Luulevatko sijaisvanhemmat useinkin, että sijoituslapsi on sama kuin adoptoitu?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:05"]

Ei luule. Meille sijaisvanhemmille järjestetään koulutus (Pride) eikä voi olla mahdollista että yksikään ei ymmärtäisi eroa adoption ja sijoituksen välillä. 

Tosin, meille kerrotaan tilastoja, harvempi pitkäaikaisista sijoituksista palaa biologisten vanhempien kotiin. Silti, aina ensisijaisesti tavoite olisi se että biologisten vanhempien tilanne saataisi ehjäksi niin että lapsi voisi asua heidän kanssaan. Se olisi lapsen etu, sillä moni vähän kehnompikin vanhempi on lapselle parempi kuin sijaisperhe. 

Itse en ole törmännyt kuin niihin biologisiin vanhempiin joita ei yksinkertaisesti kiinnosta. 

[/quote]

Minäkin muistelisin, että n. 80% sijoituslapsista pysyy sijaisperheessä täysikään asti.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:35"]

Onpa sellainenkin joissakin tapauksissa mahdollista, että sijoitettu lapsi tosiaan perii sijaisvanhempansa.

[/quote]

Periminen ei ole mahdollista kuin oikeasti omille rintaperillisille (biologiset lapset ja adoptiolapset), vain rintaperillisillä on lakiosaoikeus. Testamentin tekemällä voi luovuttaa omaisuuttaan kenelle tahansa (ja vieras ihminenhän sijoituslapsi perintökaaren kannalta on), mutta se ei ole perimistä vaan testamentilla saatua omaisuutta.

[/quote]

Oletkos tullut ajatelleeksi, että sijaisperheenä voi toimia lapsen sukulaisperhe ja lapsi olla ainoa perillinen.

[/quote]

Tietenkin, mutta tässähän nyt on annettu ymmärtää että joissakin tapauksissa sijoituslapsi voi periä, mainitsematta että se edellyttää sukulaisuutta ja lapsi olisi perinyt kuitenkin, vaikka ei olisi ollutkaan sijoituslapsi. Perimisen syy ei siis ole SIJOITUS vaan SUKULAISUUS. Rintaperimysjärjestyksen perusteella lapsi perii, sijoituslapsi-statuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:05"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:44"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:35"]

Onpa sellainenkin joissakin tapauksissa mahdollista, että sijoitettu lapsi tosiaan perii sijaisvanhempansa.

[/quote]

En sekoita. Minulla on sijoitettu lapsi, joka mahdollisesti perii minun vähäisen omaisuuteni.

Ei sijoituksen perusteella, se ei anna juridisia oikeuksia. Sekoitatko nyt keskenään adoptiolapsen ("ottolapsi") ja sijoituslapsen? Perimysoikeus on vain biologisella ja adoptoidulla lapsella.

[/quote]

[/quote]

Ei peri. Perimysoikeutta ei ole kuin rintaperillisillä. Testamentata toki voit mitä tahansa kenelle tahansa. Se ei kuitenkaan ole perimistä. Olkoonkin nipotusta, termeillä on merkitystä. Naapurisi ei voi periä sinua (vieras ihminen, jolle et ole sukua) kuten ei myöskään sijoituslapsi, molemmille voit kuitenkin testamentata omaisuuttasi. Et kuitenkaan kaikkea, jos sinulla on rintaperillisiä, koska heillä on oikeus lakiosaan.

[/quote]

Kuten jo edellä kerrottiin, sijoitettu lapsi voi olla sijaisvanhempien sukulainen. Ja yhä useammin näin tulee olemaankin.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:35"]

Onpa sellainenkin joissakin tapauksissa mahdollista, että sijoitettu lapsi tosiaan perii sijaisvanhempansa.

[/quote]

Periminen ei ole mahdollista kuin oikeasti omille rintaperillisille (biologiset lapset ja adoptiolapset), vain rintaperillisillä on lakiosaoikeus. Testamentin tekemällä voi luovuttaa omaisuuttaan kenelle tahansa (ja vieras ihminenhän sijoituslapsi perintökaaren kannalta on), mutta se ei ole perimistä vaan testamentilla saatua omaisuutta.

[/quote]

Oletkos tullut ajatelleeksi, että sijaisperheenä voi toimia lapsen sukulaisperhe ja lapsi olla ainoa perillinen.

[/quote]

Tietenkin, mutta tässähän nyt on annettu ymmärtää että joissakin tapauksissa sijoituslapsi voi periä, mainitsematta että se edellyttää sukulaisuutta ja lapsi olisi perinyt kuitenkin, vaikka ei olisi ollutkaan sijoituslapsi. Perimisen syy ei siis ole SIJOITUS vaan SUKULAISUUS. Rintaperimysjärjestyksen perusteella lapsi perii, sijoituslapsi-statuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

[/quote]

Ei ollenkaan annettu noin ymmärtää. Piti vain oikaista se väärinkäsitys, ettei sijaisvanhempia voisi koskaan periä. Niinhän tuossa joku väitti.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:53"]

Suoraan synnäriltä sijoitusperheisiin tulleet lapset eivät isonakaan ymmärrä miten vieraat ihmiset joita näkee hyvässä lykyssä kerran kuukaudessa, jos nämä eivät ole ryssineet, voisivat olla heidän vanhempiaan. Sijoitusperheen aikuisia kutsutaan vanhemmiksi ja biolapsia sisaruksiksi. Ei se ole sijoitusperheen vika että biovanhemmat ovat ryssineet asiansa ja toiset, luotettavat, perheet kasvattavat heidän lapsensa.

[/quote]

Niin, vanhempina sijaisperheeseen tulleet lapset varmasti käsittävät itsekin eron vanhempiensa ja sijaisvanhempiensa välillä, kun on ehtinyt elää perheenä buovanhempiensa kanssa ja kutsumaan näitä äidiksi ja isäksi.

Mutta sitten kun puhutaan pikkuvauvasta, jolla ei ole kehittynyt mitään yhteistä perhehistoriaa biovanhempiensa kanssa muutakuin näissä tapaamisissa, voi sen eron muodostaminen olla hankalaa. Pitäisikö kieltää lasta kutsumasta sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi, vaan etunimillä? Samaan aikaan mahdolliset sijaissisarukset kuitenkin puhuvat äidistä ja isästä. Tällä tavalla tehtäisiin se tarkka ero, että nämä on meidän lapsia ja tuo on vain sijoituksessa.

Varmasti mukavaa biovanhemmille, ettei heidän biologinen lapsensa kutsu äidiksi ja isäksi sijaisvanhempia, mutta onko se mukavaa lapselle? Kumman etu on tärkeämpää, lapsen vai biovanhempien?
[/quote]
Meillä oli aikoinaan isoina lapsina tulleita sijoitettuja, nuorin taisi olla 6v ja vanhin 13, sisaruksia niin tulivat kerralla. Sijoitusperheen vanhempia puhuttelivat etunimeltä, nuorin jossain vaiheessa äitinä ja isänä niin sai sisaruksiltaan sakinhivutusta. Vanhemmat olivat juoppoja ja narkkareita mutta silti palvonta näitä kohtaan oli kuin suuriakin jumalia kohtaan. sijaisvanhemmat olivat itse paha heidän mielestään. Nyt vanhemmat heittäneet molemmat veivinsä vaikka kuinka oli tarkoitus saada lapset itsellensä. Ja kaikki nämä sisarukset lähtivät meiltä laitokseen sillä mitään ei ollut enää tehtävissä. Nyt on pieniä lapsia meillä ja elämä on huomattavasti helpompaa. Meillä saa kutsua äidiksi ja isäksi sekä biosisaruksia siskoiksi ja veljiksi, pieniltä se tulee automaattisesti kun ovat alusta alkaen olleet samaa perhettä eikä ole laitettu "isoina ulkopuolisina" porukkaan.

No sukulaisuus on hieman liian laaja käsite, perintökaaressa määritellään ne joilla on perimysoikeus. Serkut (perittävän setien ja tätien lapset) ovat sukua, mutta serkuilla ei enää ole perimysoikeutta eikä niinollen serkkujen lapsillakaan.

Mun on niin vaikea ymmärtää, miksi ihmiset herjaavat sijaisperheitä. Toivottavati ymmärrätte, että Suomessa ei keneltäkään oteta lapsia heppoisin perustein pois, vaan yleensä vasta sitten, kun on oikeasti jo hätä!

Sijaisvanhemmat sen sijaan usein käyvät valmistavan, jopa vuoden pituisen kurssin, jossa selvitetään, onko heistä sijaisvanhemmiksi. Ja ei, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole lapsettomia, eli läheskään kaikkien tavoitteena ei ole "saada omaa lasta" tai kuvitella, että lapsi on adoptiolapsi. Usein kyseessä on perhe, missä on jo biologisia lapsia, mutta jossa vanhemmat haluavat auttaa ja antaa kodin sitä tarvitseville lapsille. Minusta tämä on rohkeaa ja ennen kaikkea ihanaa.

Minun vanhempani ryhtyivät sijaisvanhemmiksi vuosi sitten ja olen läheltä päässyt näkemään tämän kaiken. Ensimmäisen puolen vuoden aikana mm. isompi lapsi alkoi saamaan kokeista 9 kun ennen sai pelkkiä 6 sekä oppi luottamaan aikuisiin, pienempi lapsi oppi nukkumaan kokonaisia öitä jne. On ollut hienoa seurata, miten lapset ovat kehittyneet ja miten omat vanhempani ovat pystyneet "korjaamaan" kaksi henkisesti niin rikkinäistä lasta.

Kotona asuu vielä näiden kasvattilasten lisäksi 2 biologista sisarustani ja vanhemmat rakastavat kaikkia lapsia yhtä paljon. Kohtelee kasvattilapsia kuin omiaan unohtamatta kuitenkaan heidän biologisia vanhempiaan. Vanhempani ovat myös hyvin toimeentulevia, joten varmasti lasten elämä on siinäkin määrin muuttunut, että on rahaa kustantaa harrastukset ja kunnon toppavaatteet, mutä ei entisessä elämässään lapset saaneet. Isoin ja tärkein pointti, mitä vanhempani ovat lapsille antaneet, on rakkaus ja rajat.

Isompi lapsi on jo ilmoittanut, ettei koskaan halua muuttaa pois vanhemmiltani vanhaan kotiinsa. Minusta se kertoo jo paljon.

T: parikymppinen

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:15"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:35"]

Onpa sellainenkin joissakin tapauksissa mahdollista, että sijoitettu lapsi tosiaan perii sijaisvanhempansa.

[/quote]

Periminen ei ole mahdollista kuin oikeasti omille rintaperillisille (biologiset lapset ja adoptiolapset), vain rintaperillisillä on lakiosaoikeus. Testamentin tekemällä voi luovuttaa omaisuuttaan kenelle tahansa (ja vieras ihminenhän sijoituslapsi perintökaaren kannalta on), mutta se ei ole perimistä vaan testamentilla saatua omaisuutta.

[/quote]

Oletkos tullut ajatelleeksi, että sijaisperheenä voi toimia lapsen sukulaisperhe ja lapsi olla ainoa perillinen.

[/quote]

Tietenkin, mutta tässähän nyt on annettu ymmärtää että joissakin tapauksissa sijoituslapsi voi periä, mainitsematta että se edellyttää sukulaisuutta ja lapsi olisi perinyt kuitenkin, vaikka ei olisi ollutkaan sijoituslapsi. Perimisen syy ei siis ole SIJOITUS vaan SUKULAISUUS. Rintaperimysjärjestyksen perusteella lapsi perii, sijoituslapsi-statuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

[/quote]

Ei ollenkaan annettu noin ymmärtää. Piti vain oikaista se väärinkäsitys, ettei sijaisvanhempia voisi koskaan periä. Niinhän tuossa joku väitti.

[/quote]

Ns. maallikolle tulee vain helposti sellainen käsitys, että sijoituslapsi voi periä ylipäätään. Ylipäätäänhän sijoituslapsi ei voi periä, koska hänellä ei siihen ole oikeutta. Siksi olisi hyödyllistä palstoilla, joilla kävijöillä on hyvin erilaiset tiedot asioista (joiden btw kuuluisi olla kaikilla tiedossa), mainita että tässä tapauksessa sijoituslapsi voi periä, mutta muuten ei, eikä antaa käsitystä että väittäkää mitä väitätte mutta kyllä se vaan voi periä. Tällä tavalla sitten tulee niitä mutu- ja kansantotuuksia, jotka ei kuitenkaan ole oikeita totuuksia.

Pitääkö tässä nyt alkaa lapselle selittämään, että sinä olekaan meidän lapsi ja me ei ollakaan isä ja äiti. Kun sinä et sitten aikanaan peri mun tekareita. Johan toki lapsi tietää, että on se toinen synnyttänyt äitikin olemassa. Mutta me olemme äiti ja isä, jotka hoidamme ja huolehdimme. Meillä on koti ja peti ja ennen kaikkea rakkaus.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:21"]Mun on niin vaikea ymmärtää, miksi ihmiset herjaavat sijaisperheitä. Toivottavati ymmärrätte, että Suomessa ei keneltäkään oteta lapsia heppoisin perustein pois, vaan yleensä vasta sitten, kun on oikeasti jo hätä!

Sijaisvanhemmat sen sijaan usein käyvät valmistavan, jopa vuoden pituisen kurssin, jossa selvitetään, onko heistä sijaisvanhemmiksi. Ja ei, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole lapsettomia, eli läheskään kaikkien tavoitteena ei ole "saada omaa lasta" tai kuvitella, että lapsi on adoptiolapsi. Usein kyseessä on perhe, missä on jo biologisia lapsia, mutta jossa vanhemmat haluavat auttaa ja antaa kodin sitä tarvitseville lapsille. Minusta tämä on rohkeaa ja ennen kaikkea ihanaa.

Minun vanhempani ryhtyivät sijaisvanhemmiksi vuosi sitten ja olen läheltä päässyt näkemään tämän kaiken. Ensimmäisen puolen vuoden aikana mm. isompi lapsi alkoi saamaan kokeista 9 kun ennen sai pelkkiä 6 sekä oppi luottamaan aikuisiin, pienempi lapsi oppi nukkumaan kokonaisia öitä jne. On ollut hienoa seurata, miten lapset ovat kehittyneet ja miten omat vanhempani ovat pystyneet "korjaamaan" kaksi henkisesti niin rikkinäistä lasta.

Kotona asuu vielä näiden kasvattilasten lisäksi 2 biologista sisarustani ja vanhemmat rakastavat kaikkia lapsia yhtä paljon. Kohtelee kasvattilapsia kuin omiaan unohtamatta kuitenkaan heidän biologisia vanhempiaan. Vanhempani ovat myös hyvin toimeentulevia, joten varmasti lasten elämä on siinäkin määrin muuttunut, että on rahaa kustantaa harrastukset ja kunnon toppavaatteet, mutä ei entisessä elämässään lapset saaneet. Isoin ja tärkein pointti, mitä vanhempani ovat lapsille antaneet, on rakkaus ja rajat.

Isompi lapsi on jo ilmoittanut, ettei koskaan halua muuttaa pois vanhemmiltani vanhaan kotiinsa. Minusta se kertoo jo paljon.

T: parikymppinen

[/quote]
Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia, omat vanhemmat sijaisvanhempina ja itse mukana biosisarena. Omillani ja asun jo ja voi sitä riemua kun tulen käymään "sisko sisko tuli!!!"
T. Toinen parikymppinen

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:24"]

Pitääkö tässä nyt alkaa lapselle selittämään, että sinä olekaan meidän lapsi ja me ei ollakaan isä ja äiti. Kun sinä et sitten aikanaan peri mun tekareita. Johan toki lapsi tietää, että on se toinen synnyttänyt äitikin olemassa. Mutta me olemme äiti ja isä, jotka hoidamme ja huolehdimme. Meillä on koti ja peti ja ennen kaikkea rakkaus.

[/quote]

No tuon yhden jankkaajan mielestä ilmeisesti pitää. Ja suureen ääneen kailottaa kaikille, että tämä on muuten SIJAISlapsi, ettei kenellekään kaltaiselleen aikuiselle vaan jää epäselväksi kuka sen lapsen on synnyttänyt. Ihme tyyppi, millainen aikuinen edes kyselee puolitutuiltaan, että onko kaikki lapset nyt varmasti biologisia. 

Eikös tässä nyt pitäisi keskittyä nimenomaan sijoitettujen lasten oikeuksiin? Heillä on oikeus kiintyä sijaisvanhempiinsa, jotka monessa tapauksessa lienevät ne ainoat oikeat vanhemmat (vanhemmuudessa kai on lopulta kyse rakkaudesta ja huolenpidosta, ei niinkään geeneistä). Heillä on oikeus kutsua sijaisvanhempiaan isäksi ja äidiksi, jos niin haluavat, ja näiden lapsia sisaruksikseen. Miten tämä voi kenenkään mielestä olla paha asia?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:47"]

Niin, ei kai se sitten mitään että valehtelee sille kysyjälle. Että koskas sinä tuon sait kun en huomannut että olisit odottanut, siihen sitten jotakin diipadaapaa. Mitäköhän se sijoituslapsi siitä ajattelee, kun kuulee että valehdellaan vanhemmat vääriksi? Eiköhän se lapsikin tiedä, ketkä sen omat vanhemmat on, jos on yhtään isompi.

[/quote]

Miten sä et osaa olla suureen ääneen ihmettelemättä tällaisia asioita? Vai kuulutko niihin, joille kuuluu kaikkien puolituttujenkin lisääntymisasiat? Jos nyt huomaat, että joku entinen tuttu tulisi lapsen kanssa vastaan, niin ihanko totta menet siihen taivastelemaan, että voi ihme, kun en ole huomannut sinun olevan raskaana, MISTÄ tämä lapsi on tullut? 

On siinäkin aikuinen, hienotunteisuus ilmeisesti ihan vieras käsite. 

Onko täällä paljonkin äitejä joilta on otettu lapsia huostaan, kun niin negatiivisesti puhutaan sijaisperheistä. Itsellä ei ole kokemusta, mutta en ymmärrä miksi perheet saavat näin kitkerää kritiikkiä. Eikö se ole ainoastaan hyvä asia näille huostaanotetuille lapsille, joiden vanhemmat eivät ole kykeneviä jälkikasvustaan huolehtimaan. Ei kaikkien juoppojen oikeus ole leikkiä kotia.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:21"]Mun on niin vaikea ymmärtää, miksi ihmiset herjaavat sijaisperheitä. Toivottavati ymmärrätte, että Suomessa ei keneltäkään oteta lapsia heppoisin perustein pois, vaan yleensä vasta sitten, kun on oikeasti jo hätä!

Sijaisvanhemmat sen sijaan usein käyvät valmistavan, jopa vuoden pituisen kurssin, jossa selvitetään, onko heistä sijaisvanhemmiksi. Ja ei, kaikki sijaisvanhemmat eivät ole lapsettomia, eli läheskään kaikkien tavoitteena ei ole "saada omaa lasta" tai kuvitella, että lapsi on adoptiolapsi. Usein kyseessä on perhe, missä on jo biologisia lapsia, mutta jossa vanhemmat haluavat auttaa ja antaa kodin sitä tarvitseville lapsille. Minusta tämä on rohkeaa ja ennen kaikkea ihanaa.

Minun vanhempani ryhtyivät sijaisvanhemmiksi vuosi sitten ja olen läheltä päässyt näkemään tämän kaiken. Ensimmäisen puolen vuoden aikana mm. isompi lapsi alkoi saamaan kokeista 9 kun ennen sai pelkkiä 6 sekä oppi luottamaan aikuisiin, pienempi lapsi oppi nukkumaan kokonaisia öitä jne. On ollut hienoa seurata, miten lapset ovat kehittyneet ja miten omat vanhempani ovat pystyneet "korjaamaan" kaksi henkisesti niin rikkinäistä lasta.

Kotona asuu vielä näiden kasvattilasten lisäksi 2 biologista sisarustani ja vanhemmat rakastavat kaikkia lapsia yhtä paljon. Kohtelee kasvattilapsia kuin omiaan unohtamatta kuitenkaan heidän biologisia vanhempiaan. Vanhempani ovat myös hyvin toimeentulevia, joten varmasti lasten elämä on siinäkin määrin muuttunut, että on rahaa kustantaa harrastukset ja kunnon toppavaatteet, mutä ei entisessä elämässään lapset saaneet. Isoin ja tärkein pointti, mitä vanhempani ovat lapsille antaneet, on rakkaus ja rajat.

Isompi lapsi on jo ilmoittanut, ettei koskaan halua muuttaa pois vanhemmiltani vanhaan kotiinsa. Minusta se kertoo jo paljon.

T: parikymppinen

[/quote]
Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia, omat vanhemmat sijaisvanhempina ja itse mukana biosisarena. Omillani ja asun jo ja voi sitä riemua kun tulen käymään "sisko sisko tuli!!!"
T. Toinen parikymppinen
[/quote]

Ihana kuulla! Itse muutin omilleni vasta tänä syksynä ja se oli hirvittävän kova paikka etenkin tälle isommalle kasvattilapselle, sillä hän oli ja on edelleen hyvin kiintynyt minuun. Se on kyllä totta, että on kyllä aivan ihanaa mennä aina "kotiin", kun koko sisaruskatras on aina niin onnellinen että isosisko tuli kylään. :) Eli tosiaan vasta vuoden ovat meillä nämä kaksi kasvattilasta asuneet ja ihan alusta saakka minua siskona pitäneet. Innolla odotan huomista jouluaattoa: se on heidän ensimmäinen joulunsa meidän kanssa. <3

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:44"]

Tähän törmää usein kun lukee sijaisvanhempien haastatteluja, varsinkin sellaisten, joilla on ollut lapsettomuutta.

Eikö sijoitus ole väliaikainen, sitten jos/kun biologiset vanhemmat ovat kykeneviä huolehtimaan lapsesta, sijoitus puretaan ja lapsi palaa biovanhemmalleen.

[/quote]

Aniharva palaa biovanhemmille. Mitä pienempänä sijoitettu, sitä todennäköisemmin ei palaa. Ikävä totuus, tai sitten ei niin ikävä.