Koiranomistajat! Eikö stressaa?

Mä en voisi ottaa koiraa juuri tuon suuntaisista syistä johtuen, se sitoisi liikaa. Ja vaikken kovin usein teekään yhtään mitään hetken mielijohteesta (mitään tuntikausia kestävää), niin tahdon pitää mahdollisuuteni, että voin tehdä, jos haluan. Haluan olla tavallaan henkisesti vapaa, muuten alkaa kalterit puristaa liikaa ympärilläni. Samoin se, että jo muutaman poissaolotunnin jälkeen kotoa, joutuisin ajattelemaan että onkohan sillä hätä, mitä jos se on kintut ristissä siellä jo nyt ja ihan oikeasti kärsii kun olen asioilla/töissä/kylässä... Kissa voi mennä puhdistettuun hiekkikseensä koska tahansa omia aikojaan, eikä ollenkaan kärsi poissaolostani samalla tavalla, etenkin kun sillä on lajitoveri kaverina sekä ruokinta-automaatti ja suuri kaatumaton kulho vettä.

Koira on mulla töissä mukana. Siitä on helpo sitten lähteä spontaanisti vaikka treenikentälle, uimaan tai epiksiin/mätsäreihin.

20 vuotta koirallista elämää, eikä ainakaan koirien takia ole stressata tarvinnut. Koiran voi nykyään ottaa melkein joka paikkaan mukaan, onhan noita koiraystävällisiä kahviloitakin jo olemassa. Ja kun koirat kouluttaa olemaan yksin paikassa kuin paikassa, onnistuu myös hotelliyöpymiset missä vaan.

Tässä on vuosien saatossa ystäväpiiri muokkaantunut sellaiseksi, että koirien kanssa voi kyläillä puolin ja toisin ulkomaita myöten. Viime kesänä meillä oli oikein kansainvaellus, kun Helsingissä oli koirien maailmanvoittajanäyttely ja ulkomaiden tuttavia majoitettiin. Kaikki niuhot, eläinvihaajat ja allergiset ovat karsiutuneet pois kaveripiiristä.

Ulkoilu huonolla säällä on vaan vaatetuskysymys, niin ihmisellä kuin koirallakin.

Ei stressaa ollenkaan. Varmaan stressaa vähemmän kuin monia pienten lasten äitejä. Mulla on vanhemmat ja sisko, jotka mielellään (oikeasti) hoitavat koiraa lyhyelläkin varoitusajalla. Joulun vietto jne mun vanhemmilla, jossa ei ole kuin meidän perhe eikä siellä ketään koiran mukanaolo haittaa (itse asiassa ostavat koiralle lahjojakin). Tottakai se siinä mielessä rajoittaa etten lähde joka paikkaan mihin haluaisin kun en halua aina koiraa viedä hoitoon, mutta se on oma valinta.

Ei todellakaan stressaa. En ole muutenkaan meneväistä tyyppiä ja joskus käytän koiraa syynä, etten voi edes lähteä mihinkään.

Ei tässä elämänvaiheessa olla spontaaneita, kun täytyy tuota lähes parivuotiastakin hoitaa. Ei stressaa tai harmita. ☺

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 10:35"]Vien sukulaisiin pidemmillä matkoilla ja kaverille lyhemmille yhen/kahen illan reissuilla. Väsytän koirani niin ettei siitä ole vaivaa(metsätiellä autolla vajaa 15km) eli koiralle riittää se, että saa pienen lenkin. Aamulla, jos pitää mennä johonkin klo. 8 niin herään 6:lta. Käyn heti herättyäni 45minuutin lenkin ja koira saa riittävän lenkin ja meikkaukseen ym. jää reilusti aikaa.
Töiden jälkeen, jos käy lenkillä niin ei ole ongelmaa. Koira on kumminkin päivästä vain 5 tuntia hereillä. : )
Suurinpiirtein saa päivässä 2 tuntia lenkkiä niin pärjää varsin hyvin. Järjestän paljon kaverien kanssa menoja kotona, niin ei kokoajan tarvi olla yksin.
[/quote]

juoksutatko koiraa auton perässä 15km?

Miksi se kaveri ei voi tulla sen koiranomistajan luo yöksi?

Aamulla varataan aikaa lenkkiin ja sen jälkeisiin toimiin niin paljon, ettei tule kiire.

Ei tulisi ylipäätään mieleenkään, että jaksaisin lähteä työpäivän päätteeksi vielä työkavereiden kanssa jonnekin ravintolaan ja sen jälkeen baariinkin vatvomaan niitä samoja työasioita. Kun työaika loppuu, tämä tyttö lähtee tukka putkella kotiin rentoutumaan oman perheen pariin.

Sateella on vilpoinen ja hapekas ilma, tosi ihana lenkkeilysää. Koira sitten vain käytetään suihkun kautta kotiin tullessa. Sen jälkeen koira hotkaisee ruuan ja painuu koisimaan omalle viltillensä.

Matkoille, juhliin ym. yön-yli-tapahtumiin mennään asuntoautolla. Saa olla omissa oloissa, ei tarvitse vaivata isäntäväkeä ja koirakin pääsee mukaan. Jos on kyseessä lomamatka, koira menee hoitolaan.

Miksi tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat?

Rakastakaa kaikin mokomin koirianne, mutta kyllä se vähän ystävänä loukkaa kun eläin laitetaan aina kaikessa edelle.

Minä otin koiran, kun olin vielä naimisissa. Sitten avioeron myötä koira jäi minulle ja jouduin todella miettimään asiaa uudessa valossa. Olisiko minulla sinkkuna aikaa huolehtia siitä riittävästi töideni ohella vai kärsisikö se yksinollessaan? Päätin kuitenkin, että valitsen mielummin rakkaan karvakorvani kuin satunnaiset spontaanit menot.

Aamulla herätyskello hieman aiemmin soimaan, ensimmäisenä lenkitän koirani ja sen jälkeen suihkuun + meikki + töihin. Töistä tullessa jälleen ensiksi ulkohousut jalkaan, pipo päähän ja koiran kanssa ulos. Mikäli illalla on menoja, tulee koira pääsääntöisesti mukaani. Hyväkäytöksinen (ja pienikokoinen) koira on helppo ottaa mukaan mihin vaan! Ystävien ja sukulaisten luokse koira on aina ollut tervetullut, ja nyt varsinkin kun he tietävät tilanteeni. Eikä sen koiran maailma siihen kaadu, vaikka illalla kävisinkin kaupassa kotimatkalla tai ystäväni kanssa salilla/kahvilla/paikassa johon en voi koiraa ottaa. 

Mikäli kohdalle sattuu työmatka tai muu pidempi poissaolo, koiran ensisijainen hoitaja on siskoni, joka asuu lähellä. Keskustelin hänen kanssaan pitkään kun pohdin koiran "yksinhuoltajuutta", ja hän omasta halustaan lupasi olla käytettävissä hoitajana. Hän osaa myös kieltäytyä, mikäli ei syystä tai toisesta pysty koiraa hoitamaan. Myös vanhempani ja jopa ex-mieheni hoitavat koiraa mielellään.

Elämä on täynnä valintoja ja järjestelykysymyksiä, ja vaikka avioerosta en ole vielä ihan varma niin tiedän valinneeni oikein, kun päätin pitää koirani. Niin onnelliselta se vaikuttaa kun meillä on enemmän kahdenkeskistä aikaa kuin koskaan ennen! Ja onko ihanampaa vastaanottoa kotiintullessa kuin häntäänsä heiluttava koira, joka on odottanut juuri minua! :)

Meillä on kaksi pientä koiraa, jotka on helppo ottaa mukaan. Kun mennään vanhempiemme luo, on koirat mukana. Kun lähdemme ulkomaille, on koirat hoidossa vanhemmillamme. Ja jos vanhemmat lähtee myöskin matkalle, koirat voi viedä hoitolaan. Ja kyllä spontaaneja juttuja pystyy edelleen tekemään, kuten aikaa ennen koiria.

Viikonloppu aamuisin saattaa joskus tihkaista nousta ylös viemään koiria pissalle, mutta se on pieni vaiva siitä, mitä koirat tuo iloa! Ei koiraa kannata hankkia jos tuollaiset asiat vaivaavat jo etukäteen! Ota vaikka marsu!

Tottumuskysymys, otan automaattisesti huomioon koirani menemisiä suunnitellessaniö Itse tykkään muutenkin suunnitella elämääni eli en harrasta spontaaneja menoja. Olen 5-vuotiaan koiran omistava nelikymppinen sinkkunainen. Eipä tässä iässä enää muutenkaan viiletellä pitkin pitäjiä. Asun melko lähellä työpaikkaani, joten työmatkaan ei kulu pitkää aikaa. Koira pärjää kyllä yksinkin, kunhan sitä aktivoi tarpeeksi. Harrastan sekä yksin että yhdessä koiran kanssa, esim. agilityssä saa liikuntaa niin koira kuin omistajakin. Harrastan myös  melontaa, inkkarikanoottiin mahtuu koirakin hyvin. Koirani on todella lapsiystävällinen eli voin ottaa sen lapsiperheeseenkin vierailulle mukaan. Koira on melko pienikokoinen, joten kulkee hyvin julkisilla paikoillakin mukana. Pari kertaa vuodessa koira on koirahoitolassa, kun on sellainen reissu, jonne koiraa ei voi ottaa mukaan. 

Ei perheellisenä nyt niin kauheasti spontaaneja menoja ole. Koira poistaa minulta ainakin stressiä tehokkasti, ei lisää sitä.

Näin: Kotimaan reissuilla koirahuone hotellista tai vuokramökki, johon saa ottaa koiran, koska reissaavat mukana. Ulkomaan reissuiksi on kaksi sukulaispaikkaa, joille koiran hoito käy. Pienempiin tarpeisiin on hyvät suhteet naapuriin, joka voi hoitaa ulkoilutuksia, ruokintoja ja vaikka yhden yönkin yli.

Spontaanit kaupungille jäämiset on ainoita hankalia, mutta sellaista mulle harvoin sattuu.

Koirien tassupesu ei aamulla kauaa kestä, mulla on kaksi koiraa, joten tarkka rutiini ja koirat tietää homman nimen.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 12:08"]

Rakastakaa kaikin mokomin koirianne, mutta kyllä se vähän ystävänä loukkaa kun eläin laitetaan aina kaikessa edelle.

[/quote]

Ehkä se koira onkin vain tekosyy.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 12:08"]

Rakastakaa kaikin mokomin koirianne, mutta kyllä se vähän ystävänä loukkaa kun eläin laitetaan aina kaikessa edelle.

[/quote]

Lue nyt ajatuksella oma tekstisi ja mieti vähän. Miksi sinä olisit ystävällesi etusijalla? Hän on kuitenkin ostanut koiransa, ja näin sitoutunut olemaan sen huoltaja aina koiran eliniän loppuun saakka. Hän on vastuussa koiransa hyvinvoinnista, ja koira on riippuvainen hänestä. En tietenkään tunne sinua tai ystävääsi, mutta minusta ajattelutapasi kuulostaa hirveän itsekkäältä.

Ja jos ystäväsi tosiaan laittaa aina eläimen edellesi eikä ikinä halua nähdä sinua vaan vedoten lemmikkiinsä, voisikohan todellinen syy olla jossain ihan muualla kuin koirassa?

Joskus lievästi ärsyttää, mutta siis todellakin harvoin, koska minulla olisi spontaaneja menoja ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Koirasta on minulle enemmän iloa kuin harmia. Olen niitä ihmisiä joita koira ulkoiluttaa.. ilman koiraa en takuulla vaivautuisi lenkkeilemään.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 10:22"]

Ei nyt mitään korulauseita, vaan kertokaa, miten järjestätte spontaanit menonne  vai ekö niitä edes ole? Tai edes suunnitellut. Miten matkustatte, miten käytte sukulaisissa tai ystävien luona viikonloppuna jne.

ap

[/quote]

Koirat kulkee mukana paikkoihin, joihin koiran voi ottaa. Muuten niille jää joku hoitajaksi (lapset ovat jo isoja) tai ne viedään tuttuun hoitopaikkaan esim. matkojen ajaksi. Isot koirat pärjää reilun työpäivän mittaisen siivun, jos on hoitanut ruoan ja ulkoilun, niin että esim. illan mittaiset visiitit onnistuu hyvin, röpötysilta + yökylä ei toki onnistu, mutta ei ole niin väliksikään enää, kun ei olla mitään teinejä enää. Mutta eihän ne onnistuneet pikkulastenkaan kanssa.

Sivu2

24, koira on irti autolla juoksuttaessa. Pötkii sen vähä vajaa 25km/h ja saa juostua aivan omaa nopeuttansa mitä tahtoo. Saa hoidettua asiansa ja lihakset pysyy hyvässä kunnossa. Koira on kumminkin luotu juoksemaan.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 12:08"]

Rakastakaa kaikin mokomin koirianne, mutta kyllä se vähän ystävänä loukkaa kun eläin laitetaan aina kaikessa edelle.

[/quote]

Koira on perheenjäsen, sinä olet ystävä. Jos loukkaannut siitä että perheenjäsen menee sinun edellesi, niin sinun arvomaailmasi on todella vinksallaan.