Voiko teidän mielestänne omiin vanhempiin katkaista välit?

Itse olen katkaissut välit jo muutama vuosikymmen sitten.

Pitkään koittivat olla yhteydessä.

Nyt ovat kumpikin jo kuolleet, mun sisarukset hoitivat hautajaiset, en osallistunut.

En koskaan tullut toimeen ko. henkilöiden kanssa ja vieläkin vaan vitutttaa jos pitää niitä ajatella.

Mutta kyllä ne vanhemmatkin voivat katkaista välinsä omiin lapsiin...Tunnen monia uskonlahkoista eronneita aikuisia, joiden vanhemmat ja suku ovat katkaisset heihin kaikki välit.

Isäni meni uusiin naimisiin ja katkaisi minuun välit. Eli eiköhän se toimi toisinkin päin tarvittaessa... :(

Aloitus voisi olla itseni kirjoittama!

Minulla ei ole yhteyttä äitiini, joka on alkoholisoitunut ja lapsuudessani elin lasisen lapsuuden hänen ja miehensä kanssa. Surin asiaa pitkälle aikuisuuteen ja luulin että minun pitää jotenkin pitää yhteyttä äitiini ja päästä asian kanssa sinuiksi. Tavoitteni oli minulle valtava taakka ja suru. Kunnes tajusin että minun ei tarvitse. Jos roikun siinä suhteessa voin aina huonosti koska elän toiveiden ja pettymysten, surun ja vihsn kehässä. Niin kauan kuin äitini juo, niin en edes harkitse suhdetta häneen, vaan elän omaa vapaata elämäni. Ajattelen että sairas äitini on jo elämässään antanut minulle kaiken sen minkä on pystynyt;eikä se ole mitään pientä, koska olen saanut tämän ihanan elämän, josta nykyään nautin suuresti.