Oliko lapsuuden perheessänne joku perheenjäsen, joka haukkui muita ihmisiä teille?

Pari ulkonäköasiaa. Olen kyllä samaa mieltä hänen kanssaan, mutta en koskaan sanoisi samaa omille lapsilleni.

Oli joo 1898 syntynyt vaarini. Puolet puheesta ei pääsis nykyisen sensuurin läpi. Ihan huumorilla hänen juttuja muistelen, en paheksuen.

Äitini on herkkä arvostelemaan toisia. Kaikkien vierailujen, juhlien ja muiden tapaamisten jälkeen äiti kävi läpi muiden "virheet" ulkonäössä sekä eleissä ja ilmeissä. Äiti ei esimerkiksi voinut sietää serkkuani (äidin veljentytär), jolla oli lapsena tapana siristellä silmiään. Mainitsi siitä _joka_ kerran, kun oli nähnyt serkkuni. Kun sitten aikuistuessaan serkkuni lopetti tämän tavan, äiti huokasi helpottuneena, kuinka hänestä "on kasvanut sittenkin ihan kunnon ihminen".

Äidillä on oudon kapea käsitys siitä, millaisia eleitä ja ilmeitä ihmisillä saa olla. Jos ei täytä kriteerejä, ihmisessä on perustavanlaatuista vikaa. Ja äiti ei anna armoa oikein minkään syyn varjolla. Eräs sukulainen tuli juhliin, ja tiesimme, että hän on saanut masennusdiagnoosin. Juhlissa hän oli aika hiljainen ja passiivinen, mutta jutteli kuitenkin vähän. Minusta oli kiva, että hän oli jaksanut tulla paikalle. Äiti puolestaan paheksui, miksi tämä ihminen tuli juhliin, jos ei kerran osaa käyttäytyä kunnolla ja pitää yllä juhlatunnelmaa.

Äitini arvostelee myös ihmisiä, jotka kävelevät kadulla, esiintyvät televisiossa jne. jne. 

Ja toki olen itsekin saanut tästä arvostelusta osani. Muita ihmisiä hän arvostelee selän takana, mutta minua suoraan päin naamaa. Joskus harvoin saan kehuja, useimmiten haukkuja. Ajattelee kai tekevänsä palveluksen, etten vaan menisi ja nolaisia itseäni julkisesti?  Koska kaikilla ihmisillähän on samat standardit kuin hänellä.......

Nykyään osaan jo suhtautua äidin kommentointiin aika välinpitämättömästi, mutta lapsena ja teininä tuo oli kyllä aika rankkaa. Sellainen jälki kai on jäänyt, että aika tietoinen itsestäni aina, kun vähänkin vieraampia ihmisiä (=kaikki paitsi puolisoni ja lapseni) on lähettyvillä. Ja joskus saatan tapaamisen jälkeen miettiä, mitäköhän ihmiset minusta ajattelivat.