Miten sitä osaa olla ettei jatkuvasti ärsytä toisia?

Tätä palstaa lukiessa tuntuu ettei kohta mistään saa olla mielipidettä, eikä mitään kärsi puhua. Lapsia ei saa vertailla toisiinsa, ei edes omia. Ja kotiäitiys / uraäitiys sanoja ei edes uskalla mainita ettei joku ota nokkiinsa. Ja nämä vain esimerkkinä.

Hyvin on vähissä keskustelun aiheet jos tämän palstan äidit tapaavat livenä! Oletteko te tosiaan noin " suvaitsemattomia" erilaisia ihmisiä kohtaan?

Mulle on yksi lysti mitä muut sanovat. Mulla on kavereita jotka vertailevat lapsiamme, mitä sitten. Sehän on vain heidän mielipiteensä. Me voidaan kyllä keskustella ja hartaasti mutta kumpikaan ei ota nokkiinsa, puhutaan vain niinkuin aikuiset. Ei kaverin aina tarvi olla samasta puusta ja tylsäähän se oliski jos mielipiteet olis identtiset.

Mielenkiintoista on kyllä lukea että joka asiaan löytyy joku joka vetää pultit :-)