Lue keskustelun säännöt.
Perinteet 2021 OFFICIAL
22.10.2021 |
AV:llä on kaipailtu perinteitä useampana vuonna, joten nyt ajattelin perustaa niille oman ketjun. Huomioidaan myös aika ja paikka eli kaikki perinteet eivät sovi kaupunkilaisille, kasvissyöjille, jne. Tässä ketjussa saakin myös luoda uusia perinteitä ja kertoilla omista perinteistään, vaikka ne eivät olisi tuttuja tai yleisiä.
Juurettomat ja perinteettömät voivat luoda itse jokavuotisia perinteitä, jotka sopivat itselle. Lapsiperheissä näistä syntyy hyviä muistoja lapsille ja lapset kenties jatkavat niitä omien lastensa kanssa. Tärkeintä on yhdessäolo <3
Saa kertoa myös vanhoista perinteistä ja miettiä voisiko niitä soveltaa kaupungissa.
Listataan mitä perinteitä teidän lapsuudessa/perheissä on ollut tai on edelleen ja halukkaat voivat adoptoida niitä omiin perheisiinsä :)
Kommentit (4)
Leivotaan piparit yhä edelleen aina itsenäisyyspäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitinkin toiseen ketjuun, että meillä vietetään kekriä. Täytin juuri 60 vuotta ja äitini on jo 94-vuotias. Jo äitini lapsuudessa suvussamme vietettiin kekriä eli kekri on meidän suvussamme vähintään 100 vuotta vanha perinne. Äidilläni on tapana sanoa: "Kell' ei kekriä, sill' ei joulua". Tällä on varmaan aikoinaan tarkoitettu, että jos satoa ei kerätty ja ennenkaikkea säilötty kekriin mennessä, ei ollut joulunakaan ruokaa.
Olen asunut koko elämäni pääkaupuunkiseudulla lähiöissä, mutta siitä huolimatta vietän kekriä.
Mun kekrivalmisteluni alkaa loppukesästä. Joka vuosi teen itse jotain säilykkeitä. Mitään vakioreseptiä mulla ei ole vaan kokeilen kaikenlaista uutta. Ensimmäisen kerran purkkeja avataan kekrinä. Kekriruokiin käytän kotimaisia raaka-aineita. Vaihdellen mulla on lihana hirveä, peuraa, poroa, lammasta, nauraa tai sikaa. Käytän myös kekriruuissa paljon juureksia. Ruuissa on häivähdys joulun tunnelmaa, mutta varsinaisia jouluruokia ne eivät ole. Askartelen kekripöytään aina jotain koristeita materiaaleista, joita löydän metsästä. Ulos rappusille laitan ulkotulen.
Kekripöytään kutsun lähisukuni eli vanhempani, omat lapseni puolisoineen, siskoni sekä siskoni lapset perheineen. Kekriperinteisiini kuuluu myös edesmenneiden muistaminen. Erityisesti esivanhempieni. Kutsun heidät hiljaa mielessäni osallistumaan kekrin viettoomme. Kun kekriyönä vieraat ovat lähteneet, lähden vielä koiran kanssa lenkille ja käyn viemässä metsään eräälle kivelle siemeniä yms luonnonvaraisille eläimille.
Lapseni ovat jo 30+, mutta heillekin kekri ja joulu ovat vuoden tärkeimmät juhlat. Miniäni on Meksikosta kotoisin ja nykyisin teen kekripöytään aina jotain, millä voi juhlistaa myös meksikolaista Dia de Muertosia. Yhdistetään siis vanhaa suomalaista sekä meksikolaista perinnettä.
Jouluaattona klo 12 Noita Nokinenäkuunnelma cd:ltä ja kuusen koristelu. Klo 16 joulusauna. Klo 18 Joulupukki, jonka jälkeen joulupöydän kimppuun. Kellonajat ei niin nökönuukia. Illalla vielä ruokailun jälkeen lumeen peuhaamaan ja kynttilöitä ja lyhtyjä sytyttelemään.
Meillä oli mummolassa talvisin sellainen tapa, että kokoonnuttiin ikkunan ääreen katsomaan sinistä hetkeä. Tämä sopii paikkoihin, joissa ei ole liikaa katuvaloja. Kotimaista meditaatiota :)