Miksi kumppani ei kerro miksi suuttui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kysynyt, kuunnellut ja tehnyt selväksi että sua kiinnostaa oikeasti mikä hänellä on?

Jos olet, hyvä, sitten puoliso tekee väärin.

Mun mies ei koskaan ikinä, ikinä ikinä ikinä, kysy miten menee, mitä kuuluu, miltä tuntuu, ei mitään ikinä.

Ei koskaan aloita keskustelua mistään muusta kuin hänen työjutuistaan, eikä myöskään kuuntele mun huolia(en valita jatkuvadti). Sitten kun en vaan jaksa yrittää selittää enää, niin hänelle ei tuu mieleenkään kysyä edes että onko kaikki ok.

Hän menee ja googlettaa "vaimo tiuskii, vaihdevuodet ".

Voi h.elvetti.

Parisuhde on aina kahden kauppa. Jossa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa. 

Todellakin, mutta sitä kahden kauppaa ei jaksa yksin ylläpitää. Mussa on myös paljon vikoja ja tiedostan sen, mutta ei niistäkään voida puhua.

Kun koitan avata keskustelua, hän ei puhu, ei kerta kaikkiaan. Yksin sitten analysoin ja koitan arvailla mitä hän ajattelee.

YKSINKERTAINEN SYY EI :OSATA ENÄÄ KOMUNIOIDA,OLI KYSE AVIOLIITTO TAI MUUT IHMISSUHTEET. TURHA ERIKSEEN ON SYTÄÄ VASTAPUOLTA.OPETELKAA PUHUMAAN KESKENÄNNE!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kysynyt, kuunnellut ja tehnyt selväksi että sua kiinnostaa oikeasti mikä hänellä on?

Jos olet, hyvä, sitten puoliso tekee väärin.

Mun mies ei koskaan ikinä, ikinä ikinä ikinä, kysy miten menee, mitä kuuluu, miltä tuntuu, ei mitään ikinä.

Ei koskaan aloita keskustelua mistään muusta kuin hänen työjutuistaan, eikä myöskään kuuntele mun huolia(en valita jatkuvadti). Sitten kun en vaan jaksa yrittää selittää enää, niin hänelle ei tuu mieleenkään kysyä edes että onko kaikki ok.

Hän menee ja googlettaa "vaimo tiuskii, vaihdevuodet ".

Voi h.elvetti.

Mutta muuten hän on ihana ja ystävällinen?

Lasteni isä, en ainakaan vielä hajota lasteni ydinperhettä koska elämä on pääosin aika normaalia silti.

Miehen viat ja puutteet tuli esille vasta saatuanne lapsia?

Ymmärrän hyvin tuon pointin ja oon paljon miettinyt asiaa.

Meillä on vielä silti sellainen tilanne että vaikka henkinen puoli ahdistaa todella paljon välillä, tullaan arjessa ihan hyvin toimeen.

Itseni voin ihan hyvin uhrata koska mähän tässä oon mokannut.

Tää on vaikea asia ja voi olla että oon täysin väärässä.

Sori ap, että tungen omien juttujeni kanssa sun ketjuun. Ja kiitos sulle joka kommentoit.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin tuon pointin ja oon paljon miettinyt asiaa.

Meillä on vielä silti sellainen tilanne että vaikka henkinen puoli ahdistaa todella paljon välillä, tullaan arjessa ihan hyvin toimeen.

Itseni voin ihan hyvin uhrata koska mähän tässä oon mokannut.

Tää on vaikea asia ja voi olla että oon täysin väärässä.

Sori ap, että tungen omien juttujeni kanssa sun ketjuun. Ja kiitos sulle joka kommentoit.

Voiko parempaa elävää oppimateriaalia aloittajalle olla? Jota ei kannattaisi ohittaa. Mitä sitten kun se kamelin selkä katkeaa? Joku saa puukosta?

Mun ex- aviomies oli juuri tuollainen. Hänen naamastaan näki, että nyt on jostain suututtu. Mutta en siis tiennyt mistä, koska meillä ei ollut mitään riitoja tai sanaharkkoja.

Maanittelin ja yritin kysyä onko jotain vialla. Ei vastausta. Maanittelin ja kysyin uudestaan, että mitä on tapahtunut, oletko suuttunut jostain. Sain vastaukseksi "jos toisen tuntee ja rakastaa niin sun pitäisi tietää". Eli jos en kuulemma rakastanut häntä ja en osannut lukea hänen ajatuksiaan oma-aloitteisesti niin hän ei kertonut mikä on vialla. 

Sitten kun oikein tivasin, että sano nyt mikä on kun en kestä mykkäköulua niin mies raotti mieltään. Syynä suuttumiseen oli esimerkiksi se, että olin mennyt edellisenä iltana aikaisemmin nukkumaan. Tämä ei ollut sopivaa koska se kuulemma osoitti että en rakasta miestä ja rakastava vaimo olisi mennyt miehen kanssa samaan aikaan nukkumaan ja antanut seksiä. Huoh. Mies on siis ex mutta tosi monta vuotta oltiin naimisissa.