Kannattaako nykyään enää opiskella?
Olen 20-vuotias toisen välivuoden viettäjä ja pohdin... mitä jos jäisin ikuiselle välivuodelle? Minulla on tällä hetkellä vakituinen kokoaikatyö, jossa palkka tosin pieni (netto n.1300e) ja samoin poikaystävälläni (netto 1500e). Asutaan kaupungin keskustassa pienessä kaksiossa, jossa vuokra 600e, eli kulujenkin jälkeen jää kuitenkin hyvin elämiseen (meillä ei ole autoakaan).
Koulussa olen kuitenkin aina menestynyt hyvin (kirjoitin neljä ällää), joten olin aina varma, että jatkan vielä opiskeluja. Nykyään vaan tuntuu, että ainoat "varmat" alat on luokkaa hoitoala, joka ei valitettavasti minua kiinnosta ollenkaan. Haluaisin opiskella yhteiskuntatieteitä, mutta työnsaanti on niin tuhoontuomittua, että mielummin sitten kai näitä siivoushommia (nämä työt tuskin loppuu ja esimieshommiin pääsen jos haluan). Yhdessä ollaan oltu miehen kanssa jo 5 vuotta, joista kolme asuttu yhdessä. Lapsia halutaan max yksi, joten kai se tällä palkalla onnistuisi.
Kommentit (68)
Tässä ketjussa on tuttuja ajatuksia. Itse opiskelin lukion jälkeen ammattikoulututkinnon, johon olen kymmenessä vuodessa kyllästynyt täysin. Ammattitutkinto on tulevaisuutta ajatellen täysin hyödytön, koska tästä ei ole luonnollista tietä mihinkään korkeakoulu- tai yliopistotutkintoon. Nuorena halusin nopeasti säännöllisiin palkkatuloihin kiinni. Nykyään harmittaa, että menin tuolloin aidan matalimmalta kohdalta. Koen ettei työssäni ole mitään haastetta. Lisäkoulutuksesta (koulutuspäivistä ja kursseista) ei ole hyötyä, koska se ei näy palkassa.
Moni tähän ketjuun vastanneista on ilmeisesti valmistunut jo useita vuosia sitten. Tällä hetkellä kylmä fakta on se, että työttömiä on n 300000 ja lisää tulee. Otan esimerkiksi itseni. Kuka palkkaisi 30+ vastavalmistuneen naisen ilman uuden alan työkokemusta? Veikkaan ettei kukaan, koska kokeneita konkareita on jo ennestään ja niitä parikymppisiä vastavalmistuneita mahtuu 13 tusinaan.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:28"]Mene lääkikseen. Muualla joudut kilpailemaan ja stressaamaan, etkä silti pääse välttämättä kunnon palkoille, vaan joudut kaiken panostuksen päätteeksi vetelemään jollain 3500 liksalla kuten tuo yksi kertoi.
[/quote]Luonnontieteitä en ole opiskellut lainkaan. Lääkis vaatisi käytännössä suunnilleen vuoden preppauksen. Lääkärin työkään ei kiinnosta juurikaan. En halua tehdä uravalintaa vain rahan ja statuksen perusteella, minähän pärjään jo nykyisellä palkallani. Jos opiskelen niin mieluusti jotain sellaista, josta oikeasti olen kiinnostunut.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 13:35"]
Tässä ketjussa on tuttuja ajatuksia. Itse opiskelin lukion jälkeen ammattikoulututkinnon, johon olen kymmenessä vuodessa kyllästynyt täysin. Ammattitutkinto on tulevaisuutta ajatellen täysin hyödytön, koska tästä ei ole luonnollista tietä mihinkään korkeakoulu- tai yliopistotutkintoon. Nuorena halusin nopeasti säännöllisiin palkkatuloihin kiinni. Nykyään harmittaa, että menin tuolloin aidan matalimmalta kohdalta. Koen ettei työssäni ole mitään haastetta. Lisäkoulutuksesta (koulutuspäivistä ja kursseista) ei ole hyötyä, koska se ei näy palkassa.
Moni tähän ketjuun vastanneista on ilmeisesti valmistunut jo useita vuosia sitten. Tällä hetkellä kylmä fakta on se, että työttömiä on n 300000 ja lisää tulee. Otan esimerkiksi itseni. Kuka palkkaisi 30+ vastavalmistuneen naisen ilman uuden alan työkokemusta? Veikkaan ettei kukaan, koska kokeneita konkareita on jo ennestään ja niitä parikymppisiä vastavalmistuneita mahtuu 13 tusinaan.
[/quote]
Työttömiä on nyt noin 500 000, kun mukaan lasketaan kaikki työpajapuuhastelut yms ilmaistyökurssilaiset.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 12:21"][quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 00:07"]Voit sitten tehdä kuten äitini teki, eli oli melko tylsässä kasvatusalan työssä 30 vuotta ja sitten kun lapset lensi pesästä alkoi lukea omaa kiinnostuksenaihettaan yliopistossa, tilillä kivat säästöt pitkästä urasta+osa-aikatöitä vanhalta työnantajalta.
[/quote]
Suositteleko tosiaan ap:lle tai ihmisille yleensäkin tylsää työtä kolmeksikymmeneksi vuodeksi? Et sanonut omasta elämästäsi mitään, ts. kuulostaa, ettet noudata omaa neuvoasi.
Voin olla väärässä, mutta en saanut ap:sta käsitystä, että hän haluaisi jättää ihan mieluisan työnsä opiskellakseen epäkiinnostavaa alaa.
[/quote] En niin, kun olen täysin erilainen ihminen kun äitini oli. Minulla ei ole pyörinyt koskaan mielessä kysymys siitä, että kannattaisiko opiskelu, sillä tiedonjanoni on ollut aina syvä.
Kirjoitetun tekstin hankaluus on se, että sen voi tulkita turhan monella tavalla. Suosittelen AP:lle jotain pätevöitymistä nykyiselle alalleen, kuten siivoojan tai pilkujohtajan koulutus. Työllisyys vaihtelee ja AP on aika onnekas, että on vain yo-pohjalta töitä saanut, nykyään tunnutaan vaativan tutkinto ihan kaikenlaiseen työhön, sillä päteviä, alan ammattikoulunkin käyneitä on työllistämättöminä.
Tarkoitin siis sanoa, että jos AP ei tunne mitään muuta alaa sen suurempaa paloa kun ehkä esimiestason siivousta, saa hän työskennellä tällä alalla. Mutta koskaan ei ole myöhäistä! Äitini kävi siis kahden vuoden hoitajakoulun ja lastentarhanopettajakoulun opistossa ja teki töitä pitkään. Hän oli ihan peruskoulusta saakka pitänyt kaikesta avaruuteen liittyvästä ja haki sitten melkein kuusikymppisenä opiskelemaan fysiikkaa ja tähtitieteitä. Hyvää aivojumppaa! Eli jos takaraivossa synttää joku haave, niin sen voi toteuttaa milloin vaan, vaikka nuorena olisikin puuttunut kunnianhimoa taikka uskaliasuutta.
[quote author="Vierailija" time="24.12.2014 klo 12:27"]Moi! Olen 34 v. YTM, vakivirka, brutto miltei 5000 euroa, 1 lapsi, kaikki hyvin, opiskeluni oli kannattavaa, pystyn näillä tuloilla helposti tekemään 4 päiväistä viikkoa, ja rahaa jää kivasti säästöön.
[/quote]
Mikä oli aineyhdistelmäsi?
Opiskelu on itsessään mielenkiintoista ja kehittävää. Yksi oleellisen tärkeä kokemus elämässä. Opiskella ehtii tosiaan myöhemminkin. Joensuun yliopiston psykologian pääsykokeissa ei tarvitse osata matematiikkaa ja sitä on muutenkin vähemmän tutkinnossa kuin muissa yliopistoissa. Vältä opintolainaa. Tee sivussa myös "hanttihommauraa", ettet putoa tyhjän päälle.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:17"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:08"]Mjaa, jos haluat varmistaa, että pysytyt pitämään hanttihomasi silloin kun päteviä siivoajia on työttöminä ja epäpäteviä on vaan heitettävä pois niin voisit miettiä 1. Siivoaja oppisopimuksella tämänhetkiseen firmaasi, kaikki sama kun nyt, mutta käyt muutamana iltana kuussa koululla ja palautat muutaman kirjallisen tehtävän.
2. Jos haluat siivousta esimiesasemaan niin hae joku huuhaa AMK-tradenomijohtaja linjalle monimuotoon. Pari iltaa viikossa koulua, joka menee neljän ällän tytöltä varmasti ilman mitään vaivaa.
[/quote] Niin ja siis aukoton cv, jossa olet työskennellyt samassa firmassa kivuten ylemmäs antaa sinusta hyvän kuvan ja jos sulla on kaupan alan alempi korkeakoulututkinto niin voit hakea muualle johtaviin töihin, saattaa firmassa rekrytoija pitää suo saman veroisena kun täysin kokematon kauppislaista. Tämä olisi sitten hyvä varaventtiili, jos haluat sittenkin asua isommassa kämpässä tai kuitenkin useamman lapsen tai muuta, mitä et voi vielä parikymppisenä tietää..
Sain susta aika humanistisen kuvan, eli matematiikka ja luonnontieteellinen teoria tökkii. Sait siis Lauraturisi kielistä? Ainakin osin? Mitkä reaalit? Jos nimittäin omat kielipään voisit pärjätäkkin pikkupomona. Jos et haaveile olevasi piinkova bisnesnainen tai lääkäri taikka juristi niin sitten et edes yritä, mutta voi olla aika masentavaa, jos jäät kymmen vuoden päästä työttömäksi, eikä kokemus epäpätevänä siivoajana auta mitenkään kun kuitenkin muutama ilta amkissa 24 vuotiaaksi asti ja siivousalan esimiestyöt taas osoittaisi huomattavaa hyötyä.
[/quote]Ällät tuli A-enkusta, psykasta, yhteiskuntaopista ja äikästä. Psykaa olen miettinyt, mutta matikan opiskelu jäi lukiossa minimiin... Kauppatieteet tai oikis periaatteessa ok-aloja, mutta tuntuu että täynnä pintaliitoporukkaa (statusaloja). Juuri sellaista porukkaa, joiden mielestä duunarit on vain "surkeita siivoojia ". Tuskin viihtyisin. Ap.
[/quote] Joo, eli tulkitsin sinua oikein! Kaupallisella alalla AMK- tasolla ja varsinkin monimuotona (ennen aikuislinja) opiskelee amispahjaista porukkaa, eli puuttuu se kauppislaisten k***päisyys. Siis ei kaikki tietenkään ole, mutta mutta, tietynlaisen ihmiset haaveilee kaupan alan ylemmistä johtotehtävistä. Sä kuulostat sille, että sopisi töiden ohessa tradenomi ilta-opintoina jonka jälkeen teet samassa firmassa esimiestehtäviä. Jos jostain syystä et voi kyseisessä firmassa jatkaa, olisi sulla kivasti näyttöä: töitä useampi vuosi, kaupallisen alan koulutuksen lisäksi hyvä kielitaito. Voit sitten tehdä kuten äitini teki, eli oli melko tylsässä kasvatusalan työssä 30 vuotta ja sitten kun lapset lensi pesästä alkoi lukea omaa kiinnostuksenaihettaan yliopistossa, tilillä kivat säästöt pitkästä urasta+osa-aikatöitä vanhalta työnantajalta.
Minä olen kouluttautunut paljonkin, enkä myönnä että peiliin katsomalla olisin mitään sen ihmeempiä vikojakaan löytänyt, päinvastoin. Työelämässä on paljonkin heikompia, sen sain nähdä mm. harjoitteluissa. Liian hyvä ei saanut olla, sillä silloin mustamaalattiin esimiehille. Vaikea tilanne, kun lehden yleisöosastollakin tuli kehuja ja vakkarit vetivät siitä herneen nenään. Pienelle paikkakunnalle puolison vaatimuksesta perheen vuoksi jämähtäminen oli ainoa virheeni. Kun lapset kasvoivat, vasta työllistyin. Siihen asti lähes kaikki pätkätyöni olivat sellaisia helppoja toimistohommia, mitä mainiosti olisi voinut tehdä ilman koulutustakin. Nyt vasta on koulutusta vastaava työ.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:05"]Kadut 10 vuoden päästä, kun ystäväsi ovat pomoina ja itse olet vain surkea siivooja!
[/quote]
Mä olen vain surkea tarjoilija joka pärjää palkalla hyvin eikä ole päivääkään ollut työtön. Kahta serkkua niin hehkutettiin kun toinen kävi kauppakorkean ja toinen on mikälie maisteri. Kumpikin työttömiä.
Omasta mielestäni kannatti. Minä ja mieheni, nyt vähän päälle kolmekymppisinä tienaamme yhteensä 11000€ kuussa. Ei otettu opintolainaa, päästiin heti valmistumisen jälkeen kiinni oman alan töihin ja palkkakehitys on ollut hyvää. Mies DI, minä FM (luonnontieteet). Mies saa lisäksi bonuksia puolivuosittain, nyt tulossa 9000€ joka maksetaan helmikuussa. Mukavaa elellä kun ei raha-asiat kiristä. :)
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 23:24"]Kivakiva, meillä 3 lasta ja laskujen jälkeen jää rahaa 1200 e, ja teemme kunnollista työtä. Kyllä siivooja tienaa tässä maassa hieman liikaa kun elintaso parempi kun toimistotyöläisillä.
[/quote]
Ei muuta ku haet siivoousduunia! Saattaa mieli muuttua kun pitäs sillä palkalla tehdä jotain muuta ku istua perseellään siellä toimistossa.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 19:51"]Opiskelu kannattaa aina.
[/quote]
Emävale jota toitotetaan jo peruskoulussa, jotta nuoret pysyvät mahdollisimman pitkään poissa jaloista.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:01"]
Opiskella voi myöhemminkin, noin nuorena ei välttämättä tiedä mitä oikeasti haluaa tehdä.
[/quote]
Minä tutustuisin niihin yhteiskuntatieteellisen eri aineisiin, lueskelisin tenttikirjoja ja muutakin kirjallisuutta huvikseni vuoden pari iltaisin. Siinä alkaisi ehkä ajatus kypsyä, mikä siellä kiinnostaa ja mikä ei. Vai osaatko jo kertoa?
Parikymppisenä aloin itse vasta havahtua koko aihepiiriin, sitä ennen olin liian nuori. Näin kävi siitä huolimatta, että olin valopää. Pidä kiinni hanttihommista, niin et joudu stressaamaan pärjäämisestänne. Etenkin pidä työstä kiinni, jos työpaikalla ei ole suurempia kitkatekijöitä eikä työ stressaa. Työväenluokan ja alemman keskiluokan lapset tekevät nykyisin viisaasti suhtautuessaan hyvin varautuneesti yliopistoon. Jos päättää lähteä epävarmasti työllistäviin opintoihin, on hyvä olla erinomaiset sosiaaliset taidot, jotta ei jää yksinäiseksi. Niitäkin voi harjoitella.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:11"]Amiskaa suosittelen mieluummin kuin "hienoa korkeaa tutkintoa". Voin kertoa monen eri yrityksen rekrystä vastaavana että arvostan todella paljon enemmän ns. duunareita ja heistä tulee enemmän positiivistä palautetta. Tiedän myös monta jotka ovat käyneet vain peruskoulun ja ovat myyntipäälliköitä, toimitusjohtajia tms. Heidän alaisensa ovat insinöörejä :) Vilkaiseppas esim. Bill Gates:in koulutusta ;)
[/quote]
Voi luoja.
Opiskele/opettele jokin taito, jonka osaajia tarvitaan aina. Sähkötyöt, hieronta, remonttihommat, mikä vaan. Tee ensin freelancepohjalta muiden töiden ohessa, käyttäen laskutuspalvelua jolloin ei tarvitse perustaa yritystä. Jos myöhemmin haluaa vaikkapa perustaa alan yrityksen, niin on jo kattavasti kokemusta. Taidot ovat arvokkaampia kuin paperit ja työpaikat, taito ei sinulta häviä mihinkään ja voit aina ansaita sillä. Etenkin jos taidon lisäksi on kertynyt kokemusta ja asiantuntijuutta.
Sinulla on hyvä tilanne, koska ilmeisesti tuo siivoustyö ei sinua haittaa. Tein itsekin siivoustyötä opiskeluaikana ja välillä oli hirveetä hommaa. Voit siis odottaa rauhassa siihen asti josko opiskelu alkaisi kiinnostaa, ja miettiä mitä oikeasti haluat. Se, kannattaako opiskelu, riippuu vain ja ainoastaan siitä mitä itse haluat. Itse tein lukion jälkeen minimipalkalla todella raskasta työtä, ja menin siitä hippulat vinkuen yliopistoon koska oli vain pakko päästä pois siitä tilanteesta. No, olisin tarvinnut ehkä lisää miettimisaikaa, sillä opinnot viivästyivät huonon motivaation ja muiden ongelmien takia. Opiskeluaika tosin oli antoisaa ja erittäin hyvää elämänkokemusta,ja ei haittaa vaikka en valmistu edes unelma-ammattiini, sillä arvostan tuota yliopistoaikaa ihan jo sen kasvattavan kokemuksen vuoksi. Suosittelisin että mietit itse mitä haluat tehdä, kukaan muu ei voi tietää mistä sinä pidät. Jos et ole kunnianhimoinen, niin älä lähde opiskelemaan mitään hyvän palkan tai tittelin takia, sillä voi olla että motivaatio ei riitä. Välillä mietin että olisiko ollut helpompaa jos olisin valinnut jotain muuta yliopiston sijaan, mutta olen kuitenkin tyytyväinen että olen tehnyt edes jotain kehittävää ajallani.
Taloudellisesti ei välttämättä kannata, mutta henkisesti kyllä. Yhteiskuntatieteiden tilanne nyt ei ole läheskään niin dramaattinen kuin esim kielten puolella