Miksi jotkut on töykeitä vanhemmilleen vielä aikuisinakin?

Vastaus vastakysymykseen: miksi olisit tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa?

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 10:57"]Itse tiuskin äidilleni jos tarvetta tulee. Olen melko varma, että lähes kaikilla niin tekevillä on ollut aina huonot välit vanhempaansa jo lapsesta asti. Tuollaista se sitten on, kun yritetään "väkisin" olla tekemisissä sukulaissuhteen takia. Hölmöähän se on. Vanhemmat ovat käyttäytyneet ikävästi ja välinpitämättömästi, jopa todella kamalia asioita tehden. Vaikeaahan sellaisen on ymmärtää, jolla on ollut ns. normaslit vanhemmat ja lapsuus. Äidistäni muut voivat saada mukavan kuvan, mutta itse olen eri mieltä.
[/quote]

Itse olen ottanut etäisyyttä, itselläni väkivaltainen alkoholistiäiti. Sellaisten lapsista ne, jotka ottaa etäisyyttä, selviytyy tutkitusti tervepäisimpinä.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:21"]Numerolle 19:

Olet itse elämäntapasi valinnut. Joten lopeta marttyyrin esittäminen. Kuulostat aivan omalta äidiltäni, joka on koko elämänsä kadehtinut muita ja leikkinyt marttyyria - ja elämä on nyt kohta jo mennyt ohi. Hän on ihminen, joka ei ole koskaan ottanut vastuuta omista elämänvalinnoistaan, vaan syyttänyt omista henkilökohtaisista epäonnistumisistaan aina muita - lapsiaan, miestään, sukulaisia, työkavereitaan, maailmaa. 

Mikään ei nykyaikana velvoita sinua pilaamaan omaa elämääsi ja paapomaan jotakuta mielisairasta friikkiä. Mitä sinä teet, ei ole normaalia, sillä mitä äitisi tekee, ei todellakaan ole normaalia. Hän kuuluisi hoitokotiin tai mielisairaalaan, ei sinun kämppikseksesi.

 
[/quote]

Naurettava kommentti.

Omaishoitajilla on todella rankkaa.

1

Tää on niin totta ja tunnistan saman itsessäni! Olen 27-vuotias. En ehkä niinkään tiuski vanhemmille julkisilla paikoilla, vaan saatan pyöritellä silmiä heidän hölmöille jutuilleen tms. Joka tapauksessa tajuan itsekin käyttäytyväni lapsellisesti. Tiuskimista tapahtuu enemmän oman perheen kesken ja se liittyy nimenomaan siihen, kun äiti ottaa holhoavan asenteen aikuiseen tyttäreensä. Niin ärsyttävää! Yritän kyllä parantaa tapani ja olen siinä jo hyvin kehittynytkin vuosien mittaan. Samanlaista taantumista tapahtuu muuten myös sisarusten kesken. Itse ainakin riitelen pikkusiskoni kanssa joskus (onneksi tosi harvoin) ihan sellaisella lapseksi taantuneella tasolla. Ja jälkeenpäin hävettää.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 09:22"]

Joskus luin lehdestä jutun siitä kuinka jokainen aikuinen "taantuu" välillä teiniksi omien vanhempien kanssa. Olen huomannut juuri tää teinimäistä kiukuttelua aikuisilta ihmisiltä vaikka se vanhempi ei ole tehnyt mitään väärin. Olen 25 ja välillä huomaan kiukuttelevani äidilleni koska välillä äiti kohtelee minua kuin lasta ja holhoaa vaikka olen aikuinen, se saa minut hermostumaan ja vahingossa taantumaan lapseksi. Äiti myös kiukuttelee välillä omalle äidilleen. Noloa ja rasittavaa mutta vaikea lopettaa jos ei huomaa tekevänsä sitä. 

[/quote]

Todettakoon että 20 vuoden traumat jättää jälkensä. Kaikilla ei ole niin kiva isukki tai äiti. Ja vaikka olisikin ystävällinen hyvä ihminen voi se silti olla suuressa vastuussa jonkun elämän rikkomisesta. Välillä sitten vanhat jutut leimahtaa. Sanoisin perstuntumalla että aika perseestä teidän diagnoosit.

2

2

Vanhempien seurassa tosiaan teiniytyy. Aloin seurustella nykyisen miehen kanssa vasta 30-vuotiaana, kotoa olen muuttanut pois 19-vuotiaana ja asunut satojen kilometrien päässä. Ekan kerran tavatessa onnistuin tiuskimaan äidille jostain ja mies nauroi jälkikäteen, että uskomatonta, että noin hyväntuulinen ihminen muuttuu niin ärtyisäksi vanhempiensa seurassa. Nyt 10 vuotta myöhemmin edelleen pitää minua helppona ja hyväntuulisena aikuisena, mutta vanhempien seurassa murkkuikäisenä...:)

2

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 10:57"]Itse tiuskin äidilleni jos tarvetta tulee. Olen melko varma, että lähes kaikilla niin tekevillä on ollut aina huonot välit vanhempaansa jo lapsesta asti. Tuollaista se sitten on, kun yritetään "väkisin" olla tekemisissä sukulaissuhteen takia. Hölmöähän se on. Vanhemmat ovat käyttäytyneet ikävästi ja välinpitämättömästi, jopa todella kamalia asioita tehden. Vaikeaahan sellaisen on ymmärtää, jolla on ollut ns. normaslit vanhemmat ja lapsuus. Äidistäni muut voivat saada mukavan kuvan, mutta itse olen eri mieltä.
[/quote]

täysi komppi. en voi sille mitään että tekisi mieli kostaa kaikki pahat teot ja sanat nyt kun ei ole enää yliotetta kun aikuisia ollaan. sitä saa mitä tilaa.

Kohtelen välillä äitiäni huonosti. En pysty hillitsemään itseäni ja se ahdistaa ja kaduttaa. Kun olin teini, äidilläni oli pahin masennusvaihe ja mulla jäi kapinavaihe väliin. Hän on vieläkin masentunut vakavasti.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:21"]

Numerolle 19:

Olet itse elämäntapasi valinnut. Joten lopeta marttyyrin esittäminen. Kuulostat aivan omalta äidiltäni, joka on koko elämänsä kadehtinut muita ja leikkinyt marttyyria - ja elämä on nyt kohta jo mennyt ohi. Hän on ihminen, joka ei ole koskaan ottanut vastuuta omista elämänvalinnoistaan, vaan syyttänyt omista henkilökohtaisista epäonnistumisistaan aina muita - lapsiaan, miestään, sukulaisia, työkavereitaan, maailmaa. 

Mikään ei nykyaikana velvoita sinua pilaamaan omaa elämääsi ja paapomaan jotakuta mielisairasta friikkiä. Mitä sinä teet, ei ole normaalia, sillä mitä äitisi tekee, ei todellakaan ole normaalia. Hän kuuluisi hoitokotiin tai mielisairaalaan, ei sinun kämppikseksesi.

[/quote]

En esitä marttyyriä ja olen tyytyväinen elämäntapaani. Äitini ei ole mielisairas friikki :) Haluan vain että minua ei nähdä hirviönä joka tiuskii äidilleen. Minulla menee välillä, ei siis aina, hermo hänen kanssaan mutta yritän koko ajan ehkäistä näitä tilanteita. 

En todellakaan laita äitiäni mihinkään laitokseen ennen kuin on pakko. Minua on syytelty joiltakin tahoilta siitä että uhraudun äitini puolesta. Tosiasiassa olen kiitollinen että minulla on vielä yksi perheenjäsen eli sukulainen elossa. Olen menettänyt läheisiäni. 

Aika moni ihmetteli sitä kun jätin työn toisessa kaupungissa ollakseni lähempänä äitiäni. Miten voi olla ihmisille joku työ tai status tai raha tärkeämpää kuin oma perheenjäsen?! Toisaalta taas monet ystävieni vanhemmat ovat osoittaneet minulle että olen tehnyt hienon päätöksen. Ovatpa puhuneet että olisivatpa heidänkin lapsensa sellaisia.

En ymmärrä nykyaikaista ajatusta että vanhukset laitetaan laitoksiin tai että heidän hoitoaan ajatellaan uhrautumisena. No, on täällä vanhusten palveluasuntoja, kyllä äitini varmaan sellaiseen muuttaa sitten kun aika on. Minulle on kyllä itsestäänselvyys että autan läheisiäni. Itse asiassa minulle on tulossa lisähommaa sillä yksi vielä elossaoleva sukulainen tarvitsee myös vanhetessaan apua.

Kiitos kirjoittajalle joka huolehti jaksamisestani. Äitini ei tarvitse jatkuvaa huolenpitoa, hoidan itseäni psykoterapiassa ja liikunnalla. Lähden nyt myös pienelle matkalle. Varahoitaja on tiedossa jos äitini jotain tarvitsee. Osaa kyllä mikrolla lämmittää kun ostaa kaapin täyteen ruokaa. Hellaa en anna mielellään käyttää kun saattaa nukahtaa kesken kaiken :)

Joo, oikeastaan en parisuhdeasiassa uhraudu. Otan kyllä miehen kun sopiva tulee kohdalle, sanoi äitini mitä sanoi, mutta en sellaista jota pitää holhota myös kuin lasta, useat miehethän on ikuisia lapsia :) 

2

2

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:21"]

Numerolle 19:

Olet itse elämäntapasi valinnut. Joten lopeta marttyyrin esittäminen. Kuulostat aivan omalta äidiltäni, joka on koko elämänsä kadehtinut muita ja leikkinyt marttyyria - ja elämä on nyt kohta jo mennyt ohi. Hän on ihminen, joka ei ole koskaan ottanut vastuuta omista elämänvalinnoistaan, vaan syyttänyt omista henkilökohtaisista epäonnistumisistaan aina muita - lapsiaan, miestään, sukulaisia, työkavereitaan, maailmaa. 

Mikään ei nykyaikana velvoita sinua pilaamaan omaa elämääsi ja paapomaan jotakuta mielisairasta friikkiä. Mitä sinä teet, ei ole normaalia, sillä mitä äitisi tekee, ei todellakaan ole normaalia. Hän kuuluisi hoitokotiin tai mielisairaalaan, ei sinun kämppikseksesi.

[/quote]

En esitä marttyyriä ja olen tyytyväinen elämäntapaani. Äitini ei ole mielisairas friikki :) Haluan vain että minua ei nähdä hirviönä joka tiuskii äidilleen. Minulla menee välillä, ei siis aina, hermo hänen kanssaan mutta yritän koko ajan ehkäistä näitä tilanteita. 

En todellakaan laita äitiäni mihinkään laitokseen ennen kuin on pakko. Minua on syytelty joiltakin tahoilta siitä että uhraudun äitini puolesta. Tosiasiassa olen kiitollinen että minulla on vielä yksi perheenjäsen eli sukulainen elossa. Olen menettänyt läheisiäni. 

Aika moni ihmetteli sitä kun jätin työn toisessa kaupungissa ollakseni lähempänä äitiäni. Miten voi olla ihmisille joku työ tai status tai raha tärkeämpää kuin oma perheenjäsen?! Toisaalta taas monet ystävieni vanhemmat ovat osoittaneet minulle että olen tehnyt hienon päätöksen. Ovatpa puhuneet että olisivatpa heidänkin lapsensa sellaisia.

En ymmärrä nykyaikaista ajatusta että vanhukset laitetaan laitoksiin tai että heidän hoitoaan ajatellaan uhrautumisena. No, on täällä vanhusten palveluasuntoja, kyllä äitini varmaan sellaiseen muuttaa sitten kun aika on. Minulle on kyllä itsestäänselvyys että autan läheisiäni. Itse asiassa minulle on tulossa lisähommaa sillä yksi vielä elossaoleva sukulainen tarvitsee myös vanhetessaan apua.

Kiitos kirjoittajalle joka huolehti jaksamisestani. Äitini ei tarvitse jatkuvaa huolenpitoa, hoidan itseäni psykoterapiassa ja liikunnalla. Lähden nyt myös pienelle matkalle. Varahoitaja on tiedossa jos äitini jotain tarvitsee. Osaa kyllä mikrolla lämmittää kun ostaa kaapin täyteen ruokaa. Hellaa en anna mielellään käyttää kun saattaa nukahtaa kesken kaiken :)

Joo, oikeastaan en parisuhdeasiassa uhraudu. Otan kyllä miehen kun sopiva tulee kohdalle, sanoi äitini mitä sanoi, mutta en sellaista jota pitää holhota myös kuin lasta, useat miehethän on ikuisia lapsia :) 

[/quote]

Tuota, ihan tiedoksesi, että kuvauksesi perusteella äitisi ei todellakaan ole henkisesti terve... Mutta hieno homma sinulle, että olet tyytyväinen karmeaan elämääsi, tutussa itsepetoksessahan on yleensä helpompi elää, kun ei tarvitse nähdä vaivaa elämänmuutoksen eteen.

Itse teen tuota turhastakin tiuskimista. Äiti osaa heittäytyä seurassani täysin avuttomaksi, tyhmäksi ja muistamattomaksi, vaikka pärjää täysin omillaan ja muuten kykenevä ihminen. On tosin jäämässä eläkkeelle ennen aikojaan vuosia sitten tapahtuneen onnettomuuden vuoksi, joka vaati veronsa. Tottunut siihen, että kun olen paikalla huolehdin kaikesta. Mutta kun ei seurassani osaa tehdä edes pienimpiä päätöksiä itse, meinaa hermot mennä sitten joka asiassa hänen kanssaan. Myös lapsuuden traumat varmasti tässä kummittelevat takana, äiti ei ole niitä koskaan anteeksi pyydellyt eikä ymmärrä miten hirveää meillä välillä oli. Silti tunnen syvää katumusta joka kerta äidin luota lähdettyäni, että miksi sitä piti taas olla rakkaalle ihmiselle niin tyly ja inhottava, vaikka hän ei mitään pahaa tarkoita :( 

"Tuota, ihan tiedoksesi, että kuvauksesi perusteella äitisi ei todellakaan ole henkisesti terve... Mutta hieno homma sinulle, että olet tyytyväinen karmeaan elämääsi, tutussa itsepetoksessahan on yleensä helpompi elää, kun ei tarvitse nähdä vaivaa elämänmuutoksen eteen."

Niin, ehkä en huomaa elämäni karmeutta sillä on minulla karmeampaakin ollut. Ei äitiäni kyllä mihinkään mielisairaalaan otettaisi, ei ole diagnosoitu mitään mielenterveydellistä. Jännä kanta että pitäisi mielisairaalaan laittaa. Täällä pienellä paikkakunnalla kun eräät ovat sitä mieltä että olen liian itsekäs kun en auta ikääntyviä sukulaisiani tarpeeksi. Viimeksi eilen minulle huomautettiin että "nyt kuule nämä sukulaiset tarvitsevat paljon sinun apuasi". 

Niin että teinpä niin tai näin niin teen aina väärin joidenkin mielestä. Siksipä teen niin kuin haluan muista välittämättä.

No, et ehkä ole nähnyt koko tlannetta/tunne taustoja? Mua ainakin vituttaa vanhempani/isovanhempani välillä aivan suunnattomasti. Yleensä yritän olla tyynenä, mutta esim. isoäitini suoltaa suustaan sitä paskaa jatkuvasti ulos, ja jossain vaiheessa vaan alkaa riittämään... Taustalla vielä paska lapsuus jne.

Kyseiseen rouvaan vittuuntuu muuten muukin lähipiiri, eli ei ole pelkästään mun ongelma. Mä olen päinvastoin usein se, joka jaksaa vähän kauemmin. Ulkopuolisethan voi ajatella mitä vaan, ja tämäkin henkilö on kova vetämään kaikenlaisia rooleja, mutta lähimmäiset saavatkin sitten vähän toisenlaisen kuvan ja joutuvat kestämään henkilöä päivästä toiseen, niin vähän eri asia...

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 11:19"]

Teen vastakysymyksen: miksi toiset vanhemmat halveksii ja levittää huhuja esim lapsensa hulluudesta vaikka lapsi on keski-ikäinen perheellinen ihminen?

[/quote]

Äitini levittää juoruja ym. Johtuu siitä, että hän on itse sairas. Hoidot ei vaan tehoa/ei ota lääkkeitä, koska ei ole sairaudentuntoa. Sitten vaikeuttaa lähimmäisten elämää sotkemalla asiat...