Lue keskustelun säännöt.
parisuhteen pettymykset ja loukkaukset
22.12.2014 |
olemme jo ns. vanha pari, lapsiakin on ja keski-ikäisiä ollaan. Tunnelma on ollut vaisu ja kiireinen, ja kun mies oli äkeä, jututin häntä mikä on. Ihan hyvässä hengessä saatiin puhuttua kyllä, mutta lopputulema oli: kumpikin leipääntyneitä suhteeseen. Minä koen, että mies ei rakasta eikä huomioi minua. Mies kokee, että minä en rakasta enkä halua häntä, ja haluaa villiä seksiä. Onko tämä klasikko? On hieman vaikea heittäytyä intohimoisen seksin pyörteisiin, kun toinen vain murjottaa ja ärisee. Välillä sitä miettii, tuleeko tästä enää mitään, ehkä kaikki on jo mennyttä.
Miten olette ratkaisseet tällaisen?
Kommentit (26)
Miten teidän suhteenne sitten aikaisemmin oli hyvä? Pyrkikää siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saatiin aikanaan apu pariterapiasta, tosin me ei kyetty juurikaan keskustelemaan ilman riitaa. Mitättömästäkin asiasta saatiin muutaman kerran vuodessa aikaan kauhea riita. Pariterapiassa oli helpottavaa kertoa omat katkeruutensa ulkopuolisen kuullen ilman pelkoa riidasta, mutta kuitenkin niin, että molemmat jouduimme katsomaan peiliin ja opettelemaan toisen tavan toimia ja ottamaan enemmän huomioon, miltä toisesta tuntuu. Me emme halunneet erota silloinkaan, kun oli todella vaikeaa ja olemme yhdessä edelleen, ja nykyään onnellisimpina kuin ehkä koskaan. Toki vieläkin tulee jostain sanomista, mutta nykyään toinen ymmärtää aina antaa asian olla ja pahoja riitoja ei ole ollut vuosiin. Me ei koettu, että pariterapiasta olisi ollut meille mitään haittaa, vaikka tosi kipeitä ja arkoja asioita jouduimme käsittelemään. Toki sinne meno oli joka kerta aika vaikeaa, mutta aina lähdimme pois tavallaan hyvillä mielin, jotenkin se yhdistikin, vaikka olikin ollut todella vaikeaa. Suosittelen lämpimästi kaikille. Lapsia on meilläkin.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:33"]
Me saatiin aikanaan apu pariterapiasta, tosin me ei kyetty juurikaan keskustelemaan ilman riitaa. Mitättömästäkin asiasta saatiin muutaman kerran vuodessa aikaan kauhea riita. Pariterapiassa oli helpottavaa kertoa omat katkeruutensa ulkopuolisen kuullen ilman pelkoa riidasta, mutta kuitenkin niin, että molemmat jouduimme katsomaan peiliin ja opettelemaan toisen tavan toimia ja ottamaan enemmän huomioon, miltä toisesta tuntuu. Me emme halunneet erota silloinkaan, kun oli todella vaikeaa ja olemme yhdessä edelleen, ja nykyään onnellisimpina kuin ehkä koskaan. Toki vieläkin tulee jostain sanomista, mutta nykyään toinen ymmärtää aina antaa asian olla ja pahoja riitoja ei ole ollut vuosiin. Me ei koettu, että pariterapiasta olisi ollut meille mitään haittaa, vaikka tosi kipeitä ja arkoja asioita jouduimme käsittelemään. Toki sinne meno oli joka kerta aika vaikeaa, mutta aina lähdimme pois tavallaan hyvillä mielin, jotenkin se yhdistikin, vaikka olikin ollut todella vaikeaa. Suosittelen lämpimästi kaikille. Lapsia on meilläkin.
[/quote]
Näinhän se on! Toimivan parisuhteen avainsanat ovat "kommunikaatio", "uteliaisuus" ja "ymmärrys". Jos on vielä tunteita pelissä ja tahtoa, terapia voi auttaa. Löytyy taas se yhteys, mutta erilailla ja saatat taas kiinnostua toisesta ja uskaltaa luottaa.
Viskipaukku ja pornovideo!
Älkää murjottako ja kalutko suhdettanne puhki sanallisesti. Paljon paremman tuloksen saat, kun unohdat ennakkoluulosi jne. ja pistät mieheltä pään pyörälle. Kokeile ja tule kertomaan kuinka kävi.
Hmmm sitten kaksi vaihtoehtoa, eli pidätte seksitaukoa tai asumuseroa eli taukoa suhteesta. Molemmissa tapauksissa voitte saada aikaa etsiä itseänne ja sitä kautta löytää intohimoa toisianne kohtaan.
Sitten on tietty matkustelu, jännityksen hakeminen suhteeseen muutoin ym, mutta ehkä olette näitäkin kaikkia parisuhteen piristäjiä kokeilleet. Tai entä jos kuvittelisit seksin aikana jotain erityistä fantasiaa kertomatta miehelle, sekin ehkä jo kokeiltu.
Mies 45