Luulevatko sijaisvanhemmat useinkin, että sijoituslapsi on sama kuin adoptoitu?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 18:41"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:35"]

Onko täällä paljonkin äitejä joilta on otettu lapsia huostaan, kun niin negatiivisesti puhutaan sijaisperheistä. Itsellä ei ole kokemusta, mutta en ymmärrä miksi perheet saavat näin kitkerää kritiikkiä. Eikö se ole ainoastaan hyvä asia näille huostaanotetuille lapsille, joiden vanhemmat eivät ole kykeneviä jälkikasvustaan huolehtimaan. Ei kaikkien juoppojen oikeus ole leikkiä kotia.

[/quote]

ei vaan niitä sijaislapsia jotka on joutunut asumaan paskassa sijaiskodissa

[/quote]

Miten ihmeessä ne paskat sijaiskodit nyt vielä vedettiin mukaan, kun puhuttiin millä nimellä sijoituslapsesta saa/ei saa puhua? Sinusta puhuttiin omana lapsena, joten olis ihan shaisse sijoituskoti?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:03"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:45"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:53"] Suoraan synnäriltä sijoitusperheisiin tulleet lapset eivät isonakaan ymmärrä miten vieraat ihmiset joita näkee hyvässä lykyssä kerran kuukaudessa, jos nämä eivät ole ryssineet, voisivat olla heidän vanhempiaan. Sijoitusperheen aikuisia kutsutaan vanhemmiksi ja biolapsia sisaruksiksi. Ei se ole sijoitusperheen vika että biovanhemmat ovat ryssineet asiansa ja toiset, luotettavat, perheet kasvattavat heidän lapsensa. [/quote] Niin, vanhempina sijaisperheeseen tulleet lapset varmasti käsittävät itsekin eron vanhempiensa ja sijaisvanhempiensa välillä, kun on ehtinyt elää perheenä buovanhempiensa kanssa ja kutsumaan näitä äidiksi ja isäksi. Mutta sitten kun puhutaan pikkuvauvasta, jolla ei ole kehittynyt mitään yhteistä perhehistoriaa biovanhempiensa kanssa muutakuin näissä tapaamisissa, voi sen eron muodostaminen olla hankalaa. Pitäisikö kieltää lasta kutsumasta sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi, vaan etunimillä? Samaan aikaan mahdolliset sijaissisarukset kuitenkin puhuvat äidistä ja isästä. Tällä tavalla tehtäisiin se tarkka ero, että nämä on meidän lapsia ja tuo on vain sijoituksessa. Varmasti mukavaa biovanhemmille, ettei heidän biologinen lapsensa kutsu äidiksi ja isäksi sijaisvanhempia, mutta onko se mukavaa lapselle? Kumman etu on tärkeämpää, lapsen vai biovanhempien? [/quote] Meillä oli aikoinaan isoina lapsina tulleita sijoitettuja, nuorin taisi olla 6v ja vanhin 13, sisaruksia niin tulivat kerralla. Sijoitusperheen vanhempia puhuttelivat etunimeltä, nuorin jossain vaiheessa äitinä ja isänä niin sai sisaruksiltaan sakinhivutusta. Vanhemmat olivat juoppoja ja narkkareita mutta silti palvonta näitä kohtaan oli kuin suuriakin jumalia kohtaan. sijaisvanhemmat olivat itse paha heidän mielestään. Nyt vanhemmat heittäneet molemmat veivinsä vaikka kuinka oli tarkoitus saada lapset itsellensä. Ja kaikki nämä sisarukset lähtivät meiltä laitokseen sillä mitään ei ollut enää tehtävissä. Nyt on pieniä lapsia meillä ja elämä on huomattavasti helpompaa. Meillä saa kutsua äidiksi ja isäksi sekä biosisaruksia siskoiksi ja veljiksi, pieniltä se tulee automaattisesti kun ovat alusta alkaen olleet samaa perhettä eikä ole laitettu "isoina ulkopuolisina" porukkaan. [/quote] Juuri tämän takia meitä, jotka pärjäämme näiden isompien kanssa tulisi olla enemmän. Ei päätyisi laitokseen. Ja lähes kaikki lapset voidaan perhekodissa kuntouttaa, JOS on osaavat aikuiset. Korpeaa välillä se, että 90% sijaisperheistä ei kykene resursseiltaan ottamaan kuin niitä pieniä. [/quote] Oisit vaan ilmoittautunut sitten ottamaan nämä. Meille riitti kun yrittivät talon polttaa, viiltelivät sohvat, tyhjensivät pakastimen, valehtelivat aivan kaikesta, pahoinpitelivät pieniä sisaruksiani, varastivat kaiken mikä irti lähti, pitivät teräaseita piilossa huoneissaan. Olisit vaan ottanut heidät. Nuorin näki mustia miehiä jahtaamassa itseään. Ihan tasapainoisia lapsia olisi varmasti heistä tullut oikealla kasvatuksella :)))) eihän nuo kerennyt meillä olla kuin 4-8 vuotta niin en tiedä mistä puhun.. [/quote] Se, että te epäonnistuitte ei tarkoita sitä ettei kukaan muukaan olisi onnistunut. Kuulostaa ihan normaalilta kriisikodin menolta. Ei se mitään normaalia kasvatusta vaadi vaan jotain ihan muuta. Kas attaa osaa kuka vain. Meitä on liian vähän vai kannatatko ongelmanuorten laitostamista? Mistä moinen vihamielisyys kumpuaa? Voisin itsekin vetää pillit pussiin ja pyytää pari pientä pitkäaikaista, mutta kuka tekisi minun työni? Et selkeästi sinä ainakaan. Olen saanut puukostakin enkä silti lähettänyt lasta pois. Koska olemme ns. viimeisen vaihtoehdon perhe. Nykyään tuo lapsi on kokeasti koulutettu perheenisä.

[/quote]

Jos on noin pahaa häiriökäyttäytymistä, mitä tuossa vastaamassasi viestissä, niin oikea paikka olisi joko laitos tai sitten perhe, jossa ei ole omia lapsia. Näin ensinnäkin aikuiset pystyvät keskittymään vain näihin huostaanotettuihin ongelmanuoriin, sekä perheen omat lapset eivät joutuisi kärsimään tilanteesta kuten nyt tässä tapauksessa on joutunut kärsimään.

Se on oikeasti kamalaa, miten teini oireilee saamaansa huonoon kohteluun ja se purkautuu sitten noin, mutta silloin pitää olla oikea paikka jossa purkautua traumoistaan, sekä osaavat aikuiset ympärillä.
[/quote]

Me olemme se oikea paikka. Parempi meillä kuin laitoksessa. Ja omat lapseni ovat jo aikuisia, pois kotoa olleet jo pitkään. Minulla alkaa olla jo ikää ja omani sain nuorena. Lapset ovat viipyneet meiillä 1-3 vuotta. Vanhemmat täysi-ikäisiksi ja nuoremmat sen aikaa, että joku toinen perhe on voinut heidät ottaa. Sitä olen yrittänyt sanoa, että meitä osaavia on liian vähän, suurin osa ei pärjää ongelmanuorten kanssa vaan voivat ottaa vain pieniä tai jotkut vain vauvoja. Meillä lapset ovat saaneet sitä traumahoitoa ja aidosti välittäviä aikuisia. Mielestäni pahasti oireileva lapsi tai nuori ei kuulu laitokseen 20 samanlaisen kanssa, jossa henkilökunnalla ei ole tunnesidettä lapseen. Siksi olisi erittäin hyvä, että useammille voitaisiin tarjota apua perhekodissa, mutta mistä kykeneviä koteja...

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 18:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 18:36"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:30"] [quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:03"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:45"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 15:53"] Suoraan synnäriltä sijoitusperheisiin tulleet lapset eivät isonakaan ymmärrä miten vieraat ihmiset joita näkee hyvässä lykyssä kerran kuukaudessa, jos nämä eivät ole ryssineet, voisivat olla heidän vanhempiaan. Sijoitusperheen aikuisia kutsutaan vanhemmiksi ja biolapsia sisaruksiksi. Ei se ole sijoitusperheen vika että biovanhemmat ovat ryssineet asiansa ja toiset, luotettavat, perheet kasvattavat heidän lapsensa. [/quote] Niin, vanhempina sijaisperheeseen tulleet lapset varmasti käsittävät itsekin eron vanhempiensa ja sijaisvanhempiensa välillä, kun on ehtinyt elää perheenä buovanhempiensa kanssa ja kutsumaan näitä äidiksi ja isäksi. Mutta sitten kun puhutaan pikkuvauvasta, jolla ei ole kehittynyt mitään yhteistä perhehistoriaa biovanhempiensa kanssa muutakuin näissä tapaamisissa, voi sen eron muodostaminen olla hankalaa. Pitäisikö kieltää lasta kutsumasta sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi, vaan etunimillä? Samaan aikaan mahdolliset sijaissisarukset kuitenkin puhuvat äidistä ja isästä. Tällä tavalla tehtäisiin se tarkka ero, että nämä on meidän lapsia ja tuo on vain sijoituksessa. Varmasti mukavaa biovanhemmille, ettei heidän biologinen lapsensa kutsu äidiksi ja isäksi sijaisvanhempia, mutta onko se mukavaa lapselle? Kumman etu on tärkeämpää, lapsen vai biovanhempien? [/quote] Meillä oli aikoinaan isoina lapsina tulleita sijoitettuja, nuorin taisi olla 6v ja vanhin 13, sisaruksia niin tulivat kerralla. Sijoitusperheen vanhempia puhuttelivat etunimeltä, nuorin jossain vaiheessa äitinä ja isänä niin sai sisaruksiltaan sakinhivutusta. Vanhemmat olivat juoppoja ja narkkareita mutta silti palvonta näitä kohtaan oli kuin suuriakin jumalia kohtaan. sijaisvanhemmat olivat itse paha heidän mielestään. Nyt vanhemmat heittäneet molemmat veivinsä vaikka kuinka oli tarkoitus saada lapset itsellensä. Ja kaikki nämä sisarukset lähtivät meiltä laitokseen sillä mitään ei ollut enää tehtävissä. Nyt on pieniä lapsia meillä ja elämä on huomattavasti helpompaa. Meillä saa kutsua äidiksi ja isäksi sekä biosisaruksia siskoiksi ja veljiksi, pieniltä se tulee automaattisesti kun ovat alusta alkaen olleet samaa perhettä eikä ole laitettu "isoina ulkopuolisina" porukkaan. [/quote] Juuri tämän takia meitä, jotka pärjäämme näiden isompien kanssa tulisi olla enemmän. Ei päätyisi laitokseen. Ja lähes kaikki lapset voidaan perhekodissa kuntouttaa, JOS on osaavat aikuiset. Korpeaa välillä se, että 90% sijaisperheistä ei kykene resursseiltaan ottamaan kuin niitä pieniä. [/quote] Oisit vaan ilmoittautunut sitten ottamaan nämä. Meille riitti kun yrittivät talon polttaa, viiltelivät sohvat, tyhjensivät pakastimen, valehtelivat aivan kaikesta, pahoinpitelivät pieniä sisaruksiani, varastivat kaiken mikä irti lähti, pitivät teräaseita piilossa huoneissaan. Olisit vaan ottanut heidät. Nuorin näki mustia miehiä jahtaamassa itseään. Ihan tasapainoisia lapsia olisi varmasti heistä tullut oikealla kasvatuksella :)))) eihän nuo kerennyt meillä olla kuin 4-8 vuotta niin en tiedä mistä puhun.. [/quote] Se, että te epäonnistuitte ei tarkoita sitä ettei kukaan muukaan olisi onnistunut. Kuulostaa ihan normaalilta kriisikodin menolta. Ei se mitään normaalia kasvatusta vaadi vaan jotain ihan muuta. Kas attaa osaa kuka vain. Meitä on liian vähän vai kannatatko ongelmanuorten laitostamista? Mistä moinen vihamielisyys kumpuaa? Voisin itsekin vetää pillit pussiin ja pyytää pari pientä pitkäaikaista, mutta kuka tekisi minun työni? Et selkeästi sinä ainakaan. Olen saanut puukostakin enkä silti lähettänyt lasta pois. Koska olemme ns. viimeisen vaihtoehdon perhe. Nykyään tuo lapsi on kokeasti koulutettu perheenisä. [/quote] Jos on noin pahaa häiriökäyttäytymistä, mitä tuossa vastaamassasi viestissä, niin oikea paikka olisi joko laitos tai sitten perhe, jossa ei ole omia lapsia. Näin ensinnäkin aikuiset pystyvät keskittymään vain näihin huostaanotettuihin ongelmanuoriin, sekä perheen omat lapset eivät joutuisi kärsimään tilanteesta kuten nyt tässä tapauksessa on joutunut kärsimään. Se on oikeasti kamalaa, miten teini oireilee saamaansa huonoon kohteluun ja se purkautuu sitten noin, mutta silloin pitää olla oikea paikka jossa purkautua traumoistaan, sekä osaavat aikuiset ympärillä. [/quote] Me olemme se oikea paikka. Parempi meillä kuin laitoksessa. Ja omat lapseni ovat jo aikuisia, pois kotoa olleet jo pitkään. Minulla alkaa olla jo ikää ja omani sain nuorena. Lapset ovat viipyneet meiillä 1-3 vuotta. Vanhemmat täysi-ikäisiksi ja nuoremmat sen aikaa, että joku toinen perhe on voinut heidät ottaa. Sitä olen yrittänyt sanoa, että meitä osaavia on liian vähän, suurin osa ei pärjää ongelmanuorten kanssa vaan voivat ottaa vain pieniä tai jotkut vain vauvoja. Meillä lapset ovat saaneet sitä traumahoitoa ja aidosti välittäviä aikuisia. Mielestäni pahasti oireileva lapsi tai nuori ei kuulu laitokseen 20 samanlaisen kanssa, jossa henkilökunnalla ei ole tunnesidettä lapseen. Siksi olisi erittäin hyvä, että useammille voitaisiin tarjota apua perhekodissa, mutta mistä kykeneviä koteja...

[/quote]

Niin, parempi tietenkin että on perhe kuin laitos, mutta pointtini koskikin enemmän sitä seikkaa, että toiset lapset eivät saisi joutua välikärsijöiksi näissä tapauksissa. Eli juurikin niin, ettei omia lapsia sijaiskodissa ole/ovat jo muuttaneet kotoa.

Perheessäni on (ja minäkin olen) useita sijaislapsia eikä ole ollut ikinä puhettakaan, että joku palautettaisiin oikeille vanhemmilleen. Se on kai melko harvinaista. Usein lapsensa luovuttamaan päätyneet (tai siihen ns. Pakotetut) ovat vakavasti mieleltään sairaita tai heillä on vakava päihderiippuvuus (alkoholi, huumeet). Näissä tapauksissa lapsen palauttaminen ei tulisi kysymykseenkään. Ja usein kun lapsi on ollut jo monta vuotta sijaisperheessä, ei siinä olisi mitään järkeäkään.

T. 18N

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:57"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:47"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:17"][quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 17:01"] [quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 16:41"] Aika moni aikuinen ihminen kyllä sanoo tuon ihan smalltalkinakin, samoin ilman mitään inhottavaa taka-ajatusta voi ihmetellä että eikös teillä ollutkin x lasta vai muistanko väärin. Ja ei kai se sijoituslapsi luule olevansa sijoitusperheen biologinen lapsi, ettei sen kuullen voi sanoa ihan normaalisti että muistat oikein ja tämä on meidän sijoituslapsi. Vai kuuluuko valehdella, että omia ovat kaikki? Mitä sitten kun tuttava kysyy, missä piilossa tuota yhtä on pidetty kun vasta nyt on mukana? Haloo. [/quote] Eli sulle on vain kaksi vaihtoehtoa a) Valehdella, että omia ovat kaikki, MINÄ synnytin. b) Tehdä selväksi jokaikiselle vastaantulijalle, että SIJAISlapsihan se tässä tämä yksi mukana roikkuva on (tätähän peräänkuulutit alunperin). Mutta tuli jo selväksi, hienotunteisuus puuttuu.  [/quote] Onko muitakin vaihtoehtoja? Jos vastapuoli kysyy, että eikös teillä ollut esim. kaksi lasta että mistäs tämä kolmas on tullut, mitä siihen voi sanoa kuin tosiasian tai valehdella, että meidänhän se on, muuten vaan ei ole koskaan ollut missään mukana. Missä se sitten on ollut? Jos vaikka entinen työkaveri, joka tietää että kaksi lasta on ollut, tulee vastaan ja huomaa isomman kolmannen lapsen, ei se ihme ole jos kysäisee että kukas tämä on. Mitä siinä sitten olisi vastattava? Ja mikä siinä sijaislapsessa on niin noloa, ettei voi sanoa että meillä on nyt sellainen?   [/quote]No minä olen sanonut, että se on tullut meille "silloin ja silloin". Lapsestahan ei lain mukaan saisi edes kertoa hänen olevan sijoitettu (=lastensuojelun asiakas), mutta joskus tätä toki on pakko avata. En kuitenkaan esimerkiksi entiselle naapurille selitä yhtään sen enempää, vaan puhun muista aiheista. Valehdella ei saa, mutta kertoakaan ei tarvitse. Meidän elämä ei muille kuulu ja kaikista vähiten jollekin entiselle työkaverille tai naapurille :) Eli minulle siinä ei ole mitään noloa, mutta joiltain teistä näyttää unohtuvan se, että on olemassa vaitiolovelvollisuus...

[/quote]

Siis eikö tuo vaitiolovelvollisuus koske lapsen asioita, siis ettei niistä saa puhua ulkopuolisille? Eihän sitä sijoituslasta todellakaan voi miksikään omaksi tai sukulaislapseksi sanoa, pakkohan se on voida sanoa että sijoituslapsi. Jos on olemassa vaitiolovelvollisuus sijoitusperheelle, eiväthän he voi edes omille sukulaisilleen sanoa, mistä yhtäkkiä perheeseen ilmestyy uusi lapsi, joka mahdollisesti puhuttelee vanhempia matiksi ja maijaksi. Eiköhän useimmat kysy ihan normaalina asiana, että onko tuo joku teidän lasten kaveri vai mikä homma on. On kai vähän eri asia sanoa lapsen olevan sijoitettuna kuin laveasti selitellä, miksi ja millaisesta kodista - sitä ei varmasti saa kertoa eikä ole tarvettakaan.
[/quote]Kyllä, sekin että lapsi on sijoitettuna, on lapsen yksityisasia. Lain mukaan ei sitä saa kertoa, mutta kuten sanoin, joskus asiaa on pakko avata, esim. sukulaiset ja tuttavat tietävät lapsen olevan sijoitettu. Naapurilleni tai työkaverilleni minun taas ei ole pakko puhua mitään jos en halua :) Ja kuten jo aiemmin olen sanonut, asiasta en valehtele, mutta harva työkaveri tai naapuri on niin läheinen että kiinnostaisi avata perhe-elämäämme heille yhtään millään tavalla. Lähipiiri toki on jo aiemmin tiennyt meidän ryhtyvän sijaisperheeksi, joten ei ole tarvinnut selitellä.

Tämän yhden isojen lasten sijaisäidin puheesta en oikeen tykkää. Sanoo lapsia sijaisiksi tai sijaislapsiksi, puhuu niistä eikä heistä ja pitää itseään parempana kuin muut. Kyllä me pienten lasten sijaisvanhemmat ihan yhtä hyviä olemme ja parasta olisikin, että lapset pääsisivät vaikeista kotioloistaan pois ajoissa. Meille lapset ovat perheenjäseniä eivätkä mitään sijaisia.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:40"]Tämän yhden isojen lasten sijaisäidin puheesta en oikeen tykkää. Sanoo lapsia sijaisiksi tai sijaislapsiksi, puhuu niistä eikä heistä ja pitää itseään parempana kuin muut. Kyllä me pienten lasten sijaisvanhemmat ihan yhtä hyviä olemme ja parasta olisikin, että lapset pääsisivät vaikeista kotioloistaan pois ajoissa. Meille lapset ovat perheenjäseniä eivätkä mitään sijaisia.
[/quote]
Ketä tarkoitat, tässä on aika monta kommenttia monelta (mahdollisesti) sijaisvanhemmalta?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:40"]Tämän yhden isojen lasten sijaisäidin puheesta en oikeen tykkää. Sanoo lapsia sijaisiksi tai sijaislapsiksi, puhuu niistä eikä heistä ja pitää itseään parempana kuin muut. Kyllä me pienten lasten sijaisvanhemmat ihan yhtä hyviä olemme ja parasta olisikin, että lapset pääsisivät vaikeista kotioloistaan pois ajoissa. Meille lapset ovat perheenjäseniä eivätkä mitään sijaisia. [/quote] Ketä tarkoitat, tässä on aika monta kommenttia monelta (mahdollisesti) sijaisvanhemmalta?

[/quote]

Tämä yksi joka kehuu kovasti itseään ja pystyy parantamaan kaikki vaikeastikin oireilevat nuoret.

Kyllä se selväksi tehdään, mutta on myös tapauksia, jossa ei ole mahdollista, että lapsi palaisi biologisille vanhemmilleen.

Muistan joidenkin vuosien takaa tv-dokumentin, jossa lapsettomuudesta kärsinyt pariskunta sai suloisen tyttövauvan sijoituslapseksi.

Sijaisäiti selitti tekopyhän näköisenä, miten toivoo lapsen ja tämän biologisen äidin olevan kiinteästi yhteydessä. Vaan kun äiti sitten soitti, ei tämä sijaisäiti saanut peitettyä ilosta ilmettään, kun bioäiti ilmoitti ettei pääsekään sovittuun tapaamiseen.

Sijoituslapsitoiminta on köyhien adoptiotoimintaa.

Niiden, jotka sijaisvanhempana toimivat, uskon tietävän ihan tasan tarkkaan tilanteensa - muista ihmisistä en olisi niinkään varma. Toki sijaislapsi voidaan palauttaa, mutta on niitäkin tilanteita, joissa biologisten vanhempien elämäntilanne on sellainen, että on ihan päivänselvää, että lasta ei voida palauttaa heille.

Vaikka lapsi menisi takaisin biologisille vanhemmilleen niin usein sijaisperhe pysyy lapsen elämässä esimerkiksi tukiperheenä. Eli lapsi on vaikka kerran kuukaudessa yhden vkl sijaisperheessä. 

No tuskimpa luulee kukaan :) Lapsi asuu perheessä, sitä hoidetaan ja rakastetaan kun omaa. Se tapaa myös useinmiten biovanhempiaan, toisin kun adoptiossa. Tietysti saattaa palata biovanhemmilleen, jos katsotaan että se on lapsen parhaaksi. Ihan takuuvarmasti nämä asiat on kaikilla tiedossa ja se ei mitenkään estä normaalia perhe-elämää sijaisperheessä. Eri asia on tietysti nuo kaikkoset sun muut, tuollaista asiaa ei saisi huudella netissä, vaikka kuinka olisi ilmiselvää että lapsi on sijaislapsi, hänen suojelemisekseen sitä ei kyllä saisi huudella. Ja lapsista saa ja pitää olla onnellinen, mutta pitäisi muistaa, ettei loukkaa kenenkään (=biovanhempi) tunteita hehkutuksellaan. Kyllä sitä voi hehkuttaa vaikka sukulaisille ja kavereille sitten :)

Uskon että on tapauksia joissa lasta EI KOSKAAN palauteta vanhemmalleen. Tietyissä tapauksissa en näe mitään oikeutta että lapsen olisi "pakko" nähdä "lapsen edun" nimissä äitiä/isää, räikempänä esimerkkinä Eerikan tappanut nainen joka sai tutkintavankeus aikanaan kaksoset. Minusta on HYVÄ jos nuo kaksoset eivät koskaan (elleivät aikuisina itse halua...) tapaa äitiään, ymmärtääkseni hänen aikuiset lapsensankaan eivät ole olleet häneen yhteydessä koska on kaltoin kohdellut heitäkin (korjatkaa jos muistan väärin).

Kyllä ne sijaisvanhemmat aika tarkasti tietävät, tuleeko lapsi tilapäisesti vai kokonaan. Jos narkkariäiti on sairaalassa vihanneksena eikä isästä tietoa, niin todennäköisyys paluusta vanhemmille on tasan nolla tai jos äiti on mielisairaalassa kolmatta vuotta vailla toivoa paranemisesta. Suuri osa biologisista vanhemmista ei aidosti välitä lapsistaan, niitä kun voi tehdä lisää. Pedofiili-isälle ei lasta palauteta.

Kyllä me tiedämme asian. Mutta sijoitettu lapsi on kuitenkin oma ja rakas perheenjäsen. Sijoitus on voimassa toistaiseksi. Usein sitä ei koskaan pureta. Lapsi voi siis olla oma, vaikka ei virallisesti ole. Vaikea selittää sellaiselle, joka ei itse ole ollut sijaisvanhempi. Lapsi ei koskaan ole sijaislapsi. Sitä termiä ei tulisi käyttää. T. Sijaisäiti.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 13:51"]

Vaikka lapsi menisi takaisin biologisille vanhemmilleen niin usein sijaisperhe pysyy lapsen elämässä esimerkiksi tukiperheenä. Eli lapsi on vaikka kerran kuukaudessa yhden vkl sijaisperheessä. 

[/quote]

Onko tuo yleistä? Ystäväni on toiminut pitkään sijoitusperheenä, mutta yksikään heillä sijoituksessa ollut lapsi ei ole enää sijoituksen jälkeen käynyt heillä tukilapsena, eikä käsittääkseni muutoinkaan. Joka tapauksessa, kyllä ystävälleni on ihan selvää, että lapsi/lapset ovat heillä vain väliaikaisesti.

Aika suuri osa sijaisperheisiin menevistä lapsista ei ikinä palaudu takaisin biologisille vanhemmille.

Ei palaudu, mutta lasta ei luonnollisesti anneta adoptioon jos ja kyn vanhemmat ovat olemassa ja tavattavissa. Lapsen (vai vanhemman..) oikeus biologiseen perheeseensä on kiistaton. Mut kyllähän ne tapaamiset esim. Oulun vauvasurmaajan kohdalla tulee aika jänniä olemaan. Mut hei, verisiteet forever, koska...

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 14:16"]

Kyllä me tiedämme asian. Mutta sijoitettu lapsi on kuitenkin oma ja rakas perheenjäsen. Sijoitus on voimassa toistaiseksi. Usein sitä ei koskaan pureta. Lapsi voi siis olla oma, vaikka ei virallisesti ole. Vaikea selittää sellaiselle, joka ei itse ole ollut sijaisvanhempi. Lapsi ei koskaan ole sijaislapsi. Sitä termiä ei tulisi käyttää. T. Sijaisäiti.

[/quote]

No eihän sillä sijaislapsella samoja laillisia oikeuksia ole kuin biologisella ja adoptiolapsella, joten eihän se oma ole.