Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koiranomistajat! Eikö stressaa?
20.12.2014 |
Eikö stressaa useinkin se, ettei mitään spontaania voi tehdä juuri koskaan kun on koira? Esim. kaveri soittaa ja ehdottaa johonkin menoa yhdessä illalla ja sen jälkeen hänen luo yöksi. Tai töiden jälkeen työkavereiden kanssa syömään ja iltaa istumaan ja vasta iltamyöhään kotiin? Tai vaikkei suoraan menisikään, niin onhan se pitkä yksinoloaika koiralle jos ensin ollaan töissä ja sen jälkeen lenkki ja taas jätetään koira yksin iltamenojen ajaksi.
Ja suunnitellutkin asiat ovat hankalia. Miten viedä koira jouluna sukulaisiin, ei se varmaan kaikille käy. Entä matkat, juhlat, tai vaikka ihan tajuttoman huono sää, joka jatkuu päivästä toiseen. Miten jättää märkä ja kurainen koira asuntoon koko päiväksi, kun pitää rientää kaatosateessa tapahtuneen lenkin jälkeen töihin (entä oma meikki ja kampaus?!) jne.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei stressaa, kyllä koira on hankittu niin että tietää mistä joutuu luopumaan ja tinkimään. se rakas ystävä kotona on kaiken vaivan arvoinen, en tunne jääväni mistään paitsi :)
Ei nyt mitään korulauseita, vaan kertokaa, miten järjestätte spontaanit menonne vai ekö niitä edes ole? Tai edes suunnitellut. Miten matkustatte, miten käytte sukulaisissa tai ystävien luona viikonloppuna jne.
ap
No mulla on kotona mies ja pari teiniä, jotka hoitavat koiraa, kun itse en pysty tai ehdi. Noin muuten olen kotihiiri, joten elämä koiran kanssa sujuu hienosti. Matkojen ajan koiralla on vakkarihoitaja, joskus kotimaan reissuille on otettu koira mukaan. Säät eivät haittaa, huuhtelen hurtan suihkun alla ja meikkaan vasta aamulenkin jälkeen.
Ei. Mutta otettiinkin koirat vasta parisuhteessa ja hoitovastuu jaettu. Kumpikaan ei ole koskaan ollut 8-16 töissä, vaan opiskelua, kolmivuoroa, yrittäjä etätyömahdollisuudella jne. Olen myös ollut pitkään lasten kanssa kotona, joten meidän koirat eivät ole koskaan olleet säännöllisesti pitkiä aikoja yksin. Sukulaisilla kaikilla koiria, ei estä kyläilyjä ja hoitopaikkojakin löytyy. Otamme toki itsekin muiden koiria hoitoon. Sinkkuna en ehkä ottaisi koiraa, vaikka silloin karvakaveria eniten varmaan kaipaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä meikäläinen kotona jalat paskana kävelykyvyttömänä ja mies lähti reissuun ja jätti koiran minun vastuulle. No kävin mä sille ruokaa antamassa, onneksi on ulkokoira ettei sisälle pasko jos ei pääse viemään.
Kyllä meillä on spontaaneja menoja, ei nyt tietenkään viikoiksi ulkomaille lähtöjä- mutta muuten kyllä. Koira jää kotiin tai tulee mukaan, ei siinä sen kummenpaa. Sukulaisetkin odottavat koiran olevan mukana käydessä.
Ei koiran hankkiminen lopeta elämää ainakaan meidän perheessä, meidän hauva rakastaa matkustamista ja en voisi kuvitellakaan arkea- missä vain istuttaisiin päivästä toiseen kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ainoa asia, joka on saanut minut lykkäämään koiran hankintaa... Tykkään niin paljon siitä, että voin jäädä töiden jälkeen kaupungille kiertelemään, valokuvaamaan ja seikkailemaan.
Me hoidetaan siskon kanssa toistemme koiria vastavuoroisesti tarpeen vaatiessa. Suurimpaan osaan kyläpaikoista koira on tervetullut, ja jopa toivottu vieras - poikkeuksena vain pari kyläpaikkaa, joissa on koira, joka ei tule muiden koirien kanssa toimeen. Lisäksi vanhempani hoitavat mielellään koiraani, samaten anoppi, appiukko, kummitätini... Eli kyllä onnistuu, kun on sen verran hyvin käyttäytyvä koira, että se otetaan mielellään kylään ja jos se ei käy, niin hoitopaikkoja löytyy :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä aamulla ehtii pesemään koiran ja itsensä kun varaa tarpeeksi aikaa ;)
no jos tulee joskus jotain spontaania niin yleensä voi mennä koska mies hoitaa sitten koiraa. ja jos mies reissussa tms. niin sitten jätän välistä, eipä juuri haittaa... lomareissuille päästään miehen kanssa niin että koira menee mun vanhemmille siksi aikaa joilla on myös koira, ne hoitaa mielellään jos tarvii. suomen sisällä reissut tehään koira mukana, oikeestaan kaikilla meiän ystävillä on itelläänki koiria tai ainakin tykkää koirista joten ei oo ollu mitään ongelmaa etteikö vois mukaan ottaa :) en koe koiraani milläänlailla rasitteena mun sosiaaliselle elämälle, ja ehdottomasti valitsen mielummin koirani kuin jonkun yllättävän menon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tietysti totta, että työpäivän jälkeen on mentävä suoraan kotiin koiran takia, mutta ei sitä edes ajattele minään rasitteena, kun on tottunut siihen.
Vien sukulaisiin pidemmillä matkoilla ja kaverille lyhemmille yhen/kahen illan reissuilla. Väsytän koirani niin ettei siitä ole vaivaa(metsätiellä autolla vajaa 15km) eli koiralle riittää se, että saa pienen lenkin. Aamulla, jos pitää mennä johonkin klo. 8 niin herään 6:lta. Käyn heti herättyäni 45minuutin lenkin ja koira saa riittävän lenkin ja meikkaukseen ym. jää reilusti aikaa.
Töiden jälkeen, jos käy lenkillä niin ei ole ongelmaa. Koira on kumminkin päivästä vain 5 tuntia hereillä. : )
Suurinpiirtein saa päivässä 2 tuntia lenkkiä niin pärjää varsin hyvin. Järjestän paljon kaverien kanssa menoja kotona, niin ei kokoajan tarvi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 10:44"]
Juuri noita ap:n mainitsemia asioita (plus montaa muuta) pitää miettiä ENNEN koiran ottamista.
[/quote]
Niitä juuri mietin. ENNEN koiran ottamista.
ap
Miehen eläkkeellä olevat vanhemmat hoitaa meidän koiran reissujen ym menojen aikana, sen voi viedä sinne vaikka ilman varotusaikaa. Ovat aina ihan onnessaan kun saavat sen sinne.
Mulla tai meillä ei ole spontaaneja menoja. Me ei olla kovin menevää porukkaa ja jos joskus jotain menoa on, niin ne on kyllä yleensä koiraan liittyviä juttuja, kuten kisa- ja näyttelymatkoja. Sukulaiset (tärkeimmät) asuu tässä aika lähellä, eli ei tarvitse yli yön kyläilyjä. Viimeksi ulkomaille matkustin vuonna 2008, silloin mies ja lapset olivat kotona, eli koiralle ei tästäkään aiheutunut mitään.
Moni hotelli tai mökkivuokraaja toivottaa koirankin tervetulleeksi, eli jos mentäisiin johonkin kaukaisiin sukulaisiin, voitais ottaa koira mukaan, ei me muutenkaan mahduttais nurkkiin asumaan, kun meitä on viisi ihmistä, eli hotelliin tms. mentäis joka tapauksessa.
Hoitajia meillä kyllä olis, jos joskus jonnekin matkustettais ilman koiraa, tai sitten koira laitettais koirahoitolaan.
Aamulla mun ei tarvitse koirasta huolehtia. Pikapissatan sen takapihalla ja lähden töihin, töiden jälkeen sitten paremmin sitä ulkoilua, ellei joku perheen teineistä ole ehtinyt ensin. Ihan tajuttoman huonolla säällä ei koirakaan halua ulos mennä. Hätäisesti sen saa pensaan juureen kuselle ja sitten mennäänkin jo nelivetoa takaisin sisään, lenkitys sellaisella säällä on kuin kivirekeä vetäis perässään, koira jarruttaa kunnes kotiin päin ollaan menossa. Me ei siis lenkkeillä huonolla säällä.
En meikkaa ja hiuksetkin kietaisen ponnarille ja tungen pipon tai huivin sisään työpäivän ajaksi.
Sukuloimisiin haetaan hotellihuone. Ja muuten koirat kyllä joustaa muutaman tunnin.
Koira(t) kotona on kuitenkin niin iso asia, että pikku harmit unohtuu.
Juuri noita ap:n mainitsemia asioita (plus montaa muuta) pitää miettiä ENNEN koiran ottamista. Jos tuntuu, että koira rajoittaa liikaa omaa elämää, silloin ei pidä missään nimessä ottaa lemmikiksi. 10. vastaaja on hienosti ymmärtänyt asian :)
Aikoinaan kun elimme silloisen koirani kanssa kaksistaan, piti tosiaan miettiä työpäivän pituutta ja juhlimaan lähtiessä kotiinpaluuta ajoissa /myöhäisempää lähtöä. Mulla oli onneksi monta hyvää hoitopaikkaa koiralleni ja tuttujen luokse karvakorva oli aina odotettu vieras :) Satunnainen matkustelu siis onnistui ja kyläreissuille koira pääsi mukaan.
Elämässä ei voi saada juuri mitään ilman uhrauksia. Ihmiset menevät parisuhteeseen, vaikka se tietää uhrauksia. Ihmiset hankkivat lapsia, vaikka se tietää uhrauksia. Joku hankkii koiran, vaikka se tarkoittaa uhrauksia. Mutta koirasta saatava ilo ylittää kaikki uhraukset monin kerroin: antaa paljon enemmän kuin ottaa. En itsekään olisi nuorempana hankkinut koiraa juuri siitä syystä, että se ei olisi siihen elämäntilanteeseen sopinut. Siinä vaiheessa kun elämä asettui enemmän paikoilleen, oli koiran hankkimisen aika. Enkä ole hetkeäkään sitä katunut.
Alue: Aihe vapaa
Ei sitten yhtään.