Miksi kumppani ei kerro miksi suuttui?

Sanot suoraan saman, minkä kirjoitit tänne. Näitä ajatuksenluvun taitajien vaatioita on sekä miehissä, että naisissa. Sanot, että et voi vastaisuudessakaan käytöstäsi korjata, kun et tiedä yhtään, mistä on kyse.

Ilmeisesti hänelle asia on niin ilmeinen, että hän pitää hämmennystäsi aivan keksittynä esittämisenä. 

https://www.valostamo.fi/blogi/puhumattomuus-ja-mykkakoulu

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/mykkakoulu_on_vallankayttoa

Sun on nyt nostettava kissa pöydälle,sanot ettei mykkäkoulu ole paras tapa hoitaa asioita,et voi tietää,et osaa arvata jne.

Tulosta noi artikkelit keittiön pöydälle,jätä siihen mutta älä kommentoi!

Mykkäkoulu on vallankäyttöä. Se joka on hiljaa alistaa sinua omaan valtaansa.

Oletko ap kysynyt, kuunnellut ja tehnyt selväksi että sua kiinnostaa oikeasti mikä hänellä on?

Jos olet, hyvä, sitten puoliso tekee väärin.

Mun mies ei koskaan ikinä, ikinä ikinä ikinä, kysy miten menee, mitä kuuluu, miltä tuntuu, ei mitään ikinä.

Ei koskaan aloita keskustelua mistään muusta kuin hänen työjutuistaan, eikä myöskään kuuntele mun huolia(en valita jatkuvadti). Sitten kun en vaan jaksa yrittää selittää enää, niin hänelle ei tuu mieleenkään kysyä edes että onko kaikki ok.

Hän menee ja googlettaa "vaimo tiuskii, vaihdevuodet ".

Voi h.elvetti.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kysynyt, kuunnellut ja tehnyt selväksi että sua kiinnostaa oikeasti mikä hänellä on?

Jos olet, hyvä, sitten puoliso tekee väärin.

Mun mies ei koskaan ikinä, ikinä ikinä ikinä, kysy miten menee, mitä kuuluu, miltä tuntuu, ei mitään ikinä.

Ei koskaan aloita keskustelua mistään muusta kuin hänen työjutuistaan, eikä myöskään kuuntele mun huolia(en valita jatkuvadti). Sitten kun en vaan jaksa yrittää selittää enää, niin hänelle ei tuu mieleenkään kysyä edes että onko kaikki ok.

Hän menee ja googlettaa "vaimo tiuskii, vaihdevuodet ".

Voi h.elvetti.

Parisuhde on aina kahden kauppa. Jossa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kysynyt, kuunnellut ja tehnyt selväksi että sua kiinnostaa oikeasti mikä hänellä on?

Jos olet, hyvä, sitten puoliso tekee väärin.

Mun mies ei koskaan ikinä, ikinä ikinä ikinä, kysy miten menee, mitä kuuluu, miltä tuntuu, ei mitään ikinä.

Ei koskaan aloita keskustelua mistään muusta kuin hänen työjutuistaan, eikä myöskään kuuntele mun huolia(en valita jatkuvadti). Sitten kun en vaan jaksa yrittää selittää enää, niin hänelle ei tuu mieleenkään kysyä edes että onko kaikki ok.

Hän menee ja googlettaa "vaimo tiuskii, vaihdevuodet ".

Voi h.elvetti.

Mutta muuten hän on ihana ja ystävällinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kysynyt, kuunnellut ja tehnyt selväksi että sua kiinnostaa oikeasti mikä hänellä on?

Jos olet, hyvä, sitten puoliso tekee väärin.

Mun mies ei koskaan ikinä, ikinä ikinä ikinä, kysy miten menee, mitä kuuluu, miltä tuntuu, ei mitään ikinä.

Ei koskaan aloita keskustelua mistään muusta kuin hänen työjutuistaan, eikä myöskään kuuntele mun huolia(en valita jatkuvadti). Sitten kun en vaan jaksa yrittää selittää enää, niin hänelle ei tuu mieleenkään kysyä edes että onko kaikki ok.

Hän menee ja googlettaa "vaimo tiuskii, vaihdevuodet ".

Voi h.elvetti.

Parisuhde on aina kahden kauppa. Jossa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa. 

Todellakin, mutta sitä kahden kauppaa ei jaksa yksin ylläpitää. Mussa on myös paljon vikoja ja tiedostan sen, mutta ei niistäkään voida puhua.

Kun koitan avata keskustelua, hän ei puhu, ei kerta kaikkiaan. Yksin sitten analysoin ja koitan arvailla mitä hän ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kysynyt, kuunnellut ja tehnyt selväksi että sua kiinnostaa oikeasti mikä hänellä on?

Jos olet, hyvä, sitten puoliso tekee väärin.

Mun mies ei koskaan ikinä, ikinä ikinä ikinä, kysy miten menee, mitä kuuluu, miltä tuntuu, ei mitään ikinä.

Ei koskaan aloita keskustelua mistään muusta kuin hänen työjutuistaan, eikä myöskään kuuntele mun huolia(en valita jatkuvadti). Sitten kun en vaan jaksa yrittää selittää enää, niin hänelle ei tuu mieleenkään kysyä edes että onko kaikki ok.

Hän menee ja googlettaa "vaimo tiuskii, vaihdevuodet ".

Voi h.elvetti.

Mutta muuten hän on ihana ja ystävällinen?

Lasteni isä, en ainakaan vielä hajota lasteni ydinperhettä koska elämä on pääosin aika normaalia silti.

"...mutta kun en vaan tiedä mistä pyytää anteeksi..."

Mikä saa sinut ajattelemaan, että sinä olet tehnyt tai sanonut jotain, joka on aiheuttanut hänen alakulonsa?

Miksi pidät itseäsi syyllisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kysynyt, kuunnellut ja tehnyt selväksi että sua kiinnostaa oikeasti mikä hänellä on?

Jos olet, hyvä, sitten puoliso tekee väärin.

Mun mies ei koskaan ikinä, ikinä ikinä ikinä, kysy miten menee, mitä kuuluu, miltä tuntuu, ei mitään ikinä.

Ei koskaan aloita keskustelua mistään muusta kuin hänen työjutuistaan, eikä myöskään kuuntele mun huolia(en valita jatkuvadti). Sitten kun en vaan jaksa yrittää selittää enää, niin hänelle ei tuu mieleenkään kysyä edes että onko kaikki ok.

Hän menee ja googlettaa "vaimo tiuskii, vaihdevuodet ".

Voi h.elvetti.

Parisuhde on aina kahden kauppa. Jossa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa. 

Todellakin, mutta sitä kahden kauppaa ei jaksa yksin ylläpitää. Mussa on myös paljon vikoja ja tiedostan sen, mutta ei niistäkään voida puhua.

Kun koitan avata keskustelua, hän ei puhu, ei kerta kaikkiaan. Yksin sitten analysoin ja koitan arvailla mitä hän ajattelee.

Ja se on sinun ihan oma valinta.

Vaihtamalla paranee kunhan et ota huonompaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kysynyt, kuunnellut ja tehnyt selväksi että sua kiinnostaa oikeasti mikä hänellä on?

Jos olet, hyvä, sitten puoliso tekee väärin.

Mun mies ei koskaan ikinä, ikinä ikinä ikinä, kysy miten menee, mitä kuuluu, miltä tuntuu, ei mitään ikinä.

Ei koskaan aloita keskustelua mistään muusta kuin hänen työjutuistaan, eikä myöskään kuuntele mun huolia(en valita jatkuvadti). Sitten kun en vaan jaksa yrittää selittää enää, niin hänelle ei tuu mieleenkään kysyä edes että onko kaikki ok.

Hän menee ja googlettaa "vaimo tiuskii, vaihdevuodet ".

Voi h.elvetti.

Mutta muuten hän on ihana ja ystävällinen?

Lasteni isä, en ainakaan vielä hajota lasteni ydinperhettä koska elämä on pääosin aika normaalia silti.

Sitten  on turha kirota. 

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla paranee kunhan et ota huonompaa

Miksi pitää vaihtaa, kun yksinkin voi olla? 

No mitä hän sanoo, jos kysyt asiasta? On edelleen hiljaa ja pitää mykkäkoulua? En katselisi tuollaista menoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla paranee kunhan et ota huonompaa

Miksi pitää vaihtaa, kun yksinkin voi olla? 

Samaa mietin, että miksi pitäisi vaihtaa, kun itse asiassa yksin on paljon mukavampi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kysynyt, kuunnellut ja tehnyt selväksi että sua kiinnostaa oikeasti mikä hänellä on?

Jos olet, hyvä, sitten puoliso tekee väärin.

Mun mies ei koskaan ikinä, ikinä ikinä ikinä, kysy miten menee, mitä kuuluu, miltä tuntuu, ei mitään ikinä.

Ei koskaan aloita keskustelua mistään muusta kuin hänen työjutuistaan, eikä myöskään kuuntele mun huolia(en valita jatkuvadti). Sitten kun en vaan jaksa yrittää selittää enää, niin hänelle ei tuu mieleenkään kysyä edes että onko kaikki ok.

Hän menee ja googlettaa "vaimo tiuskii, vaihdevuodet ".

Voi h.elvetti.

Parisuhde on aina kahden kauppa. Jossa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa. 

Todellakin, mutta sitä kahden kauppaa ei jaksa yksin ylläpitää. Mussa on myös paljon vikoja ja tiedostan sen, mutta ei niistäkään voida puhua.

Kun koitan avata keskustelua, hän ei puhu, ei kerta kaikkiaan. Yksin sitten analysoin ja koitan arvailla mitä hän ajattelee.

Juurihan kerrot ettet aio erota. Joten sinulla ei taida olla vaihtoehtoa kuin oppia elämään asian kanssa ja jaksaa ylläpitää suhdetta yksin.

Ootko miettinyt mikä voi olla syynä? Unohdit syntymäpäivän/hääpäivän/jonkun yhteisen menon? Et huomannut puolisosi uutta kampausta/mekkoa/tms.

Minä loukkaannun herkästi, jos puoliso unohtaa jonkun minulle tärkeän asian, tulee olo ettei toinen välitä. Eikä kyllä mökötyskään saa häntä muistamaan, mikä loukkaa vielä lisää. Asiani oli siis niin vähäpätöinen hänelle.

Miksi niin moni ajattelee että "otat eron, sillä paranee"?

Kun on itse mokannut parin valinnassa ja tehnyt lapsia, se pitää kestää. Jos niillä lapsilla on ihan hyvä elämä, ei pidä hajottaa sitä perhettä oman itsekkyyden takia. Pitää odottaa. Eri asia toki jos on väkivaltaa.

Ja jos pysyy suhteessa lasten takia, kai sitä turhautumistaan johonkin saa purkaa.

Mun purkaus sitä paitsi oli tarkoitus neuvoksi ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kysynyt, kuunnellut ja tehnyt selväksi että sua kiinnostaa oikeasti mikä hänellä on?

Jos olet, hyvä, sitten puoliso tekee väärin.

Mun mies ei koskaan ikinä, ikinä ikinä ikinä, kysy miten menee, mitä kuuluu, miltä tuntuu, ei mitään ikinä.

Ei koskaan aloita keskustelua mistään muusta kuin hänen työjutuistaan, eikä myöskään kuuntele mun huolia(en valita jatkuvadti). Sitten kun en vaan jaksa yrittää selittää enää, niin hänelle ei tuu mieleenkään kysyä edes että onko kaikki ok.

Hän menee ja googlettaa "vaimo tiuskii, vaihdevuodet ".

Voi h.elvetti.

Parisuhde on aina kahden kauppa. Jossa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa. 

Todellakin, mutta sitä kahden kauppaa ei jaksa yksin ylläpitää. Mussa on myös paljon vikoja ja tiedostan sen, mutta ei niistäkään voida puhua.

Kun koitan avata keskustelua, hän ei puhu, ei kerta kaikkiaan. Yksin sitten analysoin ja koitan arvailla mitä hän ajattelee.

Juurihan kerrot ettet aio erota. Joten sinulla ei taida olla vaihtoehtoa kuin oppia elämään asian kanssa ja jaksaa ylläpitää suhdetta yksin.

Totta. Mutta se on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin moni ajattelee että "otat eron, sillä paranee"?

Kun on itse mokannut parin valinnassa ja tehnyt lapsia, se pitää kestää. Jos niillä lapsilla on ihan hyvä elämä, ei pidä hajottaa sitä perhettä oman itsekkyyden takia. Pitää odottaa. Eri asia toki jos on väkivaltaa.

Ja jos pysyy suhteessa lasten takia, kai sitä turhautumistaan johonkin saa purkaa.

Mun purkaus sitä paitsi oli tarkoitus neuvoksi ap:lle.

Sitä varten on se oma kumppani, jonka kanssa voi jakaa ne ilot ja surut. Suhteelta menee pohja, jos häneltä ei saa sitä tukea ja tämän kanssa ei voi keskustella. Siksihän sitä kutsutaan PARIsuhteeksi. Ja millaisen parisuhde mallin ne lapset saa? Omaa lapsuudenkodin mallia kuitenkin peilataan niissä omissa suhteissa. Itsensä voi uhrata muiden eteen? On lapsellista kuvitella, että lapsilta voisi asioista salata.