Lue keskustelun säännöt.
parisuhteen pettymykset ja loukkaukset
22.12.2014 |
olemme jo ns. vanha pari, lapsiakin on ja keski-ikäisiä ollaan. Tunnelma on ollut vaisu ja kiireinen, ja kun mies oli äkeä, jututin häntä mikä on. Ihan hyvässä hengessä saatiin puhuttua kyllä, mutta lopputulema oli: kumpikin leipääntyneitä suhteeseen. Minä koen, että mies ei rakasta eikä huomioi minua. Mies kokee, että minä en rakasta enkä halua häntä, ja haluaa villiä seksiä. Onko tämä klasikko? On hieman vaikea heittäytyä intohimoisen seksin pyörteisiin, kun toinen vain murjottaa ja ärisee. Välillä sitä miettii, tuleeko tästä enää mitään, ehkä kaikki on jo mennyttä.
Miten olette ratkaisseet tällaisen?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, puhuimme myös pariterapiasta mut totesimme et ei sekään välttämättä aina hyvä ole. Olemmeko valmiita kaivelemaan tunkioita kunnolla, sseuraako siitäkään välttämättä aina pelkästään hyvää? Erotakaan emme haluaisi, olisihan se nyt ihan tyhmää vain todeta että no "erotaan sitten". Eikö kellään ole mitään rakentavampaa sanottavaa, oikeasti?
ap
Jutelkaa omista toiveistanne ja odotuksistanne toisianne ja parisuhdettanne kohtaan. Sitten päätätte yhdessä mihin asioihin ryhdytte panostamaan. Vaikkapa niin, että kumpikin valitsee yhden asian, jota ryhtyy tekemään puolisonsa hyväksi. Aluksi se voi olla pelkkää suorittamista, mutta myöhemmin tunnekin tulee mukaan jos on tullakseen. Jos pääsette tästä hyvään alkuun, otatte muutaman kuukauden päästä uuden asian listalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kumpikin tuntee ettei toinen rakasta, tärkeämpää olisi keskittyä siihen rakastaako itse ja jos rakastaa niin toimia sen mukaan eikä vain martyyrinä marmattaa kun toinen ei huomioi.
Toisen huomioimista pyyteettömästi ja alkuun vaikka väkisin, kannattaaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen pettymyksiä ja loukkauksia sun muita kärsimyksiä onkin kiva muistella näin suuren perhejuhlan aatonaaton aattona.
Seksistä viis, mutta rakastatko miestäsi, ap? Ellet, niin silloinhan hän "lukee" sinua aivan oikein, ymmärtää tunteitasi ja tunnelmiasi. Voit oikeasti mennä takuuseen vain omista tunteistasi, et kenekään muun. Sinusta voi tuntua, että miues ei rakasta sinua, mutta vain sinä voit tietää varmasti rakastatko häntä vai et.
Mitä haluat elämältäsi? Missä näet itsesi kolmen vuoden päästä?
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 21:05"]Siis kumpikin tuntee ettei toinen rakasta, tärkeämpää olisi keskittyä siihen rakastaako itse ja jos rakastaa niin toimia sen mukaan eikä vain martyyrinä marmattaa kun toinen ei huomioi.
Toisen huomioimista pyyteettömästi ja alkuun vaikka väkisin, kannattaaa kokeilla.
[/quote] tässä pätevä neuvo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no, niin, meidän onneksemme me pystymme puhumaan asioista. Mutta, siinä liikutaan aika herkillä alueilla, kun puhutaan esim. seksistä, tulee helposti tunne että toinen syyttää toista. On selvää, että olemme päässeet pahassti urautumaan ja kumpikaan ei ole jaksanut yrittää miellyttää toista. Noista terapioista ja leireistä olemme kuulleet myös sikäli huonoa, että joskus siellä tongitaan myös asioita niin että lopulta huomataankin että ollaankin sen verran kaukana, että parempi erota. On näinkin käynyt joillekin.
7: juuri näin olemme ajattelleet toimia. Epäilyttää kuitenkin, muuttuuko mikään, sillä näin on ennenkin sovittu ja aina on urauduttu takaisin vanhaan. Esim. tuo seksielämä; minä olen täysin haluton.
no mitäpä se rakkaus on, oikeasti? Kuka sen määrittelee?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa liian helpolta. "Eräänä päivänä heräsimme ja huomasimme, että olemme leipääntyneitä suhteeseen. Menemmekö terapiaan vai eroammeko?"
Ap huolesi ovat aika pieniä monen muun suhteeseen verrattuna. Ei kai tuossa voi kuin päättää haluatteko jatkaa yhdessä vai erota. Simppelisti. yhdessä jatkaminen tarkoittaa, että teidän pitää alkaa tekemään työtä suhteenne eteen, niin kuin jotkut ovat tehneet kymmeniä vuosia ja suhde on silti perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkautta on montaa lajia. Mutta yksi asia on varma, seksi kuuluu parisuhteeseen, ja sitä olisi hyvä olla. Se ei tunnu aluksi hyvältä, mutta jonkin aikaa sitä kun tekee niin huomaat että miehesi onkin vähemmän ärtyisä ja huomioi sinua ja siitä on mahdollista päästä hyvään kierteeseen. Myös itse voit huomata että läheisyys tekee hyvää. Ilman seksiä miehesi ei mitenkään pysty parempaan. t. mies 45 v
No, kyllä meillä on ongelmia ja haasteita ollut ja niistä on tähän asti selvitty, keskustelmalla. Mies 45: minä tiedostan tämän. Olenkin vuosikaudet "antanut" koska muuten mistään ei tule mitään. Ongelma onkin, että minä en saa siitä mitään, enkä kaipaa koko seksiä ollenkaan. Ei se ole sellaista läheisyyttä, mitä minä haluan, että pakosta p**naan. Huoh,.
Minä eroaisin. Miksi tuhlata aikaa suhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa?
[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 22:18"]
Minä eroaisin. Miksi tuhlata aikaa suhteeseen, joka ottaa enemmän kuin antaa?
[/quote]
Siksi, että sama tilanne on edessä seuraavassakin suhteessa, jos ei opettele näkemään vaivaa suhteensa eteen. Ei se suhde ole mikään itsenäinen organismi, jonka ottaa tai antaa sinulle sen mukaan kuin sattuu huvittamaan. Vaan sinä teet siitä sellaisen kuin se on (kumppanisi toki myös, mutta kumpikin pystyy yksinäänkin tekemään suhteeseen suuria muutoksia niin halutessaan).
Nosto. Jos kaikki ajattelisivat vain itsekkäästi "minä kyllä eroaisin" niin mitä siitäkin tulisi.
ap
nosto. Eikö kellään samanlaisia kokemuksia?