotka eivät kenellekään maistu. Koulussamme oli ruokia, joita kukaan ei olisi syönyt, mutta aina ne vain olivat ruokalistalla. Niitä sitten joutui kippaamaan lopuksi jätesankoon. Yksi niistä ruoista oli veripalttu. Oksennan hajustakin. Toinen oli munuaiskastike. Myös lihamureke, jossa jänteitä tms.

Sitten jos uskallettiin ilmaista opettajille, että ruoka on pahaa, niin saimme saarnan, jossa meitä kehotettiin olemaan kiitollisia, että on ruokaa eikä ole pula-aika. Joo, niin varmaan, mutta eihän se haittaisi jos samalla rahalla tehtäisiin hieman parempaa ruokaa.