USKOMATTOMIN ja epätodennäköisin rakkaustarina??

.. että osuu samaan paikkaan samaan aikaan :)



Mä tapasin rakkaani aika perinteisesti laivalla. Sattumaa oli kuitenkin pelissä runsain mitoin, sillä minun ja siskoni piti alunperin matkustaa vasta seuraavana päivänä. Laivayhtiö oli kuitenkin jotenkin sählinyt tilauksen, ja he tarjosivat meille päivää aikaisempaa lähtöä puoleen hintaan.



Mieheni taas sattui samalle laivalle erääseen seminaariin, vaikka asui tuolloin toisella puolella maapalloa. Hänkin oli jo ensin kieltäytynyt seminaarista pitkän matkan takia, mutta päättikin viime tingassa osallistua.



Itse olin kaiken kukkuraksi naimisissa (ekan poikaystäväni kanssa..) ja pienen lapsen äiti. Ensinnäkään mulla ei ollut pienintäkään aikomusta alkaa sekoittaa pakkaa uuden miehen kanssa, toiseksi en tilanteeni takia ollut mitenkään potentiaalinen iskettävä miehisestä näkökulmasta..



Jotenkin kuitenkin vain yksi yhteinen tanssi ja sen jälkeen vietetty puolituntinen samassa pöydässä kolahti ja kovaa. Koska mitään ajatuksia suhteesta ei ollut kummallakaan, emme kysyneet edes toistemme sukunimiä, saati tarkempia yhteystietoja.



Niinpä tarvittiin paljon salapoliisityötä ja onnea, että kuukausi ensi tapaamisen jälkeen onnistuimme saamaan yhteyden toisiimme välissä olevasta valtamerestä huolimatta.



Nyt ollaan oltu yhdessä 9 vuotta, edelleen ollaan umpirakastuneita ja perhe on kasvanut 5-henkiseksi =)

petetyille ja jätetyille ex-puolisoille???





On tämä KAMALAA aikaa....







,

saman vuoden joulukuussa menimme naimisiin. Nyt on jo siunaantunut yhteinen lapsikin.

olin siinä iässä, että läheteltiin rakkauskirjeitä, laitoin hänelle sellaisen-tulos ei vastausta. :(



Yks ilta sitten puhelin soi ja kaveri soitti, että saako tulla käymään, ja tää mies oli sillä mukana :D Olin kun mikäkin pahainen teini kihersin ja kikersin. Mies lupasi soittaa-ei soittoa.



Tässä ajassa oli mennyt vuosi



Nooh, tämä ei minua saanut lopettamaan kaivelin hänen puhelin numeronsa esille ja soitin monet kerrat-ei vastausta, aina känny kiinni.

Kerran alkoi hälyyttämään olin paniikissa-vastattiin.. Juteltiin 15 minuuttia koulun laskuun (siihen aikaan puhelut oli tosi kalliita). Opettajani yllätti meidät juttelemassa ja sovittiin, että mies soittaa mulle illalla-ei soittoa.



Minä soitin siis hänelle :D Juteltiin puoli tuntia, vaikka meillä ei oikeesti ollut mitään järkevää juttua. Mies lupasi soittaa seuraavana päivänä-ei soittoa :D



Ajattelin, että en luovuta!! Soitin taas itse :D Juteltiin tunti :)



Ja siitä se läksi... Hän tuli seuraavassa kuussa tapaamaan minua viikonlopuksi (matkaa välissä 250 km). Ja siitä sitten minä menin heille viikoksi vierailulle hänen kyydissään ja junalla pois kotia. Tämän jälkeen hänellä alkoi armeija. Onneksi pääsi ilmatteeksi minun luokse viikonloppuisin ;) Ainut hyvä intti ajassa oli se.



Nyt olemme olleen yhdessä 11 vuotta ja pari lastakin vilistää lattioilla :)

Sinnikkyys palkittiin :D

Ja hän todella on se ikea minulle!!

Olemme edelleen hyvät ystävät, viimeksi eilen puhelimessa



t: 2





Lisäisin omaan tarinaani, että sadunhohtoisen siitä tekee se että olemme samalta paikkakunnalta kotoisin, vaikka törmäsimme työasioissa ihan muualla. Äitiemme isät ovat täsmälleen samannimiset, siten äitiemme tyttönimet ovat siis samat (ei sukua)

Sukumme on samoilta seuduin Karjalasta kotoisin ja törmäsimme toisiimme jopa sukukirjassa, olemme mieheni kanssa siis samasta kantaäidistä kahdeksannessa polvessa. Ei siis ihme että olemme toistemme kaltaiset ja toisillemme tehdyt... =)

Vierailija:

Olemme edelleen hyvät ystävät, viimeksi eilen puhelimessa

t: 2

Lisäisin omaan tarinaani, että sadunhohtoisen siitä tekee se että olemme samalta paikkakunnalta kotoisin, vaikka törmäsimme työasioissa ihan muualla. Äitiemme isät ovat täsmälleen samannimiset, siten äitiemme tyttönimet ovat siis samat (ei sukua)

Sukumme on samoilta seuduin Karjalasta kotoisin ja törmäsimme toisiimme jopa sukukirjassa, olemme mieheni kanssa siis samasta kantaäidistä kahdeksannessa polvessa. Ei siis ihme että olemme toistemme kaltaiset ja toisillemme tehdyt... =)

Exäni on minun jälkeeni ollut noin kymmenen eri naisen kanssa ja hakannut sekä alistanut näitä samaan malliin kuin aikanaan minua. Kukaan ei vaan ole ollut niin idiootti, että olisi jatkanut vuodesta toiseen odottaen parempaa kuten itse tein...



Olemme exän kanssa asiallisissa väleissä (yhteisen lapsen takia on pakko olla yhteydessä). Joskus heikkona hetkenään hän on sanonut ihailevansa perhettämme ja on sanonut itsekin, ettei yhtään ihmettele hatkojani. Tietää olevansa henkisesti vinksallaan ja epäkypsä, mutta ei jaksa/tahdo tehdä asialle mitään. Enkä minäkään sille mitään voinut vaikka lähes 10 vuotta yritin.

Sisäsiittoista kansaa kuitenkin ollaan kaikki tyy....





t: se oikean löytänyt, 2

Asuttiin eri puolella suomea. Välimatkaa vajaa 200 kilometriä. Olin " teini" ja vastentahtoisesti lähdin sinä viikonloppuna vanhempieni mukaan mökille. Minulla oli yksi ystävä niillä seuduilla ja hänen kanssaan päätimme mennä elokuviin viereiseen kaupunkiin. Minä katsoin leffan ja aikataulun valmiiksi, kun kyytiä tarvitsimme tuonne paikkaan. No, kuski jätti meidät teattterin eteen ja sovittiin että tulee hakemaan 3 tunnin päästä meidät.



Minä olin mokannut. Ei siellä mitään leffaa pyörinytkään :( Olin katsonut päivän väärin! Mietittiin että mitä ihmettä nyt tehtäisiin, kyytiä ei ollut kolmeen tuntiin ja ei keksitty mitään tekemistä siksi ajaksi. Puhelimellakaan ei saatu tavotettua ketään joka olisi tullut hakemaan meidät aikasemmin. Joten päätettiin että kävellään kaverin kotiin!!! Ihan hullu ajatus... Pimessä kävellä noin 10 kilometriä, autotien reunassa. Oli vielä aika kylmäkin ilma. Sen reissun aikana, matkan varrella nähtiin yksi talo josta kuului musiikkia, joku bändi harjoitteli. Kiinnostus heräsi :)



Alettiin roikkua niillä kulmilla useamman kerran eri viikonloppuina ja monen sattuman kautta tapasin nykyisen mieheni. Kun nähtiin toisemme niin se oli sillä selvä. Rakastuttiin ensisilmäyksellä toisiimme. Oltiin nuoria ja kokemattomia, ei päästy näkemään toisiamme kovin usein välimatkan vuoksi. Tutut vaan myhäili että ei tuosta voi tulla mitään jne. Mutta toisin kävi. Ollaan edelleenkin yhdessä ja mitään " pahempia" ongelmia ei vielä ole koskaan ollut suhteessamme vaikka elämä on ollut välillä aika vaikeaa mm. työttömyyden, lapsen sairastelun vuoksi jne. Nyt yhteisiä vuosia on takana 14.



En tiedä että oliko tuo tarina kovin ihmeellinen mutta uskon kyllä kohtaloon ja siihen että ihmiseen voi tosiaan rakastua ihan tuosta noin vain. Sen vain tietää sydämessään että milloin se oikea kohdalle tulee. Vaikka ollaan oltu jo pidempään yhdessä niin siltikin tunnen perhosia vatsassani aina välillä kun ajattelen miestäni ;)

Norjan kruunuprinssin ja sen Mette-Maritin tarina! Entinen huumehuurunen bilehile-yksinhuoltaja tapaa prinssin ja tulee aikanaan kuningattareksi! Siinä on tarina suoraan satukirjoista!! Tippa silmässä sitä ohjelmaa kattoi...

päättänyt että nyt en ole pitkään aikaan kenenkään kanssa. Minulla oli ollut todella huono suhde. Lähdin parantelemaan haavojani ulokomailla asuvan ystäväni luokse parin viikon lomalle. Eräs ystäväni työkavereista oli mukava mies ja tulimme hyvin juttuun. En kuitenkaan ajatellut enempää. Erään baari-illan jälkeen päädyimme kuitenkin viettämän uskomattoman yön yhdessä. Suhtauduin asiaan silti lomaromanssina.



Mies oli sinnikäs ja vei minua ihaniin ravintoloihin ym. Kun lähdin suomeen hän sanoi tulevansa katsomaan minua pian. Ajattelin että niin varmaan... no hän kuitenkin tuli kuukauden päästä ja lopulta säännöllisesti joka kuukausi. Sitten hän vietti koko kesälomansa suomessa.



Loman lopulla huomasin kauhukseni olevani raskaana! Olimme kerran unohtaneet ehkäisyn! ajattelin etä ei voi olla totta! Kerroin miehelle ja hän sanoi että selvä olet elämäni nainen ja rakastan sinua. Tiedän että haluan perheen juuri sinun kanssasi. Ajattelin että hän on ihan hullu...



Olin itse tosi sekaisin. En voinut ajatellakkaan aborttia mutta oli vaikea luottaa miehiin edellisen suhteen jälkeen. Pelkäsin epäonnistumista todella. Mies oli minua vielä 5 vuotta nuorempi!



Nyt meillä on ihana tytär. Miehelläni hyvä työpaikka täällä suomessa ja ostimme juuri unelmiemme kodin. Tapaamisestamme on nyt 2 vuotta! Hän on elämäni mies ja en voisi olla onnellisempi. Onneksi uskalsin tehdä silloin hullulta tuntuvan ratkaisun! :) Uskon että kohtalo puuttui peliin.

Vierailija:

kaksi kertaa kirjoitin pitkän kertomuksen ja linkittäminen kielletty,en jaksa enää kolmatta,kuinka menetellä otsikosta viesti/ok

aloin lipsua huonoille teille, käytin vähän huumeita, ja kohtasin mieheni, joka oli silloin vielä narkkari, lääkkeiden väärinkäyttäjä, linnatuomio edessä...rakastuttiin, alettiin olla yhdessä, 3kk ensitapaamisesta mä olin raskaana...



arvaatteko missä nyt ollaan? No nyt meillä on kaksi ihanaa lasta, miehellä hyvä työpaikka ja korkeakouluopinnot siinä ohessa suoritettavana, minä myös yliopistolla ja aika kiva duuni tässä ohessa...kohta aletaan rakentaa omaa kotia...



Miehen vanhemmat RAKASTAA mua, kun ne ajattelee, että mä pelastin lopulta niiden pojan, vaikka tosiasia on se,että me pelastimme toinen toisemme.

Mies 4v vanhempi, ja tuossa teini-iässä tiet erosivat = muutettiin pois pihapiiristä.

Kun täytin 18 lähdettiin yhdessä baariin, kun kaikki muut tutut, ystävät ja kaverit olivat mökillä jussia viettämässä, ja mä halusin baariin juhlistaan 18v syndejäni.

Soitin tälle lapsuuden naapurikaverilleni ja ANELIN lähtemään mun kanssa baariin.

Lähdettiin, ja siitä illasta se alkoi. Kertoi silloin, että oli katellut mua jo sillon, kun olin 16, mutta hän halusi odottaa, että täytän 18 :0).



Nyt ollaan oltu naimisissa 3v, yhdessä 6v ja ihana pieni 1v tyttö.

- tapasivat kokouksessa Tampereella. Isä ulkomaalainen, äiti suomalainen.

- rakastuivat, mutta yhdessäolomahdollisuutta ei ollut. Isällä oli perhe kotimaassaan.

- päättivät, että haluavat lapsen... saivat minut.

- halusivat vielä toisen lapsen... saivat siskoni.

- eivät pitäneet mitään yhteyttä 18 vuoteen, kunnes minä kirjoitin kirjeen isälleni 18v synttäripäivänäni. Kerroin vain omasta elämästäni kaikenlaista....

- tuli tieto, että isän vaimo oli kuollut KOLME PÄIVÄÄ ennen kuin kirjeeni sapui..

- isä soitti minulle, halusi jutella äidin kanssa. Kutsui meidät kotimaahansa.

- mentiin sinne syksyllä, äiti ja isä rakastuivat uudestaan.

- menivät jouluna kihloihin, seuraavassa elokuussa naimisiin.

- ehtivät olla naimisissa 2v, kun isäni kuoli syöpään.

vielä tulossa!

Olin pitkäaikaisessa suhteessa, avoliitossa josta yksi lapsikin ja kun rakastuimme, niin muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin muuttaa suoraan yhteen asumaan, seurustelematta siis käytännössä lainkaan.

Sukulaiset tietysti haukkuivat mut lyttyyn ja totesivat ettei tule toimimaan ja joku jopa huusi että menet exän kanssa vielä yhteen.



No meillä on kaksi yhteistä lasta, kolmas toivon mukaan tulossa ja aviolittoa menossa 6. vuosi, yhteiseloa 10. ja molemmat olemme sitä mieltä että olemme toisillemme Ne Oikeat =)

Tein pyhän päätöksen muuttaa elämäni suuntaa (kerran kun olin saanut turpiini) ja parin viikon kuluttua lenkillä törmäsin ihanaan, rehelliseen, kunnolliseen ja fiksuun mieheen. Hän kosi minua parin kk:n päästä, nyt ollaan naimisissa ja meillä on yhteinen taapero. Ja hän rakastaa myös minua ja au-lastani... :)

lähdimme kahden likkakaverin kanssa kotikylän baariin viettämään lauantai-iltaa. viereiseen pöytään istui kolme ventovierasta komennusmiestä. me alettiin yhen likan kans kinaamaan kumpi iskee ton tummatukkaisen ja minä voitin. tää oli rakkautta ensi silmäyksellä ja jalat meni alta meikätytöltä. yhdessä on oltu pian 34 vuotta. kaksi lasta saatu. heillä jo oma elämä ja asuvat lähellä meitä. mikä ihaninta, meistä tuli kesän alussa isovanhemmat ja toi sama (entinen)komennusmies kuorsaa tuolla olkkarissa kaukosäädin kädessä vatsa täynnä hernerokkaa.

Vierailija:

- tapasivat kokouksessa Tampereella. Isä ulkomaalainen, äiti suomalainen.

- rakastuivat, mutta yhdessäolomahdollisuutta ei ollut. Isällä oli perhe kotimaassaan.

- päättivät, että haluavat lapsen... saivat minut.

- halusivat vielä toisen lapsen... saivat siskoni.

- eivät pitäneet mitään yhteyttä 18 vuoteen, kunnes minä kirjoitin kirjeen isälleni 18v synttäripäivänäni. Kerroin vain omasta elämästäni kaikenlaista....

- tuli tieto, että isän vaimo oli kuollut KOLME PÄIVÄÄ ennen kuin kirjeeni sapui..

- isä soitti minulle, halusi jutella äidin kanssa. Kutsui meidät kotimaahansa.

- mentiin sinne syksyllä, äiti ja isä rakastuivat uudestaan.

- menivät jouluna kihloihin, seuraavassa elokuussa naimisiin.

- ehtivät olla naimisissa 2v, kun isäni kuoli syöpään.