Opiskelen lääkäriksi, kysy mitä vaan
Nuori naisen alku ja opiskelen parhaillaan lääketiedettä Suomessa. Kysy mitä vaan opiskeluihin liittyvää tai kakskymppisen naisen elämästä muuten vaan näin torstain ratoksi.
Kommentit (40)
Vieläkö lääkärinvala on olemassa? Jos on, merkitseekö se sinulle mitään? Aiotko määrätä lääkkeitä potilaan terveyden perusteella, vai lääketeollisuuden bonusten perusteella? Jos ryhdyt työterveyslääkäriksi, aiotko antaa työnantajien määräillä esim. sairauslomista vai määräätkö sairauslomat potilaan terveyden perusteella?
Ajoittain tunnen uupumusta, koska opinnot on raskaita: paljon ulkoa opeteltavaa, jatkuvasti uusia ihmiskontakteja ja lisääntyvää vastuuta. Myös tulevaisuus sote-alalla aiheuttaa epäilyksiä.
Lähtökohtaisesti tuskin kukaan haluaisi olla huono lääkäri ja opinnoissa alleviivataan potilaan kuuntelemisen ja kohtaamisen tärkeyttä.
Onko lääkärinammatti sulle kutsumusammatti, vaiko vain tie rikkaaseen luksuselämään?
Kirjoita aina antibiootti kuuri varmuuden vuoksi moni tulehdus lähtee ja sepsis vaara poistuu . Ole rohkea.
Hmm tällä hetkellä taitaa sukupuolijakauma olla noin karkeesti sanottuna 60/40 naisia/miehiä.
Pääsin ”helposti” kouluun eli ei vaatinut vuosien pääsykoerumbaa.
Haluaisin työskennellä tulevaisuudessa yliopistosairaalassa.
Osaatko tulevaisuudessa määrätä muutakin kuin buranaa?
Rahasta kyseleville: tuun maksamaan aivan pirusti veroja eli sanonta ”Suomessa ei rikastu töitä tekemällä” pitänee paikkansa myös meidän kohdalla.
lääkistyty kirjoitti:
Rahasta kyseleville: tuun maksamaan aivan pirusti veroja eli sanonta ”Suomessa ei rikastu töitä tekemällä” pitänee paikkansa myös meidän kohdalla.
Veroja... *REPS* xD
Lääkärithän muuttavat palkkansa pääomatuloksi veroja vältelläkseen.
Lääkäri on lapsuuden haaveammattini, mutta kutsumusammatista en tiiä.
Jospa osaisin kuuden vuoden jälkeen määrätä muutakin kuin buranaa. On kuitenkin monia vaivoja joihin tulehduskipulääke on ensisijainen ratkaisu eli varmasti tulen sitäkin kirjoittelemaan.
Virheiden tekemisestä: virheiden tekemiseen ei varmasti voi millään tavalla varautua ja niitä tulee jokaiselle lääkärille. Lääkärin työ on vahvasti tiimityötä, enkä tule koskaan olemaan potilaideni tai työhuolien kanssa yksin. Tämä rauhoittaa mieltä kummasti.
Lääkärin vala on edelleen olemassa ja tällä hetkellä sillä ei ole itselleni kovin tunnelatautunutta merkitystä. Valan tärkein sanoma on toimia potilaan edun mukaisesti ja edistää elämän jatkuvuutta. Nämä asiat tuntuvat itsestäänselviltä.
Työterveyslääkärin urasta en ole ainakaan vielä haaveillut eikä lääkeresepteistä saa provikkaa eli rahapussini kannalta on yksi hailee, mitä lääkkeitä määrään tai jätän määräämättä.
Vierailija kirjoitti:
Onko suvussasi lääkäreitä?
Lähisuvussa ei, mutta tuttavapiirissä useita. Isolla osalla kurssikavereistani on lääkärivanhempi/vanhemmat, sisarus tai joku muu lähisukulainen lääkärin ammatissa.
No, on se hyvä että tälläkin alalle vielä joku suomea noinkin hyvin osaava viitsii lähteä opiskelemaan. Tervetuloa kollegioon, kunhan saat noi kaikki edessäsi olevat vuodet tahittua läpi. Itse olen silloin jo toivottavasti eläkkeellä. Toivon hartaasti, että tulevaisuudessa kollegio pystyy itse enemmän vaikuttamaan tämän systeemin järjestelyyn, koska tällä tahdilla ja tällä resursoinnilla tätä duunia ei jaksa... eikä se palkkakaan täällä Suomessa ole niin iso, että siitä kannattaisi meteliä pitää, varsinkaan jos yrittää tehdä töitä vain normaalin tuntimäärän ilman päivystelyjä ja lisätöitä.
Omat lapseni hellästi neuvoin muille aloille. Olen onnellinen että uskoivat ja ymmärsivät. Fiksuja kun ovat niin muullakin tavalla pystyvät itsensä elättämään ja pääsevät verojakin maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
No, on se hyvä että tälläkin alalle vielä joku suomea noinkin hyvin osaava viitsii lähteä opiskelemaan. Tervetuloa kollegioon, kunhan saat noi kaikki edessäsi olevat vuodet tahittua läpi. Itse olen silloin jo toivottavasti eläkkeellä. Toivon hartaasti, että tulevaisuudessa kollegio pystyy itse enemmän vaikuttamaan tämän systeemin järjestelyyn, koska tällä tahdilla ja tällä resursoinnilla tätä duunia ei jaksa... eikä se palkkakaan täällä Suomessa ole niin iso, että siitä kannattaisi meteliä pitää, varsinkaan jos yrittää tehdä töitä vain normaalin tuntimäärän ilman päivystelyjä ja lisätöitä.
Omat lapseni hellästi neuvoin muille aloille. Olen onnellinen että uskoivat ja ymmärsivät. Fiksuja kun
ovat niin muullakin tavalla pystyvät itsensä elättämään ja pääsevät verojakin maksamaan.
Otan vähän kantaan viestisi alkuun, josta saa kuvan ettei lääketiede enää olisi suosittu tai tavoiteltu koulutusala. Hakijamäärät ovat muutamien vuosien ajan olleet lievässä nousussa tai ainakin pysyneet samana. Se, miksi kyseinen koulutus kiinnostaa yhä nuoria on alan hyvä työllisyystilanne, etenemismahdollisuudet, palkkaus joka mahdollistaa vapaa-ajan laadukkuuden, mahdollisuus työllistyä moniin eriin tehtäviin sekä tietynlainen selkeys: valmistut suoraan ammattiin, jonka työnkuva voi olla hyvinkin selkeä jo yläasteikäiselle. Edellä mainittu selkeys on uskoakseni entistäkin kovempaa valuuttaa, kun päätökset tulevaisuuden ammatista tulee tehdä yhä nuorempana.
Kuten huomattua, lääketieteen koulutus mahdollistaa monia positiivisia asioita, joista voi vain haaveilla useilla muilla aloilla. Uskon, että työ on raskasta ja sillä varjopuolensa aivan kuten jokaisessa ammatissa. Tietynlainen ”voin äänestää jaloillani” -asenne näkyy minussa ja kurssitovereissani: huonoja työoloja ei tarvitse välttämättä sietää, koska arvostetulla koulutuksella voi saada työpaikan monesta muustakin paikasta ja yksityisenä lääkärinä toimiminen ei myöskään ole poissuljettua. Terveydenhuolto ja sen henkilöstö on ymmärtääkseni mennyt jatkuvasti yhä ahtaammalle ja ehkä pullonkaula saavutetaan lähivuosina. Pohjalta lienee suunta vain ylöspäin ja naivina idealistina haaveilenkin, että sote-ala olisi jonain päivänä hyvinvoivempi.
- Jos haluaa erikoistua neurologiksi, niin mitä opintoihin kuuluu ja kuinka monta vuotta opintoihin menee?
- Miten monta kirjallista opinnäytetyötä vaaditaan neurologin ammattiin?
- Missä neurologi-opiskelija harjoittelee ammattia?
- Jos alkaisi epäillä, että ei haluakaan neurologiksi tai omat kyvyt ei sittenkään riitä neurologiksi, niin pitääkö lääkäriopiskelut aloittaa alusta ja tehdä uusia opinnäytetöitä siltä alalta, minkä lopulta tuntee omaksi ja mihin erikoistuu?
Onko jokin opinnoissa vaikeaa? Ahdistaako tulevat harjoittelut ja potilaiden kohtaamiset?
Miltä tuntuu, kun yht'äkkiä muuttuu hyvätuloiseksi ehkä vaatimattomista lähtökohdista? Kun raha menettää merkityksensä.
Miksi se on sinusta korostamista että sattuu mainitsemaan olevansa nuori ja nainen? Olisitko kysynyt samaa jos ap olisi nuori mies? T. Eri.