Mitä olisit ihan oikeasti halunnut joululahjaksi?

[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 23:24"]Toivoin kovasti, uskokaa tai älkää, villasukkia. Tiesin kyllä että ei minulle kukaan lahjaa osta eikä se haittaa. Paras joulu kuitenkin. Ostin pari hyvää lahjaa lapselleni kun ei ole paljoa rahaa. Oli tosi mieluisia ja kummeiltä ym saadut lahjat päälle niin oli kyllä yhtäkylläisempi joulu mitä osasin odottaa! Parasta oli koko päivän iloinen taaperoni joka välillä kävi halaamassa ja hymyilemässä äidille :) kertakaikkiaan ihanaa!
[/quote]

Tuli hyvä mieli tästä viestistä vaikka et itse villasukkia saanutkaan. Ilo ja onni lapsen ilosta on ihanaa ♡

mielenrauhan  = generalisoituneen ahdistuksen pois

Toivoin olohousuja, yöpaitaa ja että suku ei riitele jouluna. Kaiken sain ja vähän muitakin lahjoja:)

Toivoin miestä. En olisi paljon vaatimut, vähän puhetta ja enemmän toimintaa. Mutta eipä näkynyt. Ehkä tänään?

Ihanan miehen elämääni, sellaisen joka oikeasti arvostaisi mua ja tietäisi kuinka ihana nainen olen. Myös jotain lottovoittoa että äitini
pääsisi ulos veloistaan. Raittiin, rakastavan ja välittävän isän. Eläimille enemmän oikeuksia.

Huh, aika hurjia juttuja

Varmaan asiat hyvin, kun ei ole mitään sellaista toivetta mitä rahalla voisi ostaa. Terveyttä ja töitä jos riittäisi, niin asiat ovat hyvin.

Aktiivisuusrannekkeen jonka sainkin.

Oisin halunnut jonkun hopeisen korun, joko kalevalaa tai vaikka lumoavaa, höyrytyskattilan, morttelin, räiskälepannun, sauvasekoittimen, yleiskoneen jne. Osa ihan tarpeita, osa vain haluja. Täytynee hankkia itse vaikka käytettynä.

Villasukat, timanttisormuksen ja laadukasta unta. 

Sain paljon mukavaa mutta suren sitä että en mahdu sormuksiini. :(  Mut eipä tollaista voikaan yllätyksenä ostaa. 

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 00:25"]Oikeasti en olisi halunnut yhtään mitään. Mies oli tuhlannut ainakin 200 eurolla punakultaisiin koruihin, jotka eivät ole tyyliäni. Pidän ihan tavallisesta keltakullasta tai valkokullasta, mutta punakultaa vierastan. Erityisesti ärsytti, että vähävaraiset appivanhemmat olivat ostaneet 150 euron kylpylälahjakortin, joka oikeasti on heille tosi iso summa ja tiedän, että heillä on tiukkaa muutenkin. Tienaamme miehen kanssa ihan tarpeeksi ja sanomme joka kerta, ettemme tarvitse mitään ja riittää, kun ostavat jotain pientä lapsellemme ja silloinkin maksimisumma saisi olla mielellään 20 euroa, eikä yhtään enempää.
[/quote] ei miniöille uskalla olla ostamatta, koska muuten ei näe lapsenlapsia. Itse olette mnaineenne pilanneet jatkuvalla anoppien haukkumisella

Olisin halunnut Marimekon yöpaidan ja yhden tietyn hajuveden, sekä kirjan, kalenterin ja erään tietyn cd:n. Saan lahjoja vain mieheltäni, tai no, äitini antaa koko perheelle aina jotain yhteistä, muiden aikuisten kesken ei lahjoja ostella. Kun mies kyseli toiveitani, sanoin ensimmäiseksi tuon kirjan, eikä hän kysynyt enempää...ostin itse kalenterin ja mieheltä siis tuli se kirja ja sitten aivan outo toinen lahja.

Tekisi mieli kovin joulun jälkeen ostaa itselle ne yöpaita, hajuvesi ja cd...katsotaan, raaskinko.

Maraboun symphony ja aladdin suklaarasiat. Sen sijaan sain mieheltä ison kasan laadukkaita ihonhoitotuotteita. Ne tulee tarpeeseen ja on tosi hyvin just mulle ajateltu lahja (talvisin kuiva ja veresnahkainen iho johon en ole talveen sopivia hoitotuotteita monen vuoden etsinnän jälkeen vielä löytänyr).
Mutta se suklaa... Täytyy varmaan käydä huomenna ruokakaupassa hamstraamassa alesuklaata. :)

Olen tyytyväinen, ettei tullut mitään turhaa tavaraa, koska en tarvitse sellaista. Ostan itse just sitä mitä haluan. Mutta nuoret aikuiset lapseni saivat tarvitsemaansa, varsinkin omilleen opiskelemaan muuttanut tyttäreni sai hyviä, toivomiaan ja tarvitsemiaan lahjoja, mm. paistinpannun, sammutuspeiton ja astioita:)