Lue keskustelun säännöt.
Lopullisen kyllästynyt ikuiseen työttömyyteen - Lähihoitajaksi?
22.10.2021 |
Ainoat työt mihin ikinä onnistun pääsemään on jotkut määräaikaiset ja osa-aikaiset siivoustyöt. Jos nyt lähtisin opiskelemaan, niin ainoa kriteeri on 100% varma työllistyminen valmistumisen jälkeen. Voiko tuota työtä siis tehdä siinä mielessä, että se on vain työtä, josta saa rahaa? Ja tiedetään, työttömänäkin saa rahaa, mutta itse en enää haluaa olla tälläinen kotona loisija. Siivous työllistäisi myös jos opiskelisi tutkinnon, mutta koen sen työn ihan tappavan tylsänä.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Ihan rahan takia 99% lähihoitajista työtään tekee, niinkuin muistakin ihmisistä. Kutsumus on joku palkanmaksajan keksintö. Onko sinulla kutsumus pyyhkiä perseestä, niistää nenäsi, syödä ruokasi, pukea vaateet päällesi, hoitaa kipusi, ottaa lääkkeeksi?
Sitä lähihoitajan työ on, tehdä ihmisen eteen sitä mitä tämä ei itse pysty, ei olla palvelija vaan niiden asioiden hoitaja ja kirjaimellisesti hyvin lähellä toista.
Tärkeintä on että löydät paikan, jos esimies on hyvä, sellaisia paikkoja on ja niissä on kiva tehdä töitä ja työporukka muodostuu hyväksi.
Ei työ välttämättä tuota ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti kannattaa opiskella. Lähihoitajan nimikkeellä voi tehdä todella monipuolisesti erilaisia töitä. Jos ne työt ei sitten tunnukaan omilta, niin se tutkinto antaa kelpoisuuden jatkokoulutukseen.
Olen lähihoitaja ja ylpeä siitä. Pidän työstäni. En voisi kuvitellakaan olevani laitoshuoltaja. Ennen lähihoitaja-koulutusta olin duunarityössä, huomattavasti raskaammassa kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkavat jaksetaan puhua että hoitotyö on kutsumustyö.
Sama tuntuu olevan asiakaspalvelussa kun usein saa lukea ja kuulla niitä "olet väärällä alalla" lauseita.
Jos joskus olen työtön ja jompaa kumpaa opiskelen tai päädyn töihin niin varmaan tulen kerrokaan joka asiakkaalle ettei työ tai he merkitse minulle muuta kuin rahaa.
En ymmärrä miksi minkään työn pitäisi olla muuta kuin rahanlähde.Työn pitäisi olla muuta kuin rahanlähde ihan sen sun oman henkisen hyvinvoinnin kannalta. Toki ymmärrän, että väliaikaisesti moni joutuu tekemään hommia joista ei niin nauti elättääkseen itsensä ja perheensä, mutta jos työ ei tee onnelliseksi niin ei siihen kannata koko loppuelämäänsä tuhlata vaan alkaa miettiä muita vaihtoehtoja miten ne rahat saisi käärittyä kokoon kiinnostavammalla tavalla.
Realismia on se, että loppujen lopuksi aika harva tekee töitä kutsumuksesta, vai luuletko, että monellakin on kutsumuksena tehdastyö, siivousala, jätteenkäsittely jne. Mulle lähihoitajan työ on vain ihan OK tapa hankkia elanto, työpaikka on kiva, samoin työkaverit, ja tämä riittää mulle. Vaikka en kutsumusta tähän työhön tunne, haluan silti hoitaa sen mahdollisimman hyvin. Tämä on minulla jo kolmas ammatti, ja kaikki työt on olleet ihan kivoja huolimatta kutsumuksen puutteesta.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkavat jaksetaan puhua että hoitotyö on kutsumustyö.
Sama tuntuu olevan asiakaspalvelussa kun usein saa lukea ja kuulla niitä "olet väärällä alalla" lauseita.
Jos joskus olen työtön ja jompaa kumpaa opiskelen tai päädyn töihin niin varmaan tulen kerrokaan joka asiakkaalle ettei työ tai he merkitse minulle muuta kuin rahaa.
En ymmärrä miksi minkään työn pitäisi olla muuta kuin rahanlähde.Työn pitäisi olla muuta kuin rahanlähde ihan sen sun oman henkisen hyvinvoinnin kannalta. Toki ymmärrän, että väliaikaisesti moni joutuu tekemään hommia joista ei niin nauti elättääkseen itsensä ja perheensä, mutta jos työ ei tee onnelliseksi niin ei siihen kannata koko loppuelämäänsä tuhlata vaan alkaa miettiä muita vaihtoehtoja miten ne rahat saisi käärittyä kokoon kiinnostavammalla tavalla.
Realismia on se, että loppujen lopuksi aika harva tekee töitä kutsumuksesta, vai luuletko, että monellakin on kutsumuksena tehdastyö, siivousala, jätteenkäsittely jne. Mulle lähihoitajan työ on vain ihan OK tapa hankkia elanto, työpaikka on kiva, samoin työkaverit, ja tämä riittää mulle. Vaikka en kutsumusta tähän työhön tunne, haluan silti hoitaa sen mahdollisimman hyvin. Tämä on minulla jo kolmas ammatti, ja kaikki työt on olleet ihan kivoja huolimatta kutsumuksen puutteesta.
-eri
Mutta toisaalta moni on vain jämähtänyt työhön jossa ei viihdy eikä ole edes yrittänyt hakea muihin töihin tai koulutuksiin, koska se tarkoittaisi että täytyy hetkeksi jättää se tuttu ja turvallinen mukavuusalue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen laitoshuoltaja täällä, ei sekään homma mitään ihanuutta ole. Joka päivä tyhjennät roskiksia, siivoat WC:t, petaat sänkyjä, tarjoat ruokia, pyyhit pöytiä ja lattioita, kaikki pitäisi hoitaa hirveässä kiireessä samalla, kun kaikki kohtelee sinua just niin kuin olet vaan joku surkea pikku siivooja.
Olen tehnyt huonommalla palkalla kuin laikkarin. Raskaampia, likaisempi tehdas töitä kovassa melussa missä on pakko olla kuulosuojaimet. Uskokaa pois. Ei sairaalan siivoojan työ ole huonoin vaihtoehto.
Ei voi sanoa mikä on huonoin ja parhain vaihtoehto, kun kyse on ihan siitä mikä homma ketäkin kiinnostaa.
Et taida olla ollut koskaan ruumiillisessa työssä. Raskaissa, likaisissa, duunari töissä ei ole kyse kiinnostavuudesta. Vaan mistä saa rahaa repimällä itseään vähiten.
Miksi ajatella, että raskaat, likaiset duunarityöt ovat ainoa vaihtoehto jos ne eivät kerta kiinnosta? Miksei vaikkapa kevyemmät toimistotyöt tai miksei vaikkapa kukkakauppiaan työ?
Kansakoulupohjaisia yleissihteereitä ei ole enää olemassakaan. Kukkakauppaan tarvittavaa pääomaa ei 8v työttömänä olleella sossurotalla ole. Radiossa yksi psykoterapeutiksi lukenut nainen joka oli nuorena tehnyt konkurssin kenkäkaupan kanssa. Sanoi, tärkein neuvoni on. Älkää perustako kivijalka kauppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen laitoshuoltaja täällä, ei sekään homma mitään ihanuutta ole. Joka päivä tyhjennät roskiksia, siivoat WC:t, petaat sänkyjä, tarjoat ruokia, pyyhit pöytiä ja lattioita, kaikki pitäisi hoitaa hirveässä kiireessä samalla, kun kaikki kohtelee sinua just niin kuin olet vaan joku surkea pikku siivooja.
Olen tehnyt huonommalla palkalla kuin laikkarin. Raskaampia, likaisempi tehdas töitä kovassa melussa missä on pakko olla kuulosuojaimet. Uskokaa pois. Ei sairaalan siivoojan työ ole huonoin vaihtoehto.
Ei voi sanoa mikä on huonoin ja parhain vaihtoehto, kun kyse on ihan siitä mikä homma ketäkin kiinnostaa.
Et taida olla ollut koskaan ruumiillisessa työssä. Raskaissa, likaisissa, duunari töissä ei ole kyse kiinnostavuudesta. Vaan mistä saa rahaa repimällä itseään vähiten.
Miksi ajatella, että raskaat, likaiset duunarityöt ovat ainoa vaihtoehto jos ne eivät kerta kiinnosta? Miksei vaikkapa kevyemmät toimistotyöt tai miksei vaikkapa kukkakauppiaan työ?
Kansakoulupohjaisia yleissihteereitä ei ole enää olemassakaan. Kukkakauppaan tarvittavaa pääomaa ei 8v työttömänä olleella sossurotalla ole. Radiossa yksi psykoterapeutiksi lukenut nainen joka oli nuorena tehnyt konkurssin kenkäkaupan kanssa. Sanoi, tärkein neuvoni on. Älkää perustako kivijalka kauppaa.
No esim. online-liike on nykyaikana helppo perustaa varsin pienellä pääomalla eikä siihen tarvitse minkäänlaisia koulutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi perustaa joku online-liike jos sellainen ei kiinnosta? Samanlaisia liikkeitä on 13 tusinassa, ja yritäpä siinä kilpailla niitä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen lähihoitaja ja ylpeä siitä. Pidän työstäni. En voisi kuvitellakaan olevani laitoshuoltaja. Ennen lähihoitaja-koulutusta olin duunarityössä, huomattavasti raskaammassa kuin nyt.
Laitoshuoltajan työ on joskus melko helppoa. On vuoroja, jolloin ehdin vain laittamaan ruuat valmiiksi, jakamaan ne, kerään ne ja tiskaan. Pidän itse tauon, siivoan vähän ja taas ruokarumba. Sit pesen pyykkiä, vähän siivoan. Pidän ruokatauon, taas ruokarumba ja kotiin.
Asioiden ylöskirjaamista, tilauksien tekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laittanut hakemuksen työvoimakoulutukseen. Pitäkää peukkuja! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähihoitaja ja ylpeä siitä. Pidän työstäni. En voisi kuvitellakaan olevani laitoshuoltaja. Ennen lähihoitaja-koulutusta olin duunarityössä, huomattavasti raskaammassa kuin nyt.
Laitoshuoltajan työ on joskus melko helppoa. On vuoroja, jolloin ehdin vain laittamaan ruuat valmiiksi, jakamaan ne, kerään ne ja tiskaan. Pidän itse tauon, siivoan vähän ja taas ruokarumba. Sit pesen pyykkiä, vähän siivoan. Pidän ruokatauon, taas ruokarumba ja kotiin.
Asioiden ylöskirjaamista, tilauksien tekoa.
Kuulostaa vähän sellaiselta työltä kuin olisi työpaikan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähihoitaja ja ylpeä siitä. Pidän työstäni. En voisi kuvitellakaan olevani laitoshuoltaja. Ennen lähihoitaja-koulutusta olin duunarityössä, huomattavasti raskaammassa kuin nyt.
Laitoshuoltajan työ on joskus melko helppoa. On vuoroja, jolloin ehdin vain laittamaan ruuat valmiiksi, jakamaan ne, kerään ne ja tiskaan. Pidän itse tauon, siivoan vähän ja taas ruokarumba. Sit pesen pyykkiä, vähän siivoan. Pidän ruokatauon, taas ruokarumba ja kotiin.
Asioiden ylöskirjaamista, tilauksien tekoa.
Ei jaksaisi kun kotonakin on sama ruoka- pyykki- siivousrumbaa!
Lähihoitajalla on hirmuisen paljon vaihtoehtoja. Voi tehdä myös työtä, jossa ei tarvita fyysistä voimaa eikä pestä pyllyjä.