Mistä tietää tehneensä lapsen liian aikaisin?

Kun viinalla läträäminen toistuvasti menee lapsen hyvinvoinnin edelle.

Jos haluaa vain viedä lapsen mummolaan hoitoon joka viikonloppu. Tai jos ei pysty säännölliseen päivärytmiin heräämisen, syömisen ja ulkoilun kanssa.

Jos ei ole tutkintoa ennen lasta.

Jos tulee ero lapsen isästä, koska "siitä paljastui uusia puolia".

No siitä että se lapsi ei ole tärkein, vaan meneminen ja kavereiden kanssa oleminen menee kaiken edelle. Lapsi kipataan ensin hoitoon täysiksi päiviksi, illat jotenkuten sinnitellään jos lasta ei saa minnekään hoitoon vaan sen kiukuttelua pitää katsella vaikka ei yhtään huvittaisi, ja viikonloput lapsi on tietenkin mummolassa tai toisella vanhemmalla, josta ollaan jo aikapäivää erottu ja otettu uusi kumppani.

No nämä nyt ei liity pelkkään nuoruuteen, vaan myös elämäntilanteeseen ja yleensäkin siihen sopiiko vanhemmaksi. Olen nähnyt 18-vuotiaankin selviävän ihan mallikkaasti yksi äitiydestä, joten en näillä nyt tarkoita mitään "kukaan nuori koskaan ei voi hankkia lasta"

-Siitä kun kaikki tarvittavat vauvantarpeet ostavat teidän vanhemmat (siis toki on ok saada lahjaksi esim vaunut, mutta jos ei ole itsellä varaa mitään hankkia niin elämäntilanne ei ole ollut sopiva).

-Miehestä paljastuukin hirveänä uusia puolia, tai ylipäätään olette asuneet vasta pelkän raskausajan yhdessä jne.

-Luulet, että itkevää vauvaa ei saa ottaa aina syliin, koska se on "hemmottelua"

-Luulet, että lapsen kiukuttelu/suuttuminen on merkki huonosta kasvatuksesta

-Kuvittelet, että lapsi itkee/kiukuttelee vain ja ainoastaan härnätäkseen sinua, pelkästään juuri sinun kiusaksi (toki lapsi tekee tekoitkua, sitä en tarkoita)

-Sinulla ei ole suuntaa elämässäsi, toisin sanoen sinulla ei muuta mielenkiintoa elämässä kuin äitiys. Mikä on toki ok, jos miehesi on todella hyvätuloinen (yli 4000e/kk eli periaatteessa kahden pienituloisen palkat) ja olette naimisissa, mutta muutoin äidin urattomuus kyllä kostautuu lapselle viimeistään kouluiässä.

-Hankit lapsen, jotta voisit näyttää kavereillesi edistyväsi edes jossain elämän asiassa (näitäkin on)

-Kuvittelet, että miehen päihteidenkäyttö muuttuu lapsen myötä (joskus toki muuttuukin, mutta harvoin). Lasta tehdessä kannattaa muistaa, että saat lapsen isäksi sellaisen tyypin, joka sängynpuoliskollasi makaa. Se ei siitä mystisesti muutu, esim narsistista normaaliksi, päideongelmaisesta terveeksi jne. On henkistä kypsyyttä tiedostaa tämä, vaikka toki elämä yllättää.

-Toisaalta se, jos kaikki menee aina lapsen edelle, mutta toisaalta sekin, jos kaikki menee aina itsesi edelle. Vanhemmaksi kypsä ihminen huolehtii myös itsestään ja omista rajoissaan omissa lähi-ihmissuhteissaan.

Sanomattakin on selvää, että lapsia syntyy joka päivä oloihin, jotka eivät täytä näitä kriteerejä. Isosta osasta kasvaa ihan normaaleja ihmisiä, joten maailma ei kaadu, varsinkin jos vanhemmalla on halua kehittyä lapsen myötä. Toisaalta Suomessakin on masennus n.20% ihmisellä, ja masennus johtuu hyvin usein siitä, että ihminen ei syystä tai toisesta osaa käsitellä omia tunteitaan, eli lapsuudessa on voinut olla sellainen tilanne, ettei lapsen tunteille ole tilaa. Tällainen voi olla esim silloin kun perhe-elämää varjostaa toisen vanhemman tunne-elämän ongelmat, päihdeongelmat, stressi rahatilanteesta jne. Joten kyllä se lapsentekokin kannattaa miettiä tarkkaan, että milloin on sopiva aika. Vaikka vahinkoja tietysti myös sattuu.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 13:30"]No nämä nyt ei liity pelkkään nuoruuteen, vaan myös elämäntilanteeseen ja yleensäkin siihen sopiiko vanhemmaksi. Olen nähnyt 18-vuotiaankin selviävän ihan mallikkaasti yksi äitiydestä, joten en näillä nyt tarkoita mitään "kukaan nuori koskaan ei voi hankkia lasta"

-Siitä kun kaikki tarvittavat vauvantarpeet ostavat teidän vanhemmat (siis toki on ok saada lahjaksi esim vaunut, mutta jos ei ole itsellä varaa mitään hankkia niin elämäntilanne ei ole ollut sopiva).

-Miehestä paljastuukin hirveänä uusia puolia, tai ylipäätään olette asuneet vasta pelkän raskausajan yhdessä jne.

-Luulet, että itkevää vauvaa ei saa ottaa aina syliin, koska se on "hemmottelua"

-Luulet, että lapsen kiukuttelu/suuttuminen on merkki huonosta kasvatuksesta

-Kuvittelet, että lapsi itkee/kiukuttelee vain ja ainoastaan härnätäkseen sinua, pelkästään juuri sinun kiusaksi (toki lapsi tekee tekoitkua, sitä en tarkoita)

-Sinulla ei ole suuntaa elämässäsi, toisin sanoen sinulla ei muuta mielenkiintoa elämässä kuin äitiys. Mikä on toki ok, jos miehesi on todella hyvätuloinen (yli 4000e/kk eli periaatteessa kahden pienituloisen palkat) ja olette naimisissa, mutta muutoin äidin urattomuus kyllä kostautuu lapselle viimeistään kouluiässä.

-Hankit lapsen, jotta voisit näyttää kavereillesi edistyväsi edes jossain elämän asiassa (näitäkin on)

-Kuvittelet, että miehen päihteidenkäyttö muuttuu lapsen myötä (joskus toki muuttuukin, mutta harvoin). Lasta tehdessä kannattaa muistaa, että saat lapsen isäksi sellaisen tyypin, joka sängynpuoliskollasi makaa. Se ei siitä mystisesti muutu, esim narsistista normaaliksi, päideongelmaisesta terveeksi jne. On henkistä kypsyyttä tiedostaa tämä, vaikka toki elämä yllättää.

-Toisaalta se, jos kaikki menee aina lapsen edelle, mutta toisaalta sekin, jos kaikki menee aina itsesi edelle. Vanhemmaksi kypsä ihminen huolehtii myös itsestään ja omista rajoissaan omissa lähi-ihmissuhteissaan.

Sanomattakin on selvää, että lapsia syntyy joka päivä oloihin, jotka eivät täytä näitä kriteerejä. Isosta osasta kasvaa ihan normaaleja ihmisiä, joten maailma ei kaadu, varsinkin jos vanhemmalla on halua kehittyä lapsen myötä. Toisaalta Suomessakin on masennus n.20% ihmisellä, ja masennus johtuu hyvin usein siitä, että ihminen ei syystä tai toisesta osaa käsitellä omia tunteitaan, eli lapsuudessa on voinut olla sellainen tilanne, ettei lapsen tunteille ole tilaa. Tällainen voi olla esim silloin kun perhe-elämää varjostaa toisen vanhemman tunne-elämän ongelmat, päihdeongelmat, stressi rahatilanteesta jne. Joten kyllä se lapsentekokin kannattaa miettiä tarkkaan, että milloin on sopiva aika. Vaikka vahinkoja tietysti myös sattuu.
[/quote]

Mun mielestä nää ei kerro mitään siitä että lapsi tehty liian aikaisin. Kaikki kohdat on ihan riippuvaisia ihmisen luonteesta eikä iästä tai parisuhteen pituudesta

 [/quote] Mun mielestä nää ei kerro mitään siitä että lapsi tehty liian aikaisin. Kaikki kohdat on ihan riippuvaisia ihmisen luonteesta eikä iästä tai parisuhteen pituudesta

[/quote]

Kyllähän esim viinalla läträäminenkin on riippuvaista luonteesta, eikä iästä. Plus aika monet kasvavat paljon henkisesti nuoruudesta aikuisuuteen, joten toisaalta nimenomaan luonnekysymyksistähän tässäkin on kyse. Tai mikä sitten olisi erityisesti nuoruuteen liittyvä?

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 13:41"]

 [/quote] Mun mielestä nää ei kerro mitään siitä että lapsi tehty liian aikaisin. Kaikki kohdat on ihan riippuvaisia ihmisen luonteesta eikä iästä tai parisuhteen pituudesta

[/quote]

Kyllähän esim viinalla läträäminenkin on riippuvaista luonteesta, eikä iästä. Plus aika monet kasvavat paljon henkisesti nuoruudesta aikuisuuteen, joten toisaalta nimenomaan luonnekysymyksistähän tässäkin on kyse. Tai mikä sitten olisi erityisesti nuoruuteen liittyvä?

[/quote]

Niin ja puhumattakaan siitä, että kyllä lapset voi tehdä liian aikaisin parisuhteen kestoon tai omaan henkiseen kypsyyteen nähden. Esimerkiksi lapsen kiukun ja itkun vastaanotto on pitkälti riippuvainen omasta kypsyydestäkin.