Lue keskustelun säännöt.
Lopullisen kyllästynyt ikuiseen työttömyyteen - Lähihoitajaksi?
22.10.2021 |
Ainoat työt mihin ikinä onnistun pääsemään on jotkut määräaikaiset ja osa-aikaiset siivoustyöt. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, niin ainoa kriteeri on 100% varma työllistyminen valmistumisen jälkeen. Voiko tuota työtä siis tehdä siinä mielessä, että se on vain työtä, josta saa rahaa? Ja tiedetään, työttömänäkin saa rahaa, mutta itse en enää haluaa olla tälläinen kotona loisija. Siivous työllistäisi myös jos opiskelisi tutkinnon, mutta koen sen työn ihan tappavan tylsänä.
Kommentit (73)
Entinen laitoshuoltaja täällä, ei sekään homma mitään ihanuutta ole. Joka päivä tyhjennät roskiksia, siivoat WC:t, petaat sänkyjä, tarjoat ruokia, pyyhit pöytiä ja lattioita, kaikki pitäisi hoitaa hirveässä kiireessä samalla, kun kaikki kohtelee sinua just niin kuin olet vaan joku surkea pikku siivooja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä jos ainoa kriteeri opiskeluun on työllistymismahdollisuus, tulet ennen pitkää onnettomaksi. Työn täytyy olla myös kiinnostavaa ja motivoivaa. Mieti mikä sinua kiinnostaa eniten ja ala miettiä uravaihto-ehtoja niiden perusteella. Ala uskomaan omiin mahdollisuuksiisi enemmän, ei sun ole pakko tyytyä elämään, joka ei tee onnelliseksi, hanki unelmia ja uskalla lähteä tavoittelemaan niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ainoa kriteeri opiskeluun on työllistymismahdollisuus, tulet ennen pitkää onnettomaksi. Työn täytyy olla myös kiinnostavaa ja motivoivaa. Mieti mikä sinua kiinnostaa eniten ja ala miettiä uravaihto-ehtoja niiden perusteella. Ala uskomaan omiin mahdollisuuksiisi enemmän, ei sun ole pakko tyytyä elämään, joka ei tee onnelliseksi, hanki unelmia ja uskalla lähteä tavoittelemaan niitä.
Eihän sitä kotona istumalla voi tietää mistä tykkää? Pitää kai nyt jotain edes kokeilla.
Nyt on paljon lähäreiden oppisopimuspaikkoja. Saat heti palkkaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ainoa kriteeri opiskeluun on työllistymismahdollisuus, tulet ennen pitkää onnettomaksi. Työn täytyy olla myös kiinnostavaa ja motivoivaa. Mieti mikä sinua kiinnostaa eniten ja ala miettiä uravaihto-ehtoja niiden perusteella. Ala uskomaan omiin mahdollisuuksiisi enemmän, ei sun ole pakko tyytyä elämään, joka ei tee onnelliseksi, hanki unelmia ja uskalla lähteä tavoittelemaan niitä.
Eihän sitä kotona istumalla voi tietää mistä tykkää? Pitää kai nyt jotain edes kokeilla.
Mutta koska kaikkia töitä ei millään ehdi kokeilemaan niin kannattaa hakeutua alalle jota kohtaan on edes jonkin sortin kiinnostusta ja tuossa aloituksessa mainittiin, että ainoa motiivi on vain varma työpaikka ja raha (mikä ei edes kovin huimaava ole tuossa hommassa). Jos ei ihan tarkkaan tiedä mitä haluaa opiskella niin kannattaa kuitenkin vähän miettiä tarkemmin minkälaiset hommat voisi tehdä onnelliseksi. Esim. onko henkilö ekstrovertti vai introvertti, suurpiirteinen vai pikkutarkka, tykkääkö vuorotyöstä vai haluaako päivätyön, tykkääkö istua toimistossa vai viihtyisikö enemmän käytännönläheisistä töistä, minkälaisista harrastuksista tykkää, onko tieteellinen vai enemmän luovaa sorttia jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen laitoshuoltaja täällä, ei sekään homma mitään ihanuutta ole. Joka päivä tyhjennät roskiksia, siivoat WC:t, petaat sänkyjä, tarjoat ruokia, pyyhit pöytiä ja lattioita, kaikki pitäisi hoitaa hirveässä kiireessä samalla, kun kaikki kohtelee sinua just niin kuin olet vaan joku surkea pikku siivooja.
Olen tehnyt huonommalla palkalla kuin laikkarin. Raskaampia, likaisempi tehdas töitä kovassa melussa missä on pakko olla kuulosuojaimet. Uskokaa pois. Ei sairaalan siivoojan työ ole huonoin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen laitoshuoltaja täällä, ei sekään homma mitään ihanuutta ole. Joka päivä tyhjennät roskiksia, siivoat WC:t, petaat sänkyjä, tarjoat ruokia, pyyhit pöytiä ja lattioita, kaikki pitäisi hoitaa hirveässä kiireessä samalla, kun kaikki kohtelee sinua just niin kuin olet vaan joku surkea pikku siivooja.
Olen tehnyt huonommalla palkalla kuin laikkarin. Raskaampia, likaisempi tehdas töitä kovassa melussa missä on pakko olla kuulosuojaimet. Uskokaa pois. Ei sairaalan siivoojan työ ole huonoin vaihtoehto.
Ei voi sanoa mikä on huonoin ja parhain vaihtoehto, kun kyse on ihan siitä mikä homma ketäkin kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen laitoshuoltaja täällä, ei sekään homma mitään ihanuutta ole. Joka päivä tyhjennät roskiksia, siivoat WC:t, petaat sänkyjä, tarjoat ruokia, pyyhit pöytiä ja lattioita, kaikki pitäisi hoitaa hirveässä kiireessä samalla, kun kaikki kohtelee sinua just niin kuin olet vaan joku surkea pikku siivooja.
Olen tehnyt huonommalla palkalla kuin laikkarin. Raskaampia, likaisempi tehdas töitä kovassa melussa missä on pakko olla kuulosuojaimet. Uskokaa pois. Ei sairaalan siivoojan työ ole huonoin vaihtoehto.
Ei voi sanoa mikä on huonoin ja parhain vaihtoehto, kun kyse on ihan siitä mikä homma ketäkin kiinnostaa.
Et taida olla ollut koskaan ruumiillisessa työssä. Raskaissa, likaisissa, duunari töissä ei ole kyse kiinnostavuudesta. Vaan mistä saa rahaa repimällä itseään vähiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ainoa kriteeri opiskeluun on työllistymismahdollisuus, tulet ennen pitkää onnettomaksi. Työn täytyy olla myös kiinnostavaa ja motivoivaa. Mieti mikä sinua kiinnostaa eniten ja ala miettiä uravaihto-ehtoja niiden perusteella. Ala uskomaan omiin mahdollisuuksiisi enemmän, ei sun ole pakko tyytyä elämään, joka ei tee onnelliseksi, hanki unelmia ja uskalla lähteä tavoittelemaan niitä.
Eihän sitä kotona istumalla voi tietää mistä tykkää? Pitää kai nyt jotain edes kokeilla.
Ihan hyvä ettei kotona vaan halua olla, mutta ei sitä kuitenkaan kannatta ihan randomisti lähteä kokeilemaan jotain ihan sattumanvaraista uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ainoa kriteeri opiskeluun on työllistymismahdollisuus, tulet ennen pitkää onnettomaksi. Työn täytyy olla myös kiinnostavaa ja motivoivaa. Mieti mikä sinua kiinnostaa eniten ja ala miettiä uravaihto-ehtoja niiden perusteella. Ala uskomaan omiin mahdollisuuksiisi enemmän, ei sun ole pakko tyytyä elämään, joka ei tee onnelliseksi, hanki unelmia ja uskalla lähteä tavoittelemaan niitä.
Eihän sitä kotona istumalla voi tietää mistä tykkää? Pitää kai nyt jotain edes kokeilla.
Mutta koska kaikkia töitä ei millään ehdi kokeilemaan niin kannattaa hakeutua alalle jota kohtaan on edes jonkin sortin kiinnostusta ja tuossa aloituksessa mainittiin, että ainoa motiivi on vain varma työpaikka ja raha (mikä ei edes kovin huimaava ole tuossa hommassa). Jos ei ihan tarkkaan tiedä mitä haluaa opiskella niin kannattaa kuitenkin vähän miettiä tarkemmin minkälaiset hommat voisi tehdä onnelliseksi. Esim. onko henkilö ekstrovertti vai introvertti, suurpiirteinen vai pikkutarkka, tykkääkö vuorotyöstä vai haluaako päivätyön, tykkääkö istua toimistossa vai viihtyisikö enemmän käytännönläheisistä töistä, minkälaisista harrastuksista tykkää, onko tieteellinen vai enemmän luovaa sorttia jne jne.
Ihan kauniita ajatuksia mutta nämä sopii lähinnä 16-25 -vuotiaalle jolla on vielä kaikki ovet elämässä avoinna. Näin 30-vuotiaana ei enää naurata 8 vuoden työttömyyden jälkeen jos nyt lähtisin toteuttamaan unelmiani ja valmistuisin työttömäksi sisustussuunnitelija/graafikko/taiteilijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ainoa kriteeri opiskeluun on työllistymismahdollisuus, tulet ennen pitkää onnettomaksi. Työn täytyy olla myös kiinnostavaa ja motivoivaa. Mieti mikä sinua kiinnostaa eniten ja ala miettiä uravaihto-ehtoja niiden perusteella. Ala uskomaan omiin mahdollisuuksiisi enemmän, ei sun ole pakko tyytyä elämään, joka ei tee onnelliseksi, hanki unelmia ja uskalla lähteä tavoittelemaan niitä.
Eihän sitä kotona istumalla voi tietää mistä tykkää? Pitää kai nyt jotain edes kokeilla.
Mutta koska kaikkia töitä ei millään ehdi kokeilemaan niin kannattaa hakeutua alalle jota kohtaan on edes jonkin sortin kiinnostusta ja tuossa aloituksessa mainittiin, että ainoa motiivi on vain varma työpaikka ja raha (mikä ei edes kovin huimaava ole tuossa hommassa). Jos ei ihan tarkkaan tiedä mitä haluaa opiskella niin kannattaa kuitenkin vähän miettiä tarkemmin minkälaiset hommat voisi tehdä onnelliseksi. Esim. onko henkilö ekstrovertti vai introvertti, suurpiirteinen vai pikkutarkka, tykkääkö vuorotyöstä vai haluaako päivätyön, tykkääkö istua toimistossa vai viihtyisikö enemmän käytännönläheisistä töistä, minkälaisista harrastuksista tykkää, onko tieteellinen vai enemmän luovaa sorttia jne jne.
Ihan kauniita ajatuksia mutta nämä sopii lähinnä 16-25 -vuotiaalle jolla on vielä kaikki ovet elämässä avoinna. Näin 30-vuotiaana ei enää naurata 8 vuoden työttömyyden jälkeen jos nyt lähtisin toteuttamaan unelmiani ja valmistuisin työttömäksi sisustussuunnitelija/graafikko/taiteilijaksi.
Itse lähdin nelikymppisenä yrittäjäksi, hetkeäkään en ole katunut. Uskon, että jos on tarpeeksi intohimoa ja valmis tekemään töitä unelmiensa eteen tulee kyllä varmasti menestymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ainoa kriteeri opiskeluun on työllistymismahdollisuus, tulet ennen pitkää onnettomaksi. Työn täytyy olla myös kiinnostavaa ja motivoivaa. Mieti mikä sinua kiinnostaa eniten ja ala miettiä uravaihto-ehtoja niiden perusteella. Ala uskomaan omiin mahdollisuuksiisi enemmän, ei sun ole pakko tyytyä elämään, joka ei tee onnelliseksi, hanki unelmia ja uskalla lähteä tavoittelemaan niitä.
Eihän sitä kotona istumalla voi tietää mistä tykkää? Pitää kai nyt jotain edes kokeilla.
Ihan hyvä ettei kotona vaan halua olla, mutta ei sitä kuitenkaan kannatta ihan randomisti lähteä kokeilemaan jotain ihan sattumanvaraista uraa.
Laitoshuoltajana ei pahasti pieleen mene. Ei siinä tarvitse olla kuin vähän itsekuria ja tahtoa tehdä fyysistä työtä. Ei siitä hirveitä tienaa mutta enemmän kuin sossusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen laitoshuoltaja täällä, ei sekään homma mitään ihanuutta ole. Joka päivä tyhjennät roskiksia, siivoat WC:t, petaat sänkyjä, tarjoat ruokia, pyyhit pöytiä ja lattioita, kaikki pitäisi hoitaa hirveässä kiireessä samalla, kun kaikki kohtelee sinua just niin kuin olet vaan joku surkea pikku siivooja.
Olen tehnyt huonommalla palkalla kuin laikkarin. Raskaampia, likaisempi tehdas töitä kovassa melussa missä on pakko olla kuulosuojaimet. Uskokaa pois. Ei sairaalan siivoojan työ ole huonoin vaihtoehto.
Ei voi sanoa mikä on huonoin ja parhain vaihtoehto, kun kyse on ihan siitä mikä homma ketäkin kiinnostaa.
Et taida olla ollut koskaan ruumiillisessa työssä. Raskaissa, likaisissa, duunari töissä ei ole kyse kiinnostavuudesta. Vaan mistä saa rahaa repimällä itseään vähiten.
Miksi ajatella, että raskaat, likaiset duunarityöt ovat ainoa vaihtoehto jos ne eivät kerta kiinnosta? Miksei vaikkapa kevyemmät toimistotyöt tai miksei vaikkapa kukkakauppiaan työ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen laitoshuoltaja täällä, ei sekään homma mitään ihanuutta ole. Joka päivä tyhjennät roskiksia, siivoat WC:t, petaat sänkyjä, tarjoat ruokia, pyyhit pöytiä ja lattioita, kaikki pitäisi hoitaa hirveässä kiireessä samalla, kun kaikki kohtelee sinua just niin kuin olet vaan joku surkea pikku siivooja.
Olen tehnyt huonommalla palkalla kuin laikkarin. Raskaampia, likaisempi tehdas töitä kovassa melussa missä on pakko olla kuulosuojaimet. Uskokaa pois. Ei sairaalan siivoojan työ ole huonoin vaihtoehto.
Mutta onko se paras mahdollinen vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ainoa kriteeri opiskeluun on työllistymismahdollisuus, tulet ennen pitkää onnettomaksi. Työn täytyy olla myös kiinnostavaa ja motivoivaa. Mieti mikä sinua kiinnostaa eniten ja ala miettiä uravaihto-ehtoja niiden perusteella. Ala uskomaan omiin mahdollisuuksiisi enemmän, ei sun ole pakko tyytyä elämään, joka ei tee onnelliseksi, hanki unelmia ja uskalla lähteä tavoittelemaan niitä.
Eihän sitä kotona istumalla voi tietää mistä tykkää? Pitää kai nyt jotain edes kokeilla.
Mutta koska kaikkia töitä ei millään ehdi kokeilemaan niin kannattaa hakeutua alalle jota kohtaan on edes jonkin sortin kiinnostusta ja tuossa aloituksessa mainittiin, että ainoa motiivi on vain varma työpaikka ja raha (mikä ei edes kovin huimaava ole tuossa hommassa). Jos ei ihan tarkkaan tiedä mitä haluaa opiskella niin kannattaa kuitenkin vähän miettiä tarkemmin minkälaiset hommat voisi tehdä onnelliseksi. Esim. onko henkilö ekstrovertti vai introvertti, suurpiirteinen vai pikkutarkka, tykkääkö vuorotyöstä vai haluaako päivätyön, tykkääkö istua toimistossa vai viihtyisikö enemmän käytännönläheisistä töistä, minkälaisista harrastuksista tykkää, onko tieteellinen vai enemmän luovaa sorttia jne jne.
Ihan kauniita ajatuksia mutta nämä sopii lähinnä 16-25 -vuotiaalle jolla on vielä kaikki ovet elämässä avoinna. Näin 30-vuotiaana ei enää naurata 8 vuoden työttömyyden jälkeen jos nyt lähtisin toteuttamaan unelmiani ja valmistuisin työttömäksi sisustussuunnitelija/graafikko/taiteilijaksi.
Miksi vain alle 25-vuotiaat saavat toteuttaa unelmiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä jos ainoa kriteeri opiskeluun on työllistymismahdollisuus, tulet ennen pitkää onnettomaksi. Työn täytyy olla myös kiinnostavaa ja motivoivaa. Mieti mikä sinua kiinnostaa eniten ja ala miettiä uravaihto-ehtoja niiden perusteella. Ala uskomaan omiin mahdollisuuksiisi enemmän, ei sun ole pakko tyytyä elämään, joka ei tee onnelliseksi, hanki unelmia ja uskalla lähteä tavoittelemaan niitä.
Eihän sitä kotona istumalla voi tietää mistä tykkää? Pitää kai nyt jotain edes kokeilla.
Mutta koska kaikkia töitä ei millään ehdi kokeilemaan niin kannattaa hakeutua alalle jota kohtaan on edes jonkin sortin kiinnostusta ja tuossa aloituksessa mainittiin, että ainoa motiivi on vain varma työpaikka ja raha (mikä ei edes kovin huimaava ole tuossa hommassa). Jos ei ihan tarkkaan tiedä mitä haluaa opiskella niin kannattaa kuitenkin vähän miettiä tarkemmin minkälaiset hommat voisi tehdä onnelliseksi. Esim. onko henkilö ekstrovertti vai introvertti, suurpiirteinen vai pikkutarkka, tykkääkö vuorotyöstä vai haluaako päivätyön, tykkääkö istua toimistossa vai viihtyisikö enemmän käytännönläheisistä töistä, minkälaisista harrastuksista tykkää, onko tieteellinen vai enemmän luovaa sorttia jne jne.
Ihan kauniita ajatuksia mutta nämä sopii lähinnä 16-25 -vuotiaalle jolla on vielä kaikki ovet elämässä avoinna. Näin 30-vuotiaana ei enää naurata 8 vuoden työttömyyden jälkeen jos nyt lähtisin toteuttamaan unelmiani ja valmistuisin työttömäksi sisustussuunnitelija/graafikko/taiteilijaksi.
There is freedom waiting for you.
On the breezes of the sky.
And you ask "What if I fall"?
"Oh but darling, what if you fly"?
Niin, se kauhea lääkelaskenta!
Peruskoulun 3.luokalla opetettuja +-*/-laskuja, joilla testataan lähinnä sitä että onko minkäänlaista aivotoimintaa olemassa 😂
Lähihoitajista on aina pulaa, lähde vaan.
Ootko miettinyt mitään muita vaihtoehtoja AP?
Tuo laikkari homma just sen takia ei kiinnosta, koska en tykkää siivoamisesta yhtään. Ja sitähän sekin työ pääasiassa on, vaikka olisi vähän muitakin hommia. Lähihoitajan työssä kiinnostaa just se, että se olisi vähän haasteellisempaa ja sosiaalisempaa. ap