Lue keskustelun säännöt.
Olenko kylmä ja itsekäs?
21.12.2014 |
Minua on näistä piirteistä syytetty oikeastaan koko aikuisikäni ja tähän saakka olen ollut varauksetta sitä mieltä, että minä olen oiekassa ja muut kovasti väärässä. Alan kuitenkin olla tilanteessa, jossa minulla ei ole kavereita, ei miestä, ei minkäänlaista sosiaalista elämää. Eli minusta ei pidetä. Mietinkin nyt johtuuko tämä tästä kylmyydestäni ja kovuudestani ja itsekeskeisyydestäni ja ehdottomuudestani, joista minua toistuvasti syyttävät niin tutut kuin ventovieraatkin? Alla muutamia esimerkkejä. Toivoisin teidän kommenttejanne! Sen tiedän, että olen vähän besserwissertyyppiä, koen siitä huonoa omatuntoa ja yritän parhaani mukaan opetella pitämään suuni kiinni vaikka tietäisin paremmin :)
1) Olemme baarissa kavereiden kanssa. Tuntematon 50v (olen itse 30) alkoholisoituneen oloinen mies alkaa lässyttää minulle että hymyile tyttö hymyile niin näytät nätimmälle ja tulee lopulta luokseni sivelemään poskeani että annas nyt vähän sitä hymyä. En hymyile vaan tuijotan miestä ilmeisesti aika tiukkailmeisenä ja pyydän poistumaan/väistän itse pois. Ei kiinnosta yhtään tuhlata aikaa tämän jurpon viihdyttämiseen eikä hymyilytä kyllä yhtään ja se kosketus ällöttää. (Kaverit taas heittävät tällaiselle läppää ja väläyttelevät sitä hymyä ja jaksavat uhrata aikaa tähän.)
2) Olen harrastanut joskus seksiä varatun miehen kanssa (tietämättäni yleensä, pari kertaa tietoisesti), mutta en osaa heitä arvostaa ja homma jäänyt aina kertapanoon. Deletoin yhteystiedot saman tien enkä pidä näihin mitään yhteyttä. Pidän näitä äijiä vastenmielisinä. En yleensä tervehdi jos törmään jossain vaan kohtelen niin kuin ilmaa. (Kaverit jaksavat roikuttaa näitä tällaisia säätöjä mukana takstailemalla satunnaisesti, sopimalla tapaamisia baariin silloin kun mies on ilman vaimoaan liikkeellä. Parhaat ovat roikuttaneet yhtä miestä perässään jopa 10 vuotta. Jos naimissa oleva mies ottaa yhteyttä ja haluaa tavata niin lähdetään "treffeille". Jos nähdään miehen puoliso niin tästä naisesta yritetään heti keksiä kaikkia vikoja (rumempi kuin minä, iso perse, ärsyttävä nauru, ei mikään järjenjättiläinen).)
3) Exäni jätti minut törkeästi, mutta on sittemmin alkanut ottaa yhteyttä, että mitä kuuluu ja tuletko saunomaan jne. Minä koen saunomisehdotukset pildensaantiyrityksiksi ja pidän miestä harvinaisen hölmönä kun kuvittelee että minua voi pompotella miten tykkää eli ensin heittää pihalle ja sitten käskyttää luokseen ja vetäistä jne. En vastaa, deletoin viestin. (Kaverien mielestä mies on tullut ehkä katumapäälle tai haluaa ainakin olla tosi ystävällinen ja minun pitää vastata ystävällisesti ja empaattiseen sävyyn ja miksen muka voisi miehen kanssa ihan vaan kaverina saunoakin ja kun se kuitenkin oli NIIN hyvä mies. ja on tosi itsekästä ja kylmää jättää mies epätitoisuuteen eikä vastata mitään.)
Äh, noita löytyisi tosi paljon, mutta viesti on kai jo nyt kilometrin pituinen! Kommentteja?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ihan tajua nro 9:n purkausta. On mulla muutama kaveri, joita tapaan harvakseltaan ja tapaamiset kovasti harvenemaan päin. Koska olen heidän mielestä kylmä ja kova ja aivan liian ehdoton. Ja samaa mieltä tuntuvat olevan myös vieraat ihmiset, joten uusiakaan kaverisuhteita ei ole helppo luoda. Minä, kuten moni muukin, kaipaa toisten ihmisten hyväksyntää ja seuraa. Ei ole kiva havaita, että ei ole pidetty. Elämästä voi nauttia myös lukemalla himassa kirjaa yksin, mutta kyllä minä kaipaan myös sosiaalisia suhteita.
No mutta jatketaan esimerkkejä:
4) En siedä juurikaan mustasukkaisuutta enkä ymmärrä miksi monet kaverini sietävät. Kun tulee puheeksi (he itse ottavat asian esille) kuinka sairaalloisen mustasukkainen miesystävä on, niin saatan kysyä että miksi jaksat tuollaista, ettekö ole puhuneet asiasta, oletko varma että jaksat tuollaista suhdetta pitemmän päälle. Kavereiden mielestä on ok, että mies repii pelihousunsa jos kaveri lähtee jonnekin ilman häntä, tekee tarkistussoittoja puolen tunnin välein, kiukuttelee pari päivää sen jälkeen kun kaveri on vaikka käynyt leffassa ja syömässä kanssani. Olen heidän mielestään kylmä ja tunteeton kun kerron että teiniajan eksäni oli myös tuollainen, mutta en vastannut pojan raivoisiin aggressioviesteihin vaan kerroin että menen sinne ja sinne ja sitten menin. Enkä etenkään "totellut" jos poika alkoi uhitella jotain että ero tulee jos en nyt heti lähde sieltä kaverin luota hänen luokseen.
5) Olen sinkku ja exän temppujen jälkeen ei yhtään kiinnosta mikään parisuhdetouhu ja kaikkinaiset prinsessahaaveet ikuisesta rakkaudesta ja avioliitosta olen hylännyt. Kerroin kaverilleni, että voisin aivan mielelläni nyt ryhtyä johonkin friens with benefits/panosuhdetyyppiseen juttuun, sopisi paremmin kuin hyvin. Sain kuulla olevani itsekäs, koska miehetkin pohjimmiltaan kaipaavat suhdetta ja mitä jos se mies sitten ihastuu ja särkee sydämensä ja ettei noin voi toista ihmistä kohedella (siis ei voi tarjota seksiä ilman velvoitteita..täh?).
Taidat olla viime parisuhteesi jälkeen kovettunut, etkä vain uskalla enää lähteä avoimena etsimään parisuhdetta. Mitä suhteessasi tapahtui? Älä nyt ihmeessä luovuta.
Muutoin kyllä uskon että vaikutat muista kylmältä ja itsekkäältä. Hyvä juttu on se, että kun asian tiedostaa, on sitä helppo alkaa työstää. Muiden kommentit saavat kyllä aikaan pelokkaita ajatuksia siitä, miten ikinä kukaan voi tykätä minusta. Tällöin ihmisiin tutustuminen ei kyllä ainakaan helpotu.
Ysi jatkaa.
Tarkoitukseni ei ole vaikuttaa siltä, että erityisesti purkautuisin. Minäkin olen välillä ehdoton. Ehdoton siinä, että meitä on monenlaisia ihmisiä maailma pullollaan. Ei ole mitään syytä jumittaa ystäväpiiriin, joka on täysin erilainen sen suhteen, mitä itse olet. Tietysti ihmisillä on myös eriäviä mielipiteitä tai näkemyseroja ja he voivat olla silti ystäviä. Aivan kuin haluaisit itse jotenkin mahtua tiettyyn muottiin, tunteaksesi itsesi sittenkin hyväksi?
Ihminen kaipaa toki kaltaistaan, mutta näyttää siltä että olet väärässä seurassa, et ollenkaan kaltaistesi joukossa. Ei ole sinun asiasi muuttaa itseäsi sopivaksi johonkin perusmyyttiin ja- muottiin, jossa ikäänkuin olisit oikeampi ihminen. Parempi, pidetympi ja hyväksytympi. Kun löydät oikeat ihmiset ja olet tekemisissä heidän kanssaan, sinulle ei jää aiheeksi miettiä, mitä mieltä joku muu on vaikka mustasukkaisuudesta. Antamasi esimerkki tuntuu tulevan aika nuoren ihmisen suusta/kynästä. Ei sellaisella ole oikeasti väliä. Ihminen jolla on terve itsetunto, pääsee yli tuollaisista turhanpäiväisistä markkereista elämässään.
Vaikutat täysin normaalilta olennolta, eikä täältä omasta puolisosiaalisen elmäntyylin linnakkestani näytä ollenkaan siltä, että sinulla olisi mitään kovin isoa huolenaihetta. Ainoastaan se, minkä painoarvon annat ystäviesi kommenteille ja elämäntyylille tai -asenteelle.
Se ettei normi prinsessameininki tai mustasukkaisuus sytytä, on ennemminkin hyvä asia. Miettisin itse kolmesti, ennen kuin antaisin mitään arvoa kavereitten ihmeellisen stereotyyppiselle asenteelle.
En halua vetää tähän mitään "olet niin nuori" -korttia, mutta vaikutat silti aika nuorelta. Friends with benefitskään ei ole mikään uusi keksintö ja ihmisiä jotka toteuttavat tätä systeemiä on aika paljon. Luulisi ettei se kenekään kaveripiirissä olisi enää mikään kummajainen.
Come to the dark side, we have cookies!
Kuin omasta elämästäni! Tosin ei o minkäänlaisia seksijuttuja koskaan. Oon kans saanu kuulla koko ikäni tästä ilmeettömyydestä ja oikeassaolemisesta ja huonotapaiseksi on sanottu niin kotimaassa ja ulkomaillakin. Ainoot jotka musta tykkää ja huomioi on muutama samanluonteinen homoystävä ulkomailla. Ja he saavatkin mut aina olemaan rennommin ja olemaan huomioiva ystävä heille ihan aidosti.
Hermostun kaikennäköisiin iholletulijoille sekunneissa. Aspana oon kuitenkin perusmukava ja kehuttukin on mutta omissa oloissa sitten muuta ja kavereita on lähelle se nolla. Tsemppiä, kai se siitä vaikken mäkään tiedä miten. En kyllä haluu muuttuakaan muiden mielistelijäkskään ja jos en miellytä niin olen sitten omissa oloissani. Aina on myös sanottu että mun pitäis mennä armeijaan.. Nyt se on kyllä jo myöhästäkin, mut suvun mielestä oisin ollu passeli kusipää sinne. Ootko itse rennommin esim. vieraassa kulttuurissa? Mulla ainakin se helpottaa tätä ja tiedän että on olemassa mulle sopivia ihmisiä.