Lue keskustelun säännöt.
Miten pysäyttää huonoäiti kierre?
20.12.2014 |
Siis tarkoitan että kun oma äitini oli aina minulle välinpitämätön, ja minä olin se joka huolehti että äiti jaksaisi, ja pysyin näkymättömissä ettei äiti kyllästyisi. Tänään purskahdin itkuun kun huomasin itsessäni samoja piirteitä 2v poikaani kohtaan!!! Tajusin että tämän on loputtava ennen kuin alkaakaan! Minä EN OLE ÄITINI!!! Neuvoja?!
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäytymismalleilla on tapana toistua. Tunnetko aggressiota lastasi kohtaan? Ehkä joku psykologi tai psykiatri osaisi auttaa?
En tunne. Rakastan lasta yli kaiken. Huomasin tänään vain perineeni äitini käyttäytymismallin ja marttyyriuden!!! Siis tänään ekaa kertaa! En tahdo olla sellainen!
Tarkkaile, tarkkaile, tarkkaile toimintaasi. Tee täyskäännös aina, kun huomaat toimivasi kuin äitisi. Väliaikaisesti se saattaa viedä pohjan vanhemmuuden johdonmukaisuudesta, mutta pitkällä tähtäimellä on hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen taistellut samaa vastaan ja parannan koko ajan lisää. Oli järkytys huomata, kuinka huono äiti olin itsekin, kun olin aina vannonut, että tekisin kaiken toisin kuin äitini.
Googlaa aiheesta ja hae kirjastosta lasten kasvatusoppaita jne.
Älä ole liian ankara itsellesi. Vaikka kuinka haluaisi muuttua, se ei tapahdu hetkessä pelkällä tahdon voimalla. Jos mokaat, anna anteeksi itsellesi ja päätä, että ensi kerralla koitat toimia paremmin.
Pyydä myös aina lapseltasi anteeksi jälkikäteen. Halaa ja kerro kuinka rakastat häntä ja oli väärin huutaa tms.
Kutonen lisää ielä, että jos olet tehnyt jotain väärin, niin mieti aina jälkikäteen miten sinun olisi pitänyt toimia tapahtuneen sijaan. Sillälailla sinulla on valmiiksi mietittynä sopiva reaktio lapsesi käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on jännä, että sitä tulee tehtyä samoja temppuja, kuin vanhempansa, vaikka on niistä itse lapsena kärsinyt. Se vaan jos olet väsynyt ja lapsesi tekee jotain tosi kiellettyä tai on vaarassa satuttaa itseään tai muita, sitä voi hermostuksissaan reagoida samoin kuin vanhempansa.
Ei ole parempia keinoja tiedossa, kun on saanut sellaisen esimerkin asioiden selvittämisestä lapsena. Siksi on tärkeää lukea kasvatusopuksia, että osaa toimia oikein eri tilanteissa.
Se on sellainen noidankehä, kun lapsikin alkaa käyttäytymään aina vaan huonommin oireillessaan vanhempansa käytöksestä ja vanhempi hermostuu aina vaan lisää.
Muutos vaatii kovaa työtä, mutta on sen arvoista. Kun on hyvä suhde lapseensa ja saa sitä rakkautta ja luottamusta takaisin, mitä itse antaa, se on parasta maailmassa. Tsemppiä kaikille!
Musta jotenkin tuntuu, ettei ole sattumaa, että niihin oman perheen antamiin kasvatusmalleihin havahdutaan juuri silloin, kun lapsi on kaksivuotias. Eli kun lapsi on vielä tosi tarvitseva ja työläs, mutta ei ole enää sellainen vauvamainen, että lasta jaksaa hoitaa pelkällä hoivavietillä.
Minä olen ottanut raakasta sen linjan, että kun käyttäydyn huonosti, pyydän lapselta anteeksi. Kun siinä joutuu sanoittamaan sen mitä on tehnyt, niin jotenkin ymmärtää itsekin mitä tapahtui ja miksi. Kun esimerkiksi kuulee itsensä selittävän kaksivuotiaalle, että äiti on väsynyt, ja tajuaa samalla että lapsihan se meistä väsyneempi on ja vaadin häneltä enemmän kuin itseltäni, tulee sellainen lievä häpeän tunne, että ehkä se kuitenkin olen minkä joka tässä voisi tsempata ja estää näitä tilanteita menemään tähän pisteeseen.
Minä alan olla jo voiton puolella, osaan tunnistaa omat tunnereaktiot jo ennen kuin ne ns. jyräävät päälle ja muuttaa käytöstäni, ja siitä tulee todella hyvä tunne. Kuin ois saanut aikaiseksi jotain aidosti tärkeää elämässä.