Lue keskustelun säännöt.
Luulevatko sijaisvanhemmat useinkin, että sijoituslapsi on sama kuin adoptoitu?
23.12.2014 |
Tähän törmää usein kun lukee sijaisvanhempien haastatteluja, varsinkin sellaisten, joilla on ollut lapsettomuutta.
Eikö sijoitus ole väliaikainen, sitten jos/kun biologiset vanhemmat ovat kykeneviä huolehtimaan lapsesta, sijoitus puretaan ja lapsi palaa biovanhemmalleen.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:30"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:24"]
Pitääkö tässä nyt alkaa lapselle selittämään, että sinä olekaan meidän lapsi ja me ei ollakaan isä ja äiti. Kun sinä et sitten aikanaan peri mun tekareita. Johan toki lapsi tietää, että on se toinen synnyttänyt äitikin olemassa. Mutta me olemme äiti ja isä, jotka hoidamme ja huolehdimme. Meillä on koti ja peti ja ennen kaikkea rakkaus.
[/quote]
No tuon yhden jankkaajan mielestä ilmeisesti pitää. Ja suureen ääneen kailottaa kaikille, että tämä on muuten SIJAISlapsi, ettei kenellekään kaltaiselleen aikuiselle vaan jää epäselväksi kuka sen lapsen on synnyttänyt. Ihme tyyppi, millainen aikuinen edes kyselee puolitutuiltaan, että onko kaikki lapset nyt varmasti biologisia.
[/quote]
On taidettu jankkaajalta ottaa lapsi huostaan. Muuten en voi ymmärtää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:53"]
Suoraan synnäriltä sijoitusperheisiin tulleet lapset eivät isonakaan ymmärrä miten vieraat ihmiset joita näkee hyvässä lykyssä kerran kuukaudessa, jos nämä eivät ole ryssineet, voisivat olla heidän vanhempiaan. Sijoitusperheen aikuisia kutsutaan vanhemmiksi ja biolapsia sisaruksiksi. Ei se ole sijoitusperheen vika että biovanhemmat ovat ryssineet asiansa ja toiset, luotettavat, perheet kasvattavat heidän lapsensa.
[/quote]
Niin, vanhempina sijaisperheeseen tulleet lapset varmasti käsittävät itsekin eron vanhempiensa ja sijaisvanhempiensa välillä, kun on ehtinyt elää perheenä buovanhempiensa kanssa ja kutsumaan näitä äidiksi ja isäksi.
Mutta sitten kun puhutaan pikkuvauvasta, jolla ei ole kehittynyt mitään yhteistä perhehistoriaa biovanhempiensa kanssa muutakuin näissä tapaamisissa, voi sen eron muodostaminen olla hankalaa. Pitäisikö kieltää lasta kutsumasta sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi, vaan etunimillä? Samaan aikaan mahdolliset sijaissisarukset kuitenkin puhuvat äidistä ja isästä. Tällä tavalla tehtäisiin se tarkka ero, että nämä on meidän lapsia ja tuo on vain sijoituksessa.
Varmasti mukavaa biovanhemmille, ettei heidän biologinen lapsensa kutsu äidiksi ja isäksi sijaisvanhempia, mutta onko se mukavaa lapselle? Kumman etu on tärkeämpää, lapsen vai biovanhempien?
[/quote]
Meillä oli aikoinaan isoina lapsina tulleita sijoitettuja, nuorin taisi olla 6v ja vanhin 13, sisaruksia niin tulivat kerralla. Sijoitusperheen vanhempia puhuttelivat etunimeltä, nuorin jossain vaiheessa äitinä ja isänä niin sai sisaruksiltaan sakinhivutusta. Vanhemmat olivat juoppoja ja narkkareita mutta silti palvonta näitä kohtaan oli kuin suuriakin jumalia kohtaan. sijaisvanhemmat olivat itse paha heidän mielestään. Nyt vanhemmat heittäneet molemmat veivinsä vaikka kuinka oli tarkoitus saada lapset itsellensä. Ja kaikki nämä sisarukset lähtivät meiltä laitokseen sillä mitään ei ollut enää tehtävissä. Nyt on pieniä lapsia meillä ja elämä on huomattavasti helpompaa. Meillä saa kutsua äidiksi ja isäksi sekä biosisaruksia siskoiksi ja veljiksi, pieniltä se tulee automaattisesti kun ovat alusta alkaen olleet samaa perhettä eikä ole laitettu "isoina ulkopuolisina" porukkaan.
[/quote]
Juuri tämän takia meitä, jotka pärjäämme näiden isompien kanssa tulisi olla enemmän. Ei päätyisi laitokseen. Ja lähes kaikki lapset voidaan perhekodissa kuntouttaa, JOS on osaavat aikuiset. Korpeaa välillä se, että 90% sijaisperheistä ei kykene resursseiltaan ottamaan kuin niitä pieniä.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:24"]
Pitääkö tässä nyt alkaa lapselle selittämään, että sinä olekaan meidän lapsi ja me ei ollakaan isä ja äiti. Kun sinä et sitten aikanaan peri mun tekareita. Johan toki lapsi tietää, että on se toinen synnyttänyt äitikin olemassa. Mutta me olemme äiti ja isä, jotka hoidamme ja huolehdimme. Meillä on koti ja peti ja ennen kaikkea rakkaus.
[/quote]
No tuon yhden jankkaajan mielestä ilmeisesti pitää. Ja suureen ääneen kailottaa kaikille, että tämä on muuten SIJAISlapsi, ettei kenellekään kaltaiselleen aikuiselle vaan jää epäselväksi kuka sen lapsen on synnyttänyt. Ihme tyyppi, millainen aikuinen edes kyselee puolitutuiltaan, että onko kaikki lapset nyt varmasti biologisia.
[/quote]
Ei ihmisillä ole vaikeuksia kertoa, että tämä on minun kumppanini lapsi, ei sitäkään aleta omaksi väittää vaikka olisi kumppanin mukana yhteiseen perheeseen tullut. Mikä tästä tekee erilaisen asian? Jos joku kysyy, koskas teille tuo lapsi on tullut, miksei voi sanoa että sijoituslapseksi tuli silloin ja silloin? Ei kai kukaan ala toisten lasta omaksi väittämään. Kun lapsi ehkä palautuukin takaisin, siinä on sitten selittäminen, että mihin se yksi teidän lapsista on joutunut. Ehkä parempi kuitenkin puhua totta.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:46"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:24"]
Pitääkö tässä nyt alkaa lapselle selittämään, että sinä olekaan meidän lapsi ja me ei ollakaan isä ja äiti. Kun sinä et sitten aikanaan peri mun tekareita. Johan toki lapsi tietää, että on se toinen synnyttänyt äitikin olemassa. Mutta me olemme äiti ja isä, jotka hoidamme ja huolehdimme. Meillä on koti ja peti ja ennen kaikkea rakkaus.
[/quote]
No tuon yhden jankkaajan mielestä ilmeisesti pitää. Ja suureen ääneen kailottaa kaikille, että tämä on muuten SIJAISlapsi, ettei kenellekään kaltaiselleen aikuiselle vaan jää epäselväksi kuka sen lapsen on synnyttänyt. Ihme tyyppi, millainen aikuinen edes kyselee puolitutuiltaan, että onko kaikki lapset nyt varmasti biologisia.
[/quote]
Ei ihmisillä ole vaikeuksia kertoa, että tämä on minun kumppanini lapsi, ei sitäkään aleta omaksi väittää vaikka olisi kumppanin mukana yhteiseen perheeseen tullut. Mikä tästä tekee erilaisen asian? Jos joku kysyy, koskas teille tuo lapsi on tullut, miksei voi sanoa että sijoituslapseksi tuli silloin ja silloin? Ei kai kukaan ala toisten lasta omaksi väittämään. Kun lapsi ehkä palautuukin takaisin, siinä on sitten selittäminen, että mihin se yksi teidän lapsista on joutunut. Ehkä parempi kuitenkin puhua totta.
[/quote]
Jos aikuinen esittelee jollekin puolitutulleen omat lapsensa, niin ei siinä tarvitse minusta alkaa erittelemään, että "tässä on Heikki 16 vuotta, hän on biologinen lapseni" ja "tässä on Matti 4 vuotta, hän on sitten VAIN kasvattilapsi". Ei, ei ja ei. Johan kasvattilapsikin tuntisi tollaisessa tilanteessa itsensä ulkopuoliseksi. Kyllä tutut ja sukulaiset varmasti tietävät, että kyseessä on sijoitettu lapsi, mutta miksi sitä pitäisi lähteä erittelemään ja luomaan jotain lokeroita lapsille?
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:41"]
Aika moni aikuinen ihminen kyllä sanoo tuon ihan smalltalkinakin, samoin ilman mitään inhottavaa taka-ajatusta voi ihmetellä että eikös teillä ollutkin x lasta vai muistanko väärin. Ja ei kai se sijoituslapsi luule olevansa sijoitusperheen biologinen lapsi, ettei sen kuullen voi sanoa ihan normaalisti että muistat oikein ja tämä on meidän sijoituslapsi. Vai kuuluuko valehdella, että omia ovat kaikki? Mitä sitten kun tuttava kysyy, missä piilossa tuota yhtä on pidetty kun vasta nyt on mukana? Haloo.
[/quote]
Eli sulle on vain kaksi vaihtoehtoa a) Valehdella, että omia ovat kaikki, MINÄ synnytin. b) Tehdä selväksi jokaikiselle vastaantulijalle, että SIJAISlapsihan se tässä tämä yksi mukana roikkuva on (tätähän peräänkuulutit alunperin).
Mutta tuli jo selväksi, hienotunteisuus puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:45"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:53"]
Suoraan synnäriltä sijoitusperheisiin tulleet lapset eivät isonakaan ymmärrä miten vieraat ihmiset joita näkee hyvässä lykyssä kerran kuukaudessa, jos nämä eivät ole ryssineet, voisivat olla heidän vanhempiaan. Sijoitusperheen aikuisia kutsutaan vanhemmiksi ja biolapsia sisaruksiksi. Ei se ole sijoitusperheen vika että biovanhemmat ovat ryssineet asiansa ja toiset, luotettavat, perheet kasvattavat heidän lapsensa.
[/quote]
Niin, vanhempina sijaisperheeseen tulleet lapset varmasti käsittävät itsekin eron vanhempiensa ja sijaisvanhempiensa välillä, kun on ehtinyt elää perheenä buovanhempiensa kanssa ja kutsumaan näitä äidiksi ja isäksi.
Mutta sitten kun puhutaan pikkuvauvasta, jolla ei ole kehittynyt mitään yhteistä perhehistoriaa biovanhempiensa kanssa muutakuin näissä tapaamisissa, voi sen eron muodostaminen olla hankalaa. Pitäisikö kieltää lasta kutsumasta sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi, vaan etunimillä? Samaan aikaan mahdolliset sijaissisarukset kuitenkin puhuvat äidistä ja isästä. Tällä tavalla tehtäisiin se tarkka ero, että nämä on meidän lapsia ja tuo on vain sijoituksessa.
Varmasti mukavaa biovanhemmille, ettei heidän biologinen lapsensa kutsu äidiksi ja isäksi sijaisvanhempia, mutta onko se mukavaa lapselle? Kumman etu on tärkeämpää, lapsen vai biovanhempien?
[/quote]
Meillä oli aikoinaan isoina lapsina tulleita sijoitettuja, nuorin taisi olla 6v ja vanhin 13, sisaruksia niin tulivat kerralla. Sijoitusperheen vanhempia puhuttelivat etunimeltä, nuorin jossain vaiheessa äitinä ja isänä niin sai sisaruksiltaan sakinhivutusta. Vanhemmat olivat juoppoja ja narkkareita mutta silti palvonta näitä kohtaan oli kuin suuriakin jumalia kohtaan. sijaisvanhemmat olivat itse paha heidän mielestään. Nyt vanhemmat heittäneet molemmat veivinsä vaikka kuinka oli tarkoitus saada lapset itsellensä. Ja kaikki nämä sisarukset lähtivät meiltä laitokseen sillä mitään ei ollut enää tehtävissä. Nyt on pieniä lapsia meillä ja elämä on huomattavasti helpompaa. Meillä saa kutsua äidiksi ja isäksi sekä biosisaruksia siskoiksi ja veljiksi, pieniltä se tulee automaattisesti kun ovat alusta alkaen olleet samaa perhettä eikä ole laitettu "isoina ulkopuolisina" porukkaan.
[/quote]
Juuri tämän takia meitä, jotka pärjäämme näiden isompien kanssa tulisi olla enemmän. Ei päätyisi laitokseen. Ja lähes kaikki lapset voidaan perhekodissa kuntouttaa, JOS on osaavat aikuiset. Korpeaa välillä se, että 90% sijaisperheistä ei kykene resursseiltaan ottamaan kuin niitä pieniä.
[/quote]
Oisit vaan ilmoittautunut sitten ottamaan nämä. Meille riitti kun yrittivät talon polttaa, viiltelivät sohvat, tyhjensivät pakastimen, valehtelivat aivan kaikesta, pahoinpitelivät pieniä sisaruksiani, varastivat kaiken mikä irti lähti, pitivät teräaseita piilossa huoneissaan. Olisit vaan ottanut heidät. Nuorin näki mustia miehiä jahtaamassa itseään. Ihan tasapainoisia lapsia olisi varmasti heistä tullut oikealla kasvatuksella :)))) eihän nuo kerennyt meillä olla kuin 4-8 vuotta niin en tiedä mistä puhun..
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:19"]Voiko sijaislapsen adoptoida aikuisena? Siis että tekisi "omana lapsena" kasvaneesta myös perillisen?
[/quote]
Voi toki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:48"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:44"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:35"]
Onpa sellainenkin joissakin tapauksissa mahdollista, että sijoitettu lapsi tosiaan perii sijaisvanhempansa.
[/quote]
En sekoita. Minulla on sijoitettu lapsi, joka mahdollisesti perii minun vähäisen omaisuuteni.
Ei sijoituksen perusteella, se ei anna juridisia oikeuksia. Sekoitatko nyt keskenään adoptiolapsen ("ottolapsi") ja sijoituslapsen? Perimysoikeus on vain biologisella ja adoptoidulla lapsella.
[/quote]
[/quote]
Ei peri. Perimysoikeutta ei ole kuin rintaperillisillä. Testamentata toki voit mitä tahansa kenelle tahansa. Se ei kuitenkaan ole perimistä. Olkoonkin nipotusta, termeillä on merkitystä. Naapurisi ei voi periä sinua (vieras ihminen, jolle et ole sukua) kuten ei myöskään sijoituslapsi, molemmille voit kuitenkin testamentata omaisuuttasi. Et kuitenkaan kaikkea, jos sinulla on rintaperillisiä, koska heillä on oikeus lakiosaan.
[/quote]
Kuten jo edellä kerrottiin, sijoitettu lapsi voi olla sijaisvanhempien sukulainen. Ja yhä useammin näin tulee olemaankin.
[/quote]
Mutta voi käydä niinkin, että se sijaislapsi on oma lapsenlapsi, joka ei ohitakaan perintökaaressa omaa vanhempaansa. Joten kun sijaisvanhempi = isovanhempi kuolee, ei sijoitettu lapsi perikään sukulaisuudesta huolimatta vaan perinnön saa oma biologinen vanhempi, joka voi olla vaikka mielisairaalassa.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:41"]
Aika moni aikuinen ihminen kyllä sanoo tuon ihan smalltalkinakin, samoin ilman mitään inhottavaa taka-ajatusta voi ihmetellä että eikös teillä ollutkin x lasta vai muistanko väärin. Ja ei kai se sijoituslapsi luule olevansa sijoitusperheen biologinen lapsi, ettei sen kuullen voi sanoa ihan normaalisti että muistat oikein ja tämä on meidän sijoituslapsi. Vai kuuluuko valehdella, että omia ovat kaikki? Mitä sitten kun tuttava kysyy, missä piilossa tuota yhtä on pidetty kun vasta nyt on mukana? Haloo.
[/quote]
Eli sulle on vain kaksi vaihtoehtoa a) Valehdella, että omia ovat kaikki, MINÄ synnytin. b) Tehdä selväksi jokaikiselle vastaantulijalle, että SIJAISlapsihan se tässä tämä yksi mukana roikkuva on (tätähän peräänkuulutit alunperin).
Mutta tuli jo selväksi, hienotunteisuus puuttuu.
[/quote]
Onko muitakin vaihtoehtoja? Jos vastapuoli kysyy, että eikös teillä ollut esim. kaksi lasta että mistäs tämä kolmas on tullut, mitä siihen voi sanoa kuin tosiasian tai valehdella, että meidänhän se on, muuten vaan ei ole koskaan ollut missään mukana. Missä se sitten on ollut?
Jos vaikka entinen työkaveri, joka tietää että kaksi lasta on ollut, tulee vastaan ja huomaa isomman kolmannen lapsen, ei se ihme ole jos kysäisee että kukas tämä on. Mitä siinä sitten olisi vastattava? Ja mikä siinä sijaislapsessa on niin noloa, ettei voi sanoa että meillä on nyt sellainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:41"]
Aika moni aikuinen ihminen kyllä sanoo tuon ihan smalltalkinakin, samoin ilman mitään inhottavaa taka-ajatusta voi ihmetellä että eikös teillä ollutkin x lasta vai muistanko väärin. Ja ei kai se sijoituslapsi luule olevansa sijoitusperheen biologinen lapsi, ettei sen kuullen voi sanoa ihan normaalisti että muistat oikein ja tämä on meidän sijoituslapsi. Vai kuuluuko valehdella, että omia ovat kaikki? Mitä sitten kun tuttava kysyy, missä piilossa tuota yhtä on pidetty kun vasta nyt on mukana? Haloo.
[/quote]
Eli sulle on vain kaksi vaihtoehtoa a) Valehdella, että omia ovat kaikki, MINÄ synnytin. b) Tehdä selväksi jokaikiselle vastaantulijalle, että SIJAISlapsihan se tässä tämä yksi mukana roikkuva on (tätähän peräänkuulutit alunperin).
Mutta tuli jo selväksi, hienotunteisuus puuttuu.
[/quote]
Onko muitakin vaihtoehtoja? Jos vastapuoli kysyy, että eikös teillä ollut esim. kaksi lasta että mistäs tämä kolmas on tullut, mitä siihen voi sanoa kuin tosiasian tai valehdella, että meidänhän se on, muuten vaan ei ole koskaan ollut missään mukana. Missä se sitten on ollut?
Jos vaikka entinen työkaveri, joka tietää että kaksi lasta on ollut, tulee vastaan ja huomaa isomman kolmannen lapsen, ei se ihme ole jos kysäisee että kukas tämä on. Mitä siinä sitten olisi vastattava? Ja mikä siinä sijaislapsessa on niin noloa, ettei voi sanoa että meillä on nyt sellainen?
[/quote]
Onko sulla kaikki ihan hyvin???
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:03"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:45"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:53"]
Suoraan synnäriltä sijoitusperheisiin tulleet lapset eivät isonakaan ymmärrä miten vieraat ihmiset joita näkee hyvässä lykyssä kerran kuukaudessa, jos nämä eivät ole ryssineet, voisivat olla heidän vanhempiaan. Sijoitusperheen aikuisia kutsutaan vanhemmiksi ja biolapsia sisaruksiksi. Ei se ole sijoitusperheen vika että biovanhemmat ovat ryssineet asiansa ja toiset, luotettavat, perheet kasvattavat heidän lapsensa.
[/quote]
Niin, vanhempina sijaisperheeseen tulleet lapset varmasti käsittävät itsekin eron vanhempiensa ja sijaisvanhempiensa välillä, kun on ehtinyt elää perheenä buovanhempiensa kanssa ja kutsumaan näitä äidiksi ja isäksi.
Mutta sitten kun puhutaan pikkuvauvasta, jolla ei ole kehittynyt mitään yhteistä perhehistoriaa biovanhempiensa kanssa muutakuin näissä tapaamisissa, voi sen eron muodostaminen olla hankalaa. Pitäisikö kieltää lasta kutsumasta sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi, vaan etunimillä? Samaan aikaan mahdolliset sijaissisarukset kuitenkin puhuvat äidistä ja isästä. Tällä tavalla tehtäisiin se tarkka ero, että nämä on meidän lapsia ja tuo on vain sijoituksessa.
Varmasti mukavaa biovanhemmille, ettei heidän biologinen lapsensa kutsu äidiksi ja isäksi sijaisvanhempia, mutta onko se mukavaa lapselle? Kumman etu on tärkeämpää, lapsen vai biovanhempien?
[/quote]
Meillä oli aikoinaan isoina lapsina tulleita sijoitettuja, nuorin taisi olla 6v ja vanhin 13, sisaruksia niin tulivat kerralla. Sijoitusperheen vanhempia puhuttelivat etunimeltä, nuorin jossain vaiheessa äitinä ja isänä niin sai sisaruksiltaan sakinhivutusta. Vanhemmat olivat juoppoja ja narkkareita mutta silti palvonta näitä kohtaan oli kuin suuriakin jumalia kohtaan. sijaisvanhemmat olivat itse paha heidän mielestään. Nyt vanhemmat heittäneet molemmat veivinsä vaikka kuinka oli tarkoitus saada lapset itsellensä. Ja kaikki nämä sisarukset lähtivät meiltä laitokseen sillä mitään ei ollut enää tehtävissä. Nyt on pieniä lapsia meillä ja elämä on huomattavasti helpompaa. Meillä saa kutsua äidiksi ja isäksi sekä biosisaruksia siskoiksi ja veljiksi, pieniltä se tulee automaattisesti kun ovat alusta alkaen olleet samaa perhettä eikä ole laitettu "isoina ulkopuolisina" porukkaan.
[/quote]
Juuri tämän takia meitä, jotka pärjäämme näiden isompien kanssa tulisi olla enemmän. Ei päätyisi laitokseen. Ja lähes kaikki lapset voidaan perhekodissa kuntouttaa, JOS on osaavat aikuiset. Korpeaa välillä se, että 90% sijaisperheistä ei kykene resursseiltaan ottamaan kuin niitä pieniä.
[/quote]
Oisit vaan ilmoittautunut sitten ottamaan nämä. Meille riitti kun yrittivät talon polttaa, viiltelivät sohvat, tyhjensivät pakastimen, valehtelivat aivan kaikesta, pahoinpitelivät pieniä sisaruksiani, varastivat kaiken mikä irti lähti, pitivät teräaseita piilossa huoneissaan. Olisit vaan ottanut heidät. Nuorin näki mustia miehiä jahtaamassa itseään. Ihan tasapainoisia lapsia olisi varmasti heistä tullut oikealla kasvatuksella :)))) eihän nuo kerennyt meillä olla kuin 4-8 vuotta niin en tiedä mistä puhun..
[/quote]
Se, että te epäonnistuitte ei tarkoita sitä ettei kukaan muukaan olisi onnistunut. Kuulostaa ihan normaalilta kriisikodin menolta. Ei se mitään normaalia kasvatusta vaadi vaan jotain ihan muuta. Kas attaa osaa kuka vain. Meitä on liian vähän vai kannatatko ongelmanuorten laitostamista? Mistä moinen vihamielisyys kumpuaa? Voisin itsekin vetää pillit pussiin ja pyytää pari pientä pitkäaikaista, mutta kuka tekisi minun työni? Et selkeästi sinä ainakaan. Olen saanut puukostakin enkä silti lähettänyt lasta pois. Koska olemme ns. viimeisen vaihtoehdon perhe. Nykyään tuo lapsi on kokeasti koulutettu perheenisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:13"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:35"]
Onpa sellainenkin joissakin tapauksissa mahdollista, että sijoitettu lapsi tosiaan perii sijaisvanhempansa.
[/quote]
Periminen ei ole mahdollista kuin oikeasti omille rintaperillisille (biologiset lapset ja adoptiolapset), vain rintaperillisillä on lakiosaoikeus. Testamentin tekemällä voi luovuttaa omaisuuttaan kenelle tahansa (ja vieras ihminenhän sijoituslapsi perintökaaren kannalta on), mutta se ei ole perimistä vaan testamentilla saatua omaisuutta.
[/quote]
Oletkos tullut ajatelleeksi, että sijaisperheenä voi toimia lapsen sukulaisperhe ja lapsi olla ainoa perillinen.
[/quote]
Tietenkin, mutta tässähän nyt on annettu ymmärtää että joissakin tapauksissa sijoituslapsi voi periä, mainitsematta että se edellyttää sukulaisuutta ja lapsi olisi perinyt kuitenkin, vaikka ei olisi ollutkaan sijoituslapsi. Perimisen syy ei siis ole SIJOITUS vaan SUKULAISUUS. Rintaperimysjärjestyksen perusteella lapsi perii, sijoituslapsi-statuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
[/quote]No on tässä ketjussa typerämmästäkin jankattu, jos olet lukenut alusta asti :D Tuo "joissain tapauksissa" kun vaan pitää paikkansa, vaikka sitä ei sen enempää avattukaan. Pilkunnussintaa taas... on se kiva kun toisten perheiden asiat kiinnostaa niin kovasti, että tarvii itsestäänselvyyksiä kysellä ja sitten perään tulee sitä "niin mutku eihän OIKEESTI..." -paskaa, kun ihmiset yrittää opettaa miten muiden kuuluisi perheineen elää ja kokea. Ihan kun se meihin mitenkään vaikuttaisi, mitä muut ajattelee ;)
"on se kiva kun toisten perheiden asiat kiinnostaa niin kovasti, että tarvii itsestäänselvyyksiä kysellä ja sitten perään tulee sitä "niin mutku eihän OIKEESTI..." -paskaa, kun ihmiset yrittää opettaa miten muiden kuuluisi perheineen elää ja kokea. Ihan kun se meihin mitenkään vaikuttaisi, mitä muut ajattelee"
Niin no, lailla on aika vähän tekemistä sen kanssa mitä joku ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:17"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:41"]
Aika moni aikuinen ihminen kyllä sanoo tuon ihan smalltalkinakin, samoin ilman mitään inhottavaa taka-ajatusta voi ihmetellä että eikös teillä ollutkin x lasta vai muistanko väärin. Ja ei kai se sijoituslapsi luule olevansa sijoitusperheen biologinen lapsi, ettei sen kuullen voi sanoa ihan normaalisti että muistat oikein ja tämä on meidän sijoituslapsi. Vai kuuluuko valehdella, että omia ovat kaikki? Mitä sitten kun tuttava kysyy, missä piilossa tuota yhtä on pidetty kun vasta nyt on mukana? Haloo.
[/quote]
Eli sulle on vain kaksi vaihtoehtoa a) Valehdella, että omia ovat kaikki, MINÄ synnytin. b) Tehdä selväksi jokaikiselle vastaantulijalle, että SIJAISlapsihan se tässä tämä yksi mukana roikkuva on (tätähän peräänkuulutit alunperin).
Mutta tuli jo selväksi, hienotunteisuus puuttuu.
[/quote]
Onko muitakin vaihtoehtoja? Jos vastapuoli kysyy, että eikös teillä ollut esim. kaksi lasta että mistäs tämä kolmas on tullut, mitä siihen voi sanoa kuin tosiasian tai valehdella, että meidänhän se on, muuten vaan ei ole koskaan ollut missään mukana. Missä se sitten on ollut?
Jos vaikka entinen työkaveri, joka tietää että kaksi lasta on ollut, tulee vastaan ja huomaa isomman kolmannen lapsen, ei se ihme ole jos kysäisee että kukas tämä on. Mitä siinä sitten olisi vastattava? Ja mikä siinä sijaislapsessa on niin noloa, ettei voi sanoa että meillä on nyt sellainen?
[/quote]No minä olen sanonut, että se on tullut meille "silloin ja silloin". Lapsestahan ei lain mukaan saisi edes kertoa hänen olevan sijoitettu (=lastensuojelun asiakas), mutta joskus tätä toki on pakko avata. En kuitenkaan esimerkiksi entiselle naapurille selitä yhtään sen enempää, vaan puhun muista aiheista. Valehdella ei saa, mutta kertoakaan ei tarvitse. Meidän elämä ei muille kuulu ja kaikista vähiten jollekin entiselle työkaverille tai naapurille :) Eli minulle siinä ei ole mitään noloa, mutta joiltain teistä näyttää unohtuvan se, että on olemassa vaitiolovelvollisuus...
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:47"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:17"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:01"] [quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:41"] Aika moni aikuinen ihminen kyllä sanoo tuon ihan smalltalkinakin, samoin ilman mitään inhottavaa taka-ajatusta voi ihmetellä että eikös teillä ollutkin x lasta vai muistanko väärin. Ja ei kai se sijoituslapsi luule olevansa sijoitusperheen biologinen lapsi, ettei sen kuullen voi sanoa ihan normaalisti että muistat oikein ja tämä on meidän sijoituslapsi. Vai kuuluuko valehdella, että omia ovat kaikki? Mitä sitten kun tuttava kysyy, missä piilossa tuota yhtä on pidetty kun vasta nyt on mukana? Haloo. [/quote] Eli sulle on vain kaksi vaihtoehtoa a) Valehdella, että omia ovat kaikki, MINÄ synnytin. b) Tehdä selväksi jokaikiselle vastaantulijalle, että SIJAISlapsihan se tässä tämä yksi mukana roikkuva on (tätähän peräänkuulutit alunperin). Mutta tuli jo selväksi, hienotunteisuus puuttuu. [/quote] Onko muitakin vaihtoehtoja? Jos vastapuoli kysyy, että eikös teillä ollut esim. kaksi lasta että mistäs tämä kolmas on tullut, mitä siihen voi sanoa kuin tosiasian tai valehdella, että meidänhän se on, muuten vaan ei ole koskaan ollut missään mukana. Missä se sitten on ollut? Jos vaikka entinen työkaveri, joka tietää että kaksi lasta on ollut, tulee vastaan ja huomaa isomman kolmannen lapsen, ei se ihme ole jos kysäisee että kukas tämä on. Mitä siinä sitten olisi vastattava? Ja mikä siinä sijaislapsessa on niin noloa, ettei voi sanoa että meillä on nyt sellainen? [/quote]No minä olen sanonut, että se on tullut meille "silloin ja silloin". Lapsestahan ei lain mukaan saisi edes kertoa hänen olevan sijoitettu (=lastensuojelun asiakas), mutta joskus tätä toki on pakko avata. En kuitenkaan esimerkiksi entiselle naapurille selitä yhtään sen enempää, vaan puhun muista aiheista. Valehdella ei saa, mutta kertoakaan ei tarvitse. Meidän elämä ei muille kuulu ja kaikista vähiten jollekin entiselle työkaverille tai naapurille :) Eli minulle siinä ei ole mitään noloa, mutta joiltain teistä näyttää unohtuvan se, että on olemassa vaitiolovelvollisuus...
[/quote]
Siis eikö tuo vaitiolovelvollisuus koske lapsen asioita, siis ettei niistä saa puhua ulkopuolisille? Eihän sitä sijoituslasta todellakaan voi miksikään omaksi tai sukulaislapseksi sanoa, pakkohan se on voida sanoa että sijoituslapsi. Jos on olemassa vaitiolovelvollisuus sijoitusperheelle, eiväthän he voi edes omille sukulaisilleen sanoa, mistä yhtäkkiä perheeseen ilmestyy uusi lapsi, joka mahdollisesti puhuttelee vanhempia matiksi ja maijaksi. Eiköhän useimmat kysy ihan normaalina asiana, että onko tuo joku teidän lasten kaveri vai mikä homma on. On kai vähän eri asia sanoa lapsen olevan sijoitettuna kuin laveasti selitellä, miksi ja millaisesta kodista - sitä ei varmasti saa kertoa eikä ole tarvettakaan.
Onko tosiaan jonkun kohdalle osunut tilanne, että sijaisvanhempi olisi väittänyt synnyttänensä lapsen, joka on oikeasti sijoitettu?
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 18:25"]
Onko tosiaan jonkun kohdalle osunut tilanne, että sijaisvanhempi olisi väittänyt synnyttänensä lapsen, joka on oikeasti sijoitettu?
[/quote]
Veikkaanpa aika vahvasti, että ei ole. Tämän ketjun tarkoitus on taas kerran mustamaalata sijaisperheitä.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:03"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:45"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:53"] Suoraan synnäriltä sijoitusperheisiin tulleet lapset eivät isonakaan ymmärrä miten vieraat ihmiset joita näkee hyvässä lykyssä kerran kuukaudessa, jos nämä eivät ole ryssineet, voisivat olla heidän vanhempiaan. Sijoitusperheen aikuisia kutsutaan vanhemmiksi ja biolapsia sisaruksiksi. Ei se ole sijoitusperheen vika että biovanhemmat ovat ryssineet asiansa ja toiset, luotettavat, perheet kasvattavat heidän lapsensa. [/quote] Niin, vanhempina sijaisperheeseen tulleet lapset varmasti käsittävät itsekin eron vanhempiensa ja sijaisvanhempiensa välillä, kun on ehtinyt elää perheenä buovanhempiensa kanssa ja kutsumaan näitä äidiksi ja isäksi. Mutta sitten kun puhutaan pikkuvauvasta, jolla ei ole kehittynyt mitään yhteistä perhehistoriaa biovanhempiensa kanssa muutakuin näissä tapaamisissa, voi sen eron muodostaminen olla hankalaa. Pitäisikö kieltää lasta kutsumasta sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi, vaan etunimillä? Samaan aikaan mahdolliset sijaissisarukset kuitenkin puhuvat äidistä ja isästä. Tällä tavalla tehtäisiin se tarkka ero, että nämä on meidän lapsia ja tuo on vain sijoituksessa. Varmasti mukavaa biovanhemmille, ettei heidän biologinen lapsensa kutsu äidiksi ja isäksi sijaisvanhempia, mutta onko se mukavaa lapselle? Kumman etu on tärkeämpää, lapsen vai biovanhempien? [/quote] Meillä oli aikoinaan isoina lapsina tulleita sijoitettuja, nuorin taisi olla 6v ja vanhin 13, sisaruksia niin tulivat kerralla. Sijoitusperheen vanhempia puhuttelivat etunimeltä, nuorin jossain vaiheessa äitinä ja isänä niin sai sisaruksiltaan sakinhivutusta. Vanhemmat olivat juoppoja ja narkkareita mutta silti palvonta näitä kohtaan oli kuin suuriakin jumalia kohtaan. sijaisvanhemmat olivat itse paha heidän mielestään. Nyt vanhemmat heittäneet molemmat veivinsä vaikka kuinka oli tarkoitus saada lapset itsellensä. Ja kaikki nämä sisarukset lähtivät meiltä laitokseen sillä mitään ei ollut enää tehtävissä. Nyt on pieniä lapsia meillä ja elämä on huomattavasti helpompaa. Meillä saa kutsua äidiksi ja isäksi sekä biosisaruksia siskoiksi ja veljiksi, pieniltä se tulee automaattisesti kun ovat alusta alkaen olleet samaa perhettä eikä ole laitettu "isoina ulkopuolisina" porukkaan. [/quote] Juuri tämän takia meitä, jotka pärjäämme näiden isompien kanssa tulisi olla enemmän. Ei päätyisi laitokseen. Ja lähes kaikki lapset voidaan perhekodissa kuntouttaa, JOS on osaavat aikuiset. Korpeaa välillä se, että 90% sijaisperheistä ei kykene resursseiltaan ottamaan kuin niitä pieniä. [/quote] Oisit vaan ilmoittautunut sitten ottamaan nämä. Meille riitti kun yrittivät talon polttaa, viiltelivät sohvat, tyhjensivät pakastimen, valehtelivat aivan kaikesta, pahoinpitelivät pieniä sisaruksiani, varastivat kaiken mikä irti lähti, pitivät teräaseita piilossa huoneissaan. Olisit vaan ottanut heidät. Nuorin näki mustia miehiä jahtaamassa itseään. Ihan tasapainoisia lapsia olisi varmasti heistä tullut oikealla kasvatuksella :)))) eihän nuo kerennyt meillä olla kuin 4-8 vuotta niin en tiedä mistä puhun.. [/quote] Se, että te epäonnistuitte ei tarkoita sitä ettei kukaan muukaan olisi onnistunut. Kuulostaa ihan normaalilta kriisikodin menolta. Ei se mitään normaalia kasvatusta vaadi vaan jotain ihan muuta. Kas attaa osaa kuka vain. Meitä on liian vähän vai kannatatko ongelmanuorten laitostamista? Mistä moinen vihamielisyys kumpuaa? Voisin itsekin vetää pillit pussiin ja pyytää pari pientä pitkäaikaista, mutta kuka tekisi minun työni? Et selkeästi sinä ainakaan. Olen saanut puukostakin enkä silti lähettänyt lasta pois. Koska olemme ns. viimeisen vaihtoehdon perhe. Nykyään tuo lapsi on kokeasti koulutettu perheenisä.
[/quote]
Jos on noin pahaa häiriökäyttäytymistä, mitä tuossa vastaamassasi viestissä, niin oikea paikka olisi joko laitos tai sitten perhe, jossa ei ole omia lapsia. Näin ensinnäkin aikuiset pystyvät keskittymään vain näihin huostaanotettuihin ongelmanuoriin, sekä perheen omat lapset eivät joutuisi kärsimään tilanteesta kuten nyt tässä tapauksessa on joutunut kärsimään.
Se on oikeasti kamalaa, miten teini oireilee saamaansa huonoon kohteluun ja se purkautuu sitten noin, mutta silloin pitää olla oikea paikka jossa purkautua traumoistaan, sekä osaavat aikuiset ympärillä.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:35"]
Onko täällä paljonkin äitejä joilta on otettu lapsia huostaan, kun niin negatiivisesti puhutaan sijaisperheistä. Itsellä ei ole kokemusta, mutta en ymmärrä miksi perheet saavat näin kitkerää kritiikkiä. Eikö se ole ainoastaan hyvä asia näille huostaanotetuille lapsille, joiden vanhemmat eivät ole kykeneviä jälkikasvustaan huolehtimaan. Ei kaikkien juoppojen oikeus ole leikkiä kotia.
[/quote]
ei vaan niitä sijaislapsia jotka on joutunut asumaan paskassa sijaiskodissa
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:47"]
Niin, ei kai se sitten mitään että valehtelee sille kysyjälle. Että koskas sinä tuon sait kun en huomannut että olisit odottanut, siihen sitten jotakin diipadaapaa. Mitäköhän se sijoituslapsi siitä ajattelee, kun kuulee että valehdellaan vanhemmat vääriksi? Eiköhän se lapsikin tiedä, ketkä sen omat vanhemmat on, jos on yhtään isompi.
[/quote]
Miten sä et osaa olla suureen ääneen ihmettelemättä tällaisia asioita? Vai kuulutko niihin, joille kuuluu kaikkien puolituttujenkin lisääntymisasiat? Jos nyt huomaat, että joku entinen tuttu tulisi lapsen kanssa vastaan, niin ihanko totta menet siihen taivastelemaan, että voi ihme, kun en ole huomannut sinun olevan raskaana, MISTÄ tämä lapsi on tullut?
On siinäkin aikuinen, hienotunteisuus ilmeisesti ihan vieras käsite.
[/quote]
Aika moni aikuinen ihminen kyllä sanoo tuon ihan smalltalkinakin, samoin ilman mitään inhottavaa taka-ajatusta voi ihmetellä että eikös teillä ollutkin x lasta vai muistanko väärin. Ja ei kai se sijoituslapsi luule olevansa sijoitusperheen biologinen lapsi, ettei sen kuullen voi sanoa ihan normaalisti että muistat oikein ja tämä on meidän sijoituslapsi. Vai kuuluuko valehdella, että omia ovat kaikki? Mitä sitten kun tuttava kysyy, missä piilossa tuota yhtä on pidetty kun vasta nyt on mukana? Haloo.