Miksi jotkut on töykeitä vanhemmilleen vielä aikuisinakin?

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 00:30"]

Meillä kans suvussa eräs tällainen nainen. Tiuskii äidilleen minkä ehtii, olettaa että passaa häntä, laittaa ruokaa, hoitaa hänen lapsiaan jne.. Ja tämä nainen on jo reilusti yli 30v.

[/quote]

Niin en tiedä, nykyään tämä äiti on ainakin ihan normaali, en tiedä mitä lapsuus on ollut.. Toisaalta tämä nainen tiuskii myös pienille lapsilleen. "Voi v.. miten sulla voi olla taas nälkä, en mä jaksa kokoajan sulle ruokaa laittaa.." Siis tähän tyyliin oikeasti. Hän on muuten vielä akateeminen ihminen, ja tästä myös hyvin ylpeä.

en yleisillä paikoilla,mutta joskus vastaan ikävästi koska olen katkeroitunut lapsuudestani ja kateellinen siskolleni

Mä tiuskin nuorempana (jo aikuisena) isälleni, koska hän oli väkivaltainen minulle, sisaruksileni ja äidilleni pienenä, eikä koskaan pyytänyt sitä anteeksi tai ottanut puheeksi. Muutenkin hän on aika rasittava tyyppi. Nykyään en enää tiuski, mutta en pahemmin halua olla tekemisissä. Tajusin, että hän osaa puhua, eikä koskaan opikaan puhumaan ja siksi on alunperinkin turvautunut väkivaltaan...

Joskus luin lehdestä jutun siitä kuinka jokainen aikuinen "taantuu" välillä teiniksi omien vanhempien kanssa. Olen huomannut juuri tää teinimäistä kiukuttelua aikuisilta ihmisiltä vaikka se vanhempi ei ole tehnyt mitään väärin. Olen 25 ja välillä huomaan kiukuttelevani äidilleni koska välillä äiti kohtelee minua kuin lasta ja holhoaa vaikka olen aikuinen, se saa minut hermostumaan ja vahingossa taantumaan lapseksi. Äiti myös kiukuttelee välillä omalle äidilleen. Noloa ja rasittavaa mutta vaikea lopettaa jos ei huomaa tekevänsä sitä. 

En ole vanhempieni seurassa yleisillä paikoilla.

Siksi koska olivat juoppoluusereita jotka meinasivat tehdä meistä lapsista heti alkuunsa samanlaista wt-sakkia kun ovat itsekin. En anna sitä koskaan anteeksi ettei minulla ollut "tavallista" lapsuutta/nuoruutta. Kotiin ei kehdannut viedä kavereita kun ei tiennyt missä kunnossa porukat oli. Puhumattakaan mahdollisista tyttöystävistä joille äijä olisi sölköttänyt rasvaisia vitsejään tai nipistellyt..

Musta on eri asia olla etäinen ja kuiva (huonot välit) kuin käyttäytyä kuin 13-vuotias, mikä minusta kertoo, että aikuisella jäänyt aikuistuminen kesken.

Sukuvika. Mieleen tulee, että pitää ottaa vanhusta käsivarresta ja puhua kovalla äänellä, mutta hermo menee aina sekopääkeskusteluun. Kuulolaitetta ei laita ja puhuu vain omiaan. Puuttuvat lastensa elämään. Odottavat, että tullaan kun käsky käy. Siitä huolimatta ovat rakkaita ja aina täyttäneet vanhemman tehtävänsä. Vaikken nyt koe tulleeni ymmärretyksi omana itsenäni. Ovat kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Puolison lapsuuden perhe on eri maata, ei mitään rajaa.

Minä olen melkein äitini omaishoitaja. Siivoan paskat, kuset, kaikki sotkut jotkä äitini tahattomasti tai välinpitämättömyyttään tekee. On muuten ääretön määrä mitä ihminen voi sotkea. Yritän hillitä itseäni, esim. kerran oli sotkenut koko suihkun ja suihkuverhon paskalla, en sanonut mitään, heitin vain suihkuverhon pois ja putsaskin kylpyhuoneen desinfiointiaineella. Mutta kun wc-pönttö oli laitettu tukkoon siksi kun ei kitsauden vuoksi halua vettä käyttää huuhteluun niin silloin moitin. Asuu kerrostalossa jossa kiinteä vesimaksu. Pyykkiä ei saa pestä saman kitsauden vuoksi, siksi kakkahousuja ympäriinsä pitäähän ne nyt kuivumaan laittaa likaantumisen jälkeen, muuten ne menee pilalle. Arvatkaapa peseekö käsiään wc-käynnin jälkeen. Tätä huoltamista on minun elämä, kun yhden paikan saa siivottua, toinen on jo paskassa, en jaksa kaikkea kertoa.

Käytän myös kaupassa. Yritän kaitsea häntä kaupassa parhaani mukaan mutta aina en ehdi valvoa koko aikaa. Esimerkiksi hän ottaa jonkin vuotavan tuotteen eikä laita sitä pussiin(yritän välttää muovin turhaa käyttöä mutta vuotaviin tuotteisiin joita hänen on jostain syystä pakko aina ostella, otan pussin). No aina en huomaa että pussia ei ole kun äitini työntää jo tuotetta kassiinsa ja muiden ostosten päälle sivuttain. Sitten kaikki ruokaostokset ovat liemissä ja eläinrasvoissa ja nuo tuotteet sotkevat keittiötä ja jääkaappia sitten kotona ja arvatkaapa kuka ne hinkkaa pois. Kerran äidillä oli tullut ripulipaska housuun kesken reissun ja oli käynyt ottamassa pois vessassa alushousunsa. Nuo alushousut oli laittanut kassiinsa, koska eihän niitä nyt raski heittää pois. Olen ostanut hänelle kymmeniä alushousuja ihan siksi että ei tarvitsisi säästellä silloin kun tarve on. No kassi paskassa. Sinne sitten kaupassa yritti tunkea ruokaostoksiansa, sanoin nätisti että älä laita otan ne tänne ostoskassiin. No ei usko. Sitten joudun korottamaan ääntäni ja ihmiset katsoo. Äitini asui siis luonani enkä halua kakkaisia ruokatuotteita jääkaappiini. Ostin sitten uuden kassin äidille kun edellistä ei voinut pestä ainakaan niin korkeassa lämpötilassa että kakkabakteerit olisi kuolleet. Ehkä olen liian neuroottinen tässä asiassa. Ehkä muut eivät olisi moksiskaan että ruokatuotteet on kakassa. On muuten usein ripuli äidilläni huonon hygieniansa vuoksi. Myös minulle joskus tarttuu hänen luotaan ripuli.

Noita ripulisia alushousuja ei halua pestä yli 30 asteessa, sillä ne kuulema menevät pilalle kuumemmassa pesussa. No tästäkin olen motkottanut että kakkaiset alusvaatteet pitäisi pestä korkeammissa lämpötiloissa. Pesee pyyhkeet, pöytäliinat ym. vaatteet kakkavaatteiden kanssa samassa koneessa. En jaksa enää välittää siitä, vaikka olen kuullut että jonkun mielestä pitäisi pestä erikseen.

Eli jos sanon normaalilla äänellä, minua ei kuunnella, ei uskota, mutta kun korotan ääntäni niin silloin asia menee perille. Olen varmaan monen mielestä huono ihminen. Mutta olen oikeasti jättänyt kotikaupunkini ja työni että pääsin lähemmäs äitiäni ja voisin olla apuna. Minulla ei varmaan myöskään ole mahdollisuutta parisuhteeseen, ei ole äidin hoidolta aikaa eikä mahdollisuutta, eikä äitini varmaan hyväksyisikään. Hän ei hyväksy että minulla olisi ketään muita ihmisiä lähellä kuin hän. Eli olen varmasti uhrautunut ihan tarpeeksi. Onko liikaa pyydetty että minua voisi siivouksessa hieman säästää, ei ennaltaehkäistäisiin sotkut silloin kun ne on mahdollista pienellä vaivalla ehkäistä, esim. käyttämällä pieniä pusseja.

Mielestäni on äidissänikin vikaa, hän ei ota neuvoja ja ohjeita vastaan, vaan omaa omat pinttymänsä, esim. ei suostu käyttämään vaippoja. Eli minun neuvoni mitätöidään tai ollaan muka kuulematta vaikka varmasti kuullaan.

Varmaan ihmiset ajattelevat että olen hirvio kun komennan äitiäni joskus kaupassa. Mutta muistakaapa pestä tomaattinne hyvin, sillä äitini puristelee niitä kakkakäsillään. 

Tästäpä lähtien aion tehdä niin, että kun käyn äitini kanssa kaupassa, niin keskityn vain hänen ostoksiinsa, ja käyn sitten uuden reissun omille ruoilleni. Näin voin ehkäistä tilanteet joissa muuten joutuisin komentamaan. Laitan vaikka äitini siksi aikaa istumaan prisman penkille(lähelle vessaa), hänellehän on virikettä katsella muita ihmisiä ja käyn sitten rauhassa omat ostokseni. Hyvä idea.

Olen myös nähnyt että monet vanhemmat komentavat lapsiaan samalla lailla kuin minä äitiäni. Miksi he saavat komentaa mutta minä en. En koe että olen taantunut teiniksi, koen että äitini on taantunut lapseksi ja minä olen se huoltaja. Tämä tapahtui jo kun olin alle 3-kymppinen, olen siitä lähtien hoitanut äitini asiat ja siivoukset. Minua ihmetyttää ne aikuiset lapset jotka pesettävät omia ikkuinoitaan äidillään vielä 45-50-vuotiaina ja siivouttavat asuntoaan muutenkin äidillään ja esim. jouluna tulevat äidin tekemään ruokapöytään. 

Tule itse hoitamaan äitiäni, mielelläni minäkin eläisin omaa elämääni enkä huolehtisi toisesta.

Itse tiuskin äidilleni jos tarvetta tulee. Olen melko varma, että lähes kaikilla niin tekevillä on ollut aina huonot välit vanhempaansa jo lapsesta asti. Tuollaista se sitten on, kun yritetään "väkisin" olla tekemisissä sukulaissuhteen takia. Hölmöähän se on. Vanhemmat ovat käyttäytyneet ikävästi ja välinpitämättömästi, jopa todella kamalia asioita tehden. Vaikeaahan sellaisen on ymmärtää, jolla on ollut ns. normaslit vanhemmat ja lapsuus. Äidistäni muut voivat saada mukavan kuvan, mutta itse olen eri mieltä.

Itse en todellakaan tiuski vanhemmilleni vaikkka äiti välillä risookin, mutta ei se pahaa tarkoita. Teininä olin ihan kamala kusipääkakara ja haukuin vanhempiani ja kapinoin yms. Ihan hävettää kun muistelen millainen paska olin.
Mieheni taas on välillä vanhempiaan kohtaan ihan kauhea. Mutta kaippa hän ei heitä arvosta niinkään, oli lapsena muutaman vuoden huostaanotettuna ja muutenkin rankka lapsuus. Vanhemmmat nykyään ok ja välit heihin hyvät muuten miehellä mutta aina jos tulee jotain kränää niin mies on heille ihan kauhea.

Meillä oli perheväkivaltaa. Kesti minulla kauan irtautua heistä, ehkä vielä vähän kesken.

Tiuskin silloin, kun huomaan vanhempieni käyttävän huonoja kasvatusmetodeja minun lapsiini. Yritän ensin selittää asiallisesti, eivät usko ja sitten joudun tiuskimaan.

toivon, että ei tarvitsisi olla yhteydessä mutta tarvitsen välillä apua lasten kanssa.

Olisiko huonosti kasvatettuja lapia? Entiseen aikaan piti vanhempia ihmisiä kunnioittaa. 4. käsky tunnettiin muutenkin kuin uskovaisten keskuudessa. Ja sitä oli myös noudatettava tai sai selkäänsä!

Tuo omaishoitajan kirjoitus kuulosti kyllä pahalta. Ja tilannehan tulee vain pahenemaan koko ajan, kun äitisi vointi huononee. Kuinka itse jaksat tai huolehdit omasta jaksamisestasi? Saatko lainkaan vapaata äitisi hoidosta.

Ei ole silloin lapsena..eikä vielä nytkään vanhemmat pistäneet asialle loppua. vanhemmat eivät vaadi lapseltaan kunnioittavaa käytöstä, ja se jää päälle se huono käytös.

se vaan on niin. Opeta lapsesi pikkuhiljaa kunnioittavaan käytökseen. Siitä pitää puhua aikuiselle lapselle...ei se muuten tajua. Se on tapa. Tylsä tapa.

Hmm. En tunne montaa entisajan ihmistä, joka puhuisi että omat vanhemmat olivat lämpimiä ja hyviä ihmisiä.

Pitääkö kunnioittaa väkivaltaista väärintekijää, joka ei kadu?

Maailma on muuttunut yhtä paljon taas näiden sukupolvien välillä. Nykyvanhemmat haluavat keskustelevaa kulttuuria, johon sota-ajan lapset eivät pysty. Sukupolvien välinen muuri johon tarvittaisiin viisautta ja aikuisuutta molemmilta osapuolilta.

Teen vastakysymyksen: miksi toiset vanhemmat halveksii ja levittää huhuja esim lapsensa hulluudesta vaikka lapsi on keski-ikäinen perheellinen ihminen?

2

Numerolle 19:

Olet itse elämäntapasi valinnut. Joten lopeta marttyyrin esittäminen. Kuulostat aivan omalta äidiltäni, joka on koko elämänsä kadehtinut muita ja leikkinyt marttyyria - ja elämä on nyt kohta jo mennyt ohi. Hän on ihminen, joka ei ole koskaan ottanut vastuuta omista elämänvalinnoistaan, vaan syyttänyt omista henkilökohtaisista epäonnistumisistaan aina muita - lapsiaan, miestään, sukulaisia, työkavereitaan, maailmaa. 

Mikään ei nykyaikana velvoita sinua pilaamaan omaa elämääsi ja paapomaan jotakuta mielisairasta friikkiä. Mitä sinä teet, ei ole normaalia, sillä mitä äitisi tekee, ei todellakaan ole normaalia. Hän kuuluisi hoitokotiin tai mielisairaalaan, ei sinun kämppikseksesi.