Miksi haluatte oman lapsen ettekä adoptoi?

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 11:01"]

Myös se adoptiolapsi on ihan oma. Enkä tajua pointtiasi. Sekä Veäjältä että Kiinasta on helppo hommata tavaraa. Miten se tähän liittyy???

[/quote]   Siten, että otatko sä vastaan sieltä mitä sulle lähetetään? Sä ET SAA valita? Painat esim 100kg mutta saat hentosen 40 kiloisen vaatteet. Väri on väärä, malli on väärä, materiaali on väärä. Tai saat jonkin tavaran jota et osaa käyttää kun et saa mistään sen kielisiä ohjeita että niitä ymmärtäisit.....jne. Kun se sun vaate/ tavara sairastuu niin sä et tiedä mitä tehdä, Suomesta ei löydy sopivaa polttoainetta eikä korjaamoa. Aatteleppa ite!

On tää palsta kyllä ihan täynnä todellisuudesta vieraantuneita idiootteja. Aloittaja on kasvanut jossain tynnyrissä ja on varmaankij vielä kovin nuori kun tälläisiä ihan tosissaan kyselee. Kyllä se todellisuus vielä sinullekin tulee vastaan ja ymmärrät että elämäänsä ei voi elää missään pumpuliunelmissa.

Mitä se 42 saa valita biolasta tuhertaessaan? Imbesillin aivot äidin perintönä?

Adoptio ei olisi meille ollut koskaan vaihtoehto, vaikka lapsettomuushoidoissa olimmekin. Oli sellainen tunne, että lapsen pitää ehdottomasti olla omaa geeniperimää. Myöskään luovuttajasoluja, emme olisi ottaneet. Minulla ei ole niin suuri sydän (eikä niin vahvaa halua saada "vain lasta"), jotta olisin voinut rakastaa jonkun toisen lasta, saati lasta, joka on jostain toisesta kulttuurista riistetty toiselle puolen maapalloa. Kyllä, tämä on varmasti itsekkyyden ja omahyväisyyden huipentuma.

Just eilen luin adiptoimisesta. Voi kestää vuosia, jopa yli 10 vuotta. Kaiken lisäksi ulkomailta adoptoitaessa todella kallista eikä se suomestakaan adoptoidessakaan mitään halpaa oo. Näin mä ainakin ynmärsin netin kautta, että on todella kallista kyllä lapsikin rahaa vie mutta että pelkkään adoptoimiseen menee yli kymppitonni ni ei kiitos.

Mielummin sitten teen ne lapset itse kun kerta siihen pystyn.

esimerkiksi tästä linkistä  voi lukea, miten helppoa se kotimainenkin adoptio on asianosaiselle - moni näyttää luulevan, että adoptio on pikkujuttu, etenkin kun on kyse kotimaisesta adoptiosta, vaikka  oikeasti asia on todella iso ja vaikuttaa perustavalaatuisesti ihmisen koko elämään ja tapaan tulkita maailmaa, ja vaatii yleensä paljon työstämistä. http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288785700106.html?pos=ok-trm-perh

Adoptioon liittyy asioita, kuten tunteita ja kokemuksia, jotka jäävät, vaikka lapsi "pääsee" uuteen kotiin ja jonkun ymmärtämättömän sivullisen mielestä asia sillä ikäänkuin "nollautuu", ihan kuin adoptiolla ei sen jälkeen olisi mitään väliä ja asian voi sivuttaa. Totta kai adoptioon liittyy paljon sellaisia psyykkisesti käsiteltäviä asioita ja kipeitä tunteita, joita biologisten lasten kanssa ei tarvitse kohdata. 

 Lapsella on oikeus elää ensisijaisesti siinä yhteisössä mihin on syntynyt, jos se elämä ei ole aivan täydellisen sietämätöntä. Ei ole mikään lottovoitto, lapselle, että lapsi revitään siitä yhteisöstä toiseen maahan, vieraiden ihmisten luo, vieraaseen kulttuuriin ja vieraaseen kieleen. Jos vaihtoehtona on, että elämä voisi jotenkin jatkua myös siellä kotimaassa.

Siellä, missä lapsi asuu, on kuitenkin lapsen kulttuuri ja juuret. Vaikka lapsi olisi orpokin, siellä on sukulaisia, ystäviä, tuttuja ihmisiä. Mieluummin tuen sitä lapsen elämää siellä, tuttujen ihmisten keskellä, ja sitä että vanhempien ei tarvitse laittaa lasta orpokotiin esimerkiksi taloudellisten vaikeuksien vuoksi. 

Paljon helpompaa ja vaivattomampaa tehdä oma lapsi kuin hommata adoptiolapsi. Näin ainakin meillä. Jos vaihtoehtona olisi ollut joku lääketieteellinen lapsentekotapa, olisi adoptio ehkä ollut harkinnassa.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 11:22"]Paljon helpompaa ja vaivattomampaa tehdä oma lapsi kuin hommata adoptiolapsi. Näin ainakin meillä. Jos vaihtoehtona olisi ollut joku lääketieteellinen lapsentekotapa, olisi adoptio ehkä ollut harkinnassa.
[/quote]Ei tuhkamunan kanssa kannata lapsen tekoon ryhtyä.

Olen katsellut vierestä tuttavan taistelua. Hän adoptoi sisarukset kaukomailta. Lasten äiti oli juoppo, narkkari ja huora. Pienempi sisarus ei muista ajasta mitään ja hänestä tuli ihan ok nuori. Vanhempi sisarus oli jo sen verran vanha, että ymmärsi jo asioita. Hänestä tuli aivan päästään viallinen. Todella hankala tyyppi, käy fyysisesti kiinni kehen tahansa, ryyppää, käyttää ja myy huumeita, varastaa jne. Mikään ei auttanut, välillä oli suljetulla osastolla, terapiassa, lääkityksessä. Lopulta perheelle tuli avioero, koska vanhemmat eivät enää jaksaneet lasta. Tämän perusteella voin sanoa ihan suoraan, että kiitos ei, en koskaan aio adoptoida lasta ulkomailta. Koskaan ei tiedä, millaisen taakan sieltä saa.

Minulla on myös ystävä, joka kiihkoili adoptiolla koko opiskeluajan. Milloinkaan hän ei aikonut rasittaa maapalloa omilla lapsilla vaan aikoi adoptoida, jos joskus halusi lapsia. No, vuosia vierähti ja hän löysi itselleen miehen. Nyt heillä on kaksi lasta, ihan itse tehtyjä ja synnytettyjä. Niin se mustavalkoisuus meistä karisee vuosien hionnassa.

Ai ja bioteinien kanssa ei ikinä ole ongelmia? Mun käsittääkseni esimerkiksi kaikki kouluampujat on olleet ihan biolapsia. Tuttavan lapsi teki just itsemurhan 15 vuoden hankaluuksien jälkern. Siinäpä äidille iloa joulun alla!

Joo, tunnen kaksi nyt jo aikuista ihmistä, jotka on adoptoitu romanialaisesta orpokodista. Siis sellaisesta, joista aikoinaan näytettiin uutisissa järkyttäviä kuvia. En suosittele kenellekään, jolla ei ole TODELLA hyvät voimavarat.

Ei adoptio ole mikään tie onneen niille lapsille, vaikka lapsenkipeät itsekkäät länsimaalaiset haluavatkin vauvapakkopakkomielteessään niin itselleen ja muille uskotella. En haluaisi adoptoida, jos en omia saisi. Sitten opettelisin elämään lapsettomana. Voi niitä lapsia "auttaa" paremmillakin tavoilla, ihan kotimaassakin.

Halusin kokea raskauden ja synnytyksen ja nähdä millainen meidän biologinen jälkeläinen on eli itsekkäistä syistä. Adoptio on hieno ja hyvä asia ja jos lisää lapsia haluaisin, niin meillekin varmaan seuraavaksi paras vaihtoehto.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 11:19"] Lapsella on oikeus elää ensisijaisesti siinä yhteisössä mihin on syntynyt, jos se elämä ei ole aivan täydellisen sietämätöntä. Ei ole mikään lottovoitto, lapselle, että lapsi revitään siitä yhteisöstä toiseen maahan, vieraiden ihmisten luo, vieraaseen kulttuuriin ja vieraaseen kieleen. Jos vaihtoehtona on, että elämä voisi jotenkin jatkua myös siellä kotimaassa.

Siellä, missä lapsi asuu, on kuitenkin lapsen kulttuuri ja juuret. Vaikka lapsi olisi orpokin, siellä on sukulaisia, ystäviä, tuttuja ihmisiä. Mieluummin tuen sitä lapsen elämää siellä, tuttujen ihmisten keskellä, ja sitä että vanhempien ei tarvitse laittaa lasta orpokotiin esimerkiksi taloudellisten vaikeuksien vuoksi. 
[/quote]

Juuri näin. Jos omia lapsia ei voi saada, miksei vaan voi sopeutua lapsettomaan elämään, siinäkin on hyvät puolensa. Nauttia läheusten lasten seurasta? Mutta kun minä haluan, minäminäminä...

Romaniasta ei ikinä ole edes tullut lapsia Suomeen...

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 10:52"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 10:48"]

En sano, että geenimme olisivat yhtään parempia kuin jonkun muun, mutta ne olisivat tuttuja itsestäni, miehestä, meidän molempien suvusta. Se tuntuisi turvallisemmalta ja lapsi kuuluisi joukkoon. En ole varma, haluanko lapsia ollenkaan, mutta jos haluan niin ehdottomasti biologisen. Jos en biologista lasta voi saada, niin mieluummin olen kokonaan ilman. Varmasti itsekästä, mutta kukaan ei oikeasti hanki lasta muista kuin itsekkäistä syistä. 

[/quote]

Minä olen päättänyt elää ilman lasta, jos adoptio ei onnistu. En halua tuoda maailmaan lisää ihmisiä vaan täysin epäitsekkäistä syistä vain olla olemassa sille lapselle, jolla on tarve kaltaiselleni vanhemmalle. Adoptio lähtee aina siitä, että lapsi löytää vanhemmat, ei toisinpäin.

[/quote]

Minä olisin taas kääntänyt ap:n kysymyksen päinvastoin. Miksi ihmiset, jotka helposti voivat saada biologisen lapsen, lähtevät adoptioprosessiin?

-Jos haluaa lapsen, niin biologisen lapsen synnyttäminen on helpompaa, edullisempaa, riskittömämpää ja ehkä voisi jopa ajatella sen olevan ympäristöystävällisempää, kuin lasten roudaaminen toiselta puolelta maapalloa.
-Jos taas haluaa pelastaa maailman, niin huomattavasti tehokkaampi tapa olisi lähettää adoptioon ja lapsen kasvattamiseen tarkoitetut rahat sinne kehitysmaihin.

-Tällä hetkellä Suomessakin on huomattavasti enemmän pariskuntia, jotka haluavat adoptoida, kuin adoptiolapsia. Tällä hetkellä esim. kolmen vuoden adoptioprosessi on lyhyt. Jonot monissa maissa ovat tosi pitkiä. Kukaan lapsi ei siis jää ilman kotia, vaikka ne jotka pystyvät, hankkisivatkin lapsen itse.
-Ymmärrän kuitenkin hyvin, että ihmiset, jotka eivät voi saada biologista lasta, adoptoivat.

-Moni onkin jo kirjoittanut, että mitä ongelmia kansainväliseen adoptioon liittyy. Ei siis ole mikään itsestäänselvä ratkaisu ihmisille, adoptoidut lapset ovat aina erityislapsia, joilla on kokemus vähintään yhdestä hylkäämisestä jo takana.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 10:18"]

Mieti nyt itsekin. Joudut selittelemään ventovieraille asioista elämästäsi, tekemään anomuksia, maksamaan rahaa, että asiat lähtee rullaamaan. Hirveä härdelli, ja kaiken huipuksi et edes saa vastasyntynyttä vaan jonkun yksivuotiaan...

[/quote]

Niin, tarkoitatko, että on kivempaa tehdä lapsi kun siihen ei tarvitse nähdä vaivaa? Tai laittaa rahaa?

[/quote]

Kyllä tarkoitan. Noin on tehty tuhansia vuosia. Perinteinen tapa.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 10:41"]

Adoptiolapsi on oma lapsi. Biologisen lapsen saa kuka vaan, adoptiolasta ei todellakaan.

[/quote]

Vai biologisen lapsen saa kuka vaan. jos saisi, niin ei olisi keksitty adoptioita.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 10:45"]

Meillä on kaksi adoptiolasta. Helppoja, iloisia lapsia, kympin oppilaita. Suvun biolapset on moniongelmaisia, koulupudokkaita. Että silleen.

[/quote]

Sittenhän on hyvä, että tajusitte olla jatkamatta tuollaista sukua. Hatunnosto teille!