En saa vieläkään nukuttua öitä vaikka lapsi on neljä

Mun astmalapsi on 17 enkä edelleenkään osaa nukkua täysiä öitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko väsynyt seuraavana päivänä? Se on se oleellisin kysymys. Minä tein aikoinaan 2000-luvun alussa töitä Helsingissä. Oltiin mieheni kanssa juuri ostettu omakotitalo maalta ja kyllä sitä halusi käydä viikonloppuisin laittelemassa. Usein lähdin sunnuntaina yöjunaan kohti Helsinkiä. Makuuosastolla luin kirjoja ja vähän torkuin. En kuitenkaan ollut väsynyt kuin maanantain. Töiden jälkeen menin suoraan kimppakämppään ja nukuin jopa 11-12 tuntia putkeen. Jos joka yö valvoo, se väsyttää tietysti ihan eri tavalla.

Jos sinulla on mies, tehän voitte sopia, että vain toinen valvoo yöllä tytön herätessä.

Ihan järkyttävän väsynyt, niin etten selviä kunnialla töistäkään. Meillä on pieni asunto ja lapsi ei oikein yöllä kelpuuta isäänsä eli isän vuorolla ei nukahdakaan heti ja huutaa äitiä eli herään siltikin vaikka olisi korvatulpatkin, siis vaikka mies hoitaisi koko tilanteen. Ap

Niin ei voi olla, kun on noin iso lapsi. Lapsi ei voi valita sitä, ettei isi kelpaa. Te annatte nyt vallan lapselle määritellä, miten teidän perheessä toimitaan. Hän pyörittää teidän yötä mielensä mukaan. Olen työssäni ollut tekemisissä paljonkin uupuneiden äitien kanssa. Syyt ovat usein siinä, miten yöaikaiset tilanteet hoidetaan. Nyt kerta kaikkiaan sovitte vuorot, kumpi nousee sängystä yöllä ja toinen ei reagoi mitenkään. Vaikka heräisin, et nouse ylös.

Jos lapsen kiintymyssuhteessa toiseen vanhempaan on ongelmaa, sitä voi vahvistaa niin, että isi hoitaa iltatoimet ja lukee iltasadun tai vuoropäivinä toinen hoitaa.

Noniin. Tämähän on tosiaan osa ongelmaa. Mies on koko lapsen elämän ajan tehnyt pitkiä työpäiviä, työmatkojakin ja suhde lapseen jäänyt vähän etäiseksi. Miehelle myös sopii varsin hyvin että hän ei yöllä kelpaa lapselle koska silloin minä joudun vastaamaan öistä useammin ja hän saa nukkua (hän ei herää helposti lapsen ääniin). Eli miehellä ei ole oikein kiinnostusta muuttaa tilannetta öiden osalta. Ap

Miehesi varmaan kumminkin välittää hyvinvoinnistasi.

Eli nyt sovitte ne yövuorot.

Ja joo aluksi se varmaan tarkoittaa, ettei kukaan nuku, mutta johtaa parannukseen pidemmällä tähtäimellä.

Välittää kyllä. Siihen rajaan saakka kunnes tulee eteen se että hän ei saisi nukkua. Tavallaan ymmärrän että koska hän työssään joutuu rekkaa välillä niin väsymys ei käy, mutta en minäkään enää jaksa näin uupunyt olla. Ap

Ei se ole mitään oikeaa välittämistä, jos ei näy teoissa. Puhua voi mitä tahansa lämpimikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko väsynyt seuraavana päivänä? Se on se oleellisin kysymys. Minä tein aikoinaan 2000-luvun alussa töitä Helsingissä. Oltiin mieheni kanssa juuri ostettu omakotitalo maalta ja kyllä sitä halusi käydä viikonloppuisin laittelemassa. Usein lähdin sunnuntaina yöjunaan kohti Helsinkiä. Makuuosastolla luin kirjoja ja vähän torkuin. En kuitenkaan ollut väsynyt kuin maanantain. Töiden jälkeen menin suoraan kimppakämppään ja nukuin jopa 11-12 tuntia putkeen. Jos joka yö valvoo, se väsyttää tietysti ihan eri tavalla.

Jos sinulla on mies, tehän voitte sopia, että vain toinen valvoo yöllä tytön herätessä.

Ihan järkyttävän väsynyt, niin etten selviä kunnialla töistäkään. Meillä on pieni asunto ja lapsi ei oikein yöllä kelpuuta isäänsä eli isän vuorolla ei nukahdakaan heti ja huutaa äitiä eli herään siltikin vaikka olisi korvatulpatkin, siis vaikka mies hoitaisi koko tilanteen. Ap

Niin ei voi olla, kun on noin iso lapsi. Lapsi ei voi valita sitä, ettei isi kelpaa. Te annatte nyt vallan lapselle määritellä, miten teidän perheessä toimitaan. Hän pyörittää teidän yötä mielensä mukaan. Olen työssäni ollut tekemisissä paljonkin uupuneiden äitien kanssa. Syyt ovat usein siinä, miten yöaikaiset tilanteet hoidetaan. Nyt kerta kaikkiaan sovitte vuorot, kumpi nousee sängystä yöllä ja toinen ei reagoi mitenkään. Vaikka heräisin, et nouse ylös.

Jos lapsen kiintymyssuhteessa toiseen vanhempaan on ongelmaa, sitä voi vahvistaa niin, että isi hoitaa iltatoimet ja lukee iltasadun tai vuoropäivinä toinen hoitaa.

Noniin. Tämähän on tosiaan osa ongelmaa. Mies on koko lapsen elämän ajan tehnyt pitkiä työpäiviä, työmatkojakin ja suhde lapseen jäänyt vähän etäiseksi. Miehelle myös sopii varsin hyvin että hän ei yöllä kelpaa lapselle koska silloin minä joudun vastaamaan öistä useammin ja hän saa nukkua (hän ei herää helposti lapsen ääniin). Eli miehellä ei ole oikein kiinnostusta muuttaa tilannetta öiden osalta. Ap

Miehesi varmaan kumminkin välittää hyvinvoinnistasi.

Eli nyt sovitte ne yövuorot.

Ja joo aluksi se varmaan tarkoittaa, ettei kukaan nuku, mutta johtaa parannukseen pidemmällä tähtäimellä.

Välittää kyllä. Siihen rajaan saakka kunnes tulee eteen se että hän ei saisi nukkua. Tavallaan ymmärrän että koska hän työssään joutuu rekkaa välillä niin väsymys ei käy, mutta en minäkään enää jaksa näin uupunyt olla. Ap

Ei se ole mitään oikeaa välittämistä, jos ei näy teoissa. Puhua voi mitä tahansa lämpimikseen.

Niinpä. Meillä menee kuitenkin muuten ihan hyvin ja aika iso kynnys erota vain tämän asian takia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko väsynyt seuraavana päivänä? Se on se oleellisin kysymys. Minä tein aikoinaan 2000-luvun alussa töitä Helsingissä. Oltiin mieheni kanssa juuri ostettu omakotitalo maalta ja kyllä sitä halusi käydä viikonloppuisin laittelemassa. Usein lähdin sunnuntaina yöjunaan kohti Helsinkiä. Makuuosastolla luin kirjoja ja vähän torkuin. En kuitenkaan ollut väsynyt kuin maanantain. Töiden jälkeen menin suoraan kimppakämppään ja nukuin jopa 11-12 tuntia putkeen. Jos joka yö valvoo, se väsyttää tietysti ihan eri tavalla.

Jos sinulla on mies, tehän voitte sopia, että vain toinen valvoo yöllä tytön herätessä.

Ihan järkyttävän väsynyt, niin etten selviä kunnialla töistäkään. Meillä on pieni asunto ja lapsi ei oikein yöllä kelpuuta isäänsä eli isän vuorolla ei nukahdakaan heti ja huutaa äitiä eli herään siltikin vaikka olisi korvatulpatkin, siis vaikka mies hoitaisi koko tilanteen. Ap

Niin ei voi olla, kun on noin iso lapsi. Lapsi ei voi valita sitä, ettei isi kelpaa. Te annatte nyt vallan lapselle määritellä, miten teidän perheessä toimitaan. Hän pyörittää teidän yötä mielensä mukaan. Olen työssäni ollut tekemisissä paljonkin uupuneiden äitien kanssa. Syyt ovat usein siinä, miten yöaikaiset tilanteet hoidetaan. Nyt kerta kaikkiaan sovitte vuorot, kumpi nousee sängystä yöllä ja toinen ei reagoi mitenkään. Vaikka heräisin, et nouse ylös.

Jos lapsen kiintymyssuhteessa toiseen vanhempaan on ongelmaa, sitä voi vahvistaa niin, että isi hoitaa iltatoimet ja lukee iltasadun tai vuoropäivinä toinen hoitaa.

Noniin. Tämähän on tosiaan osa ongelmaa. Mies on koko lapsen elämän ajan tehnyt pitkiä työpäiviä, työmatkojakin ja suhde lapseen jäänyt vähän etäiseksi. Miehelle myös sopii varsin hyvin että hän ei yöllä kelpaa lapselle koska silloin minä joudun vastaamaan öistä useammin ja hän saa nukkua (hän ei herää helposti lapsen ääniin). Eli miehellä ei ole oikein kiinnostusta muuttaa tilannetta öiden osalta. Ap

Ei vaan hän ei ymmärrä sinun kokemustasi väsymyksestä. En tarkoita, etteikö hänellä olisi empatian kykyä, vaan hän ei osaa ajatella monia näkökulmia. Keskustelemalla se asia ratkeaa. Olen auttanut monta äitiä vastaavassa tilanteessa. Äidiltä odotetaan altruistista käyttäytymistä, jossa hän uhrautuu lapsen hyvinvoinnin eteen. Lapsi ottaa vallan ymmärtämättä, miten äidin väsymys vaikuttaa jaksamiseen. Isä suostuu helpoimpaan ratkaisuun ja ajattelee ehkä, että onhan tämä ennenkin toiminut näin. Ei ehkä halua edes lähteä pohtimaan yhdessä kypsää ratkaisua, jossa vanhemmat ovat tasa-arvoisia aikuisia, jotka päättävät, kuinka perheessä yöllä toimitaan ja pysyvät sovitussa.

Eipä meilläkään mies vaan herää, jos lapset herää yöllä. Tai varmaan jossain vaiheessa heräisi, mutta minä todellakin herään ensin vaikka olisi korvatulpatkin. Päivisin osallistuu kyllä lasten elämään ja tekee osansa, mutta öisin ei (paitsi jos olen poissa, sitten kai ne lapset tökkii sitä niin kauan että se lopulta herää tai sitten lapsi luovuttaa). Onneksi meidän 3v osaa hiippailla kainaloon nykyään niin hiljaa, etten edes herää siihen.

Ongelma on, että äiti on (tahtomattaan) omaksunut mielentilan, jossa lapsen tarvitsevuus ei salli hänen tehdä jotain; äidillä "ei ole lupa" nukkua. Lapsen tarvitsevuus on äidille eräänlainen RANKAISU. Pelkästään se tieto, että lapsi tarvitsee ja äidin halut tulevat jyrätyksi, aiheuttaa sen että äiti kokee ansaitsevansa rangaistuksen: äiti ei saa nukkua, koska on itsekkäiden halujensa vuoksi ollut  "tuhma." Hän jäi siitä kiinni, kun lapsi tarvitsi häntä. 

Lapsi puolestaan tiedostaa, että hänen luonnolliset halunsa tuottavat äidille kummallista ongelmaa, ja oirehtii tätä yöllä: kykeneekö äiti huolehtimaan hänestä, lannistumatta? Onkoo lapsen haluminen, hyvän olon haluaminen, sellaista että se hajoittaa äidin? Lapsi herää yöllä, koska sisimmissään pelkää, että ei saa mitä tarvitsee. Haluaminen voidaan "kostaa," murtumalla toimintakyvyttömäksi. Lapsi kokee pelon toistuvasti, koska siihen on jo niin monta kertaa ollut aihetta. "Saanko haluta, ilman että äiti katoaa, ja minä ehkä hajoan!?" Äidin uskonpuutteesta on tullut lapsen uskonpuute.

Jos kuvio todella on tämä, mitä sille tekisit?

Ongelmat syntyvät lähtökohtaisesti päiväsaikaan, ja niiden hoitaminenkin tulisi siihen keskittää.

Hyvä lääke unetomuuten kuin yö herämiseen kaiken ikäisille.Ritävästi ulkoilu joka päivä.Vaikka ollaan työelämä ja lapset pieniä,kenties päivät hoidossa? Siellä ei riitävästi ulkoilua,jossa saisi purkaa enerkiaa.Sama työmatkat tai kaupassa käynnit eivät ole ulkoilua. Jokainen henkilö,myös lapsiperhe. Pystyy menemään ilallisen jälkeen vaikka 1h .ulos. Sen sijaan että TV-DVD-piirretyt ymm. Hoitaa lasta ja aikuisilla kädessä älypuhelin!Samat rutiinit viikonloppuna myös,kuin arkena.Kauan ei se lapsi pieni ole!Läsnä oloa,yhdessä oloa,unirytmi,ulkoilu ja ruoka rytmi.Pois koko perhe illat dikimaailmasta.Johan voitte kaikki hyvin ja nukutte yönne hyvin koko sakki.

Ongelma, epäluottamus (paradoksaalisesti) äidin ja lapsen välillä, ei ratkea isän toimilla. Äidin olisi erotettava omat halunsa lapsen haluista.

Ei tarvii myöskään sotkea päätä lisähormoneilla. Ongelma on ihmissuhteessa, ja sille olisi syytä tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että äiti on (tahtomattaan) omaksunut mielentilan, jossa lapsen tarvitsevuus ei salli hänen tehdä jotain; äidillä "ei ole lupa" nukkua. Lapsen tarvitsevuus on äidille eräänlainen RANKAISU. Pelkästään se tieto, että lapsi tarvitsee ja äidin halut tulevat jyrätyksi, aiheuttaa sen että äiti kokee ansaitsevansa rangaistuksen: äiti ei saa nukkua, koska on itsekkäiden halujensa vuoksi ollut  "tuhma." Hän jäi siitä kiinni, kun lapsi tarvitsi häntä. 

Lapsi puolestaan tiedostaa, että hänen luonnolliset halunsa tuottavat äidille kummallista ongelmaa, ja oirehtii tätä yöllä: kykeneekö äiti huolehtimaan hänestä, lannistumatta? Onkoo lapsen haluminen, hyvän olon haluaminen, sellaista että se hajoittaa äidin? Lapsi herää yöllä, koska sisimmissään pelkää, että ei saa mitä tarvitsee. Haluaminen voidaan "kostaa," murtumalla toimintakyvyttömäksi. Lapsi kokee pelon toistuvasti, koska siihen on jo niin monta kertaa ollut aihetta. "Saanko haluta, ilman että äiti katoaa, ja minä ehkä hajoan!?" Äidin uskonpuutteesta on tullut lapsen uskonpuute.

Jos kuvio todella on tämä, mitä sille tekisit?

Ongelmat syntyvät lähtökohtaisesti päiväsaikaan, ja niiden hoitaminenkin tulisi siihen keskittää.

Olipahan analyysi. Olen jo ennen lasta ollut sellainen että minulla kestää tunteja saada uudelleen uni jos johonkin meluun herään yöllä. Ennen lasta se vain ei ollut ongelma koska juuri ikinä mitään yöllistä melua ei ollut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Teet lapsia ja sitten valitat, vastenmielistä!

Luet palstaa ja sitten valitat, vastenmielistä!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä lääke unetomuuten kuin yö herämiseen kaiken ikäisille.Ritävästi ulkoilu joka päivä.Vaikka ollaan työelämä ja lapset pieniä,kenties päivät hoidossa? Siellä ei riitävästi ulkoilua,jossa saisi purkaa enerkiaa.Sama työmatkat tai kaupassa käynnit eivät ole ulkoilua. Jokainen henkilö,myös lapsiperhe. Pystyy menemään ilallisen jälkeen vaikka 1h .ulos. Sen sijaan että TV-DVD-piirretyt ymm. Hoitaa lasta ja aikuisilla kädessä älypuhelin!Samat rutiinit viikonloppuna myös,kuin arkena.Kauan ei se lapsi pieni ole!Läsnä oloa,yhdessä oloa,unirytmi,ulkoilu ja ruoka rytmi.Pois koko perhe illat dikimaailmasta.Johan voitte kaikki hyvin ja nukutte yönne hyvin koko sakki.

VMP taas. Todella paha unettomuus kun on niin ei auta ulkoilu, urheilu tai tuuletus. Siihen auttaa vaan lääkkeet.

Mulla on ollut monia todella pahoja unettomuusjaksoja elämässä ja jatkuvasti olen jollain lailla uneton. Melkein rääkkäsin itseni hengiltä kun juoksin 40km viikossa juuri tällä ajatuksella että nukun sitten paremmin! Hermosto niin ylikiihtynyt kun olla ja voi ja stressihormoni tapissa. Sain 3kk liikuntaKIELLON lääkäriltä.

Mene lääkäriin. Esim pitkävaikutteinen melatoniini voi olla toimiva apu. Toki myös muu unihygienia ja se riittävä liikunta voivat auttaa, mutta eivät ne ole mikään autuaaksi tekevä asia. Lapsen heräily kerran yössä on ihan normaalia, siihen ei välttämättä auta kuin aika (tietysti voi kokeilla nukkuisitteko paremmin kaikki samassa huoneessa, oppisiko lapsi nukahtamaan ilman apua yöllä), mutta jotenkin sinun olisi opittava nukahtamaan uudelleen ja löydettävä ne keinot siihen. Lääkkeet voi toimia ensiapuna, lisäksi esim mindfulness tms hengitysharjoitukset voivat auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko väsynyt seuraavana päivänä? Se on se oleellisin kysymys. Minä tein aikoinaan 2000-luvun alussa töitä Helsingissä. Oltiin mieheni kanssa juuri ostettu omakotitalo maalta ja kyllä sitä halusi käydä viikonloppuisin laittelemassa. Usein lähdin sunnuntaina yöjunaan kohti Helsinkiä. Makuuosastolla luin kirjoja ja vähän torkuin. En kuitenkaan ollut väsynyt kuin maanantain. Töiden jälkeen menin suoraan kimppakämppään ja nukuin jopa 11-12 tuntia putkeen. Jos joka yö valvoo, se väsyttää tietysti ihan eri tavalla.

Jos sinulla on mies, tehän voitte sopia, että vain toinen valvoo yöllä tytön herätessä.

Ihan järkyttävän väsynyt, niin etten selviä kunnialla töistäkään. Meillä on pieni asunto ja lapsi ei oikein yöllä kelpuuta isäänsä eli isän vuorolla ei nukahdakaan heti ja huutaa äitiä eli herään siltikin vaikka olisi korvatulpatkin, siis vaikka mies hoitaisi koko tilanteen. Ap

Niin ei voi olla, kun on noin iso lapsi. Lapsi ei voi valita sitä, ettei isi kelpaa. Te annatte nyt vallan lapselle määritellä, miten teidän perheessä toimitaan. Hän pyörittää teidän yötä mielensä mukaan. Olen työssäni ollut tekemisissä paljonkin uupuneiden äitien kanssa. Syyt ovat usein siinä, miten yöaikaiset tilanteet hoidetaan. Nyt kerta kaikkiaan sovitte vuorot, kumpi nousee sängystä yöllä ja toinen ei reagoi mitenkään. Vaikka heräisin, et nouse ylös.

Jos lapsen kiintymyssuhteessa toiseen vanhempaan on ongelmaa, sitä voi vahvistaa niin, että isi hoitaa iltatoimet ja lukee iltasadun tai vuoropäivinä toinen hoitaa.

Noniin. Tämähän on tosiaan osa ongelmaa. Mies on koko lapsen elämän ajan tehnyt pitkiä työpäiviä, työmatkojakin ja suhde lapseen jäänyt vähän etäiseksi. Miehelle myös sopii varsin hyvin että hän ei yöllä kelpaa lapselle koska silloin minä joudun vastaamaan öistä useammin ja hän saa nukkua (hän ei herää helposti lapsen ääniin). Eli miehellä ei ole oikein kiinnostusta muuttaa tilannetta öiden osalta. Ap

Miehesi varmaan kumminkin välittää hyvinvoinnistasi.

Eli nyt sovitte ne yövuorot.

Ja joo aluksi se varmaan tarkoittaa, ettei kukaan nuku, mutta johtaa parannukseen pidemmällä tähtäimellä.

Välittää kyllä. Siihen rajaan saakka kunnes tulee eteen se että hän ei saisi nukkua. Tavallaan ymmärrän että koska hän työssään joutuu rekkaa välillä niin väsymys ei käy, mutta en minäkään enää jaksa näin uupunyt olla. Ap

Meillä onneksi mies on ollut aina parempi nukataja kuin minä. Siksi hän oikeastaan on hoitanut suurimman osan yöheräämisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko väsynyt seuraavana päivänä? Se on se oleellisin kysymys. Minä tein aikoinaan 2000-luvun alussa töitä Helsingissä. Oltiin mieheni kanssa juuri ostettu omakotitalo maalta ja kyllä sitä halusi käydä viikonloppuisin laittelemassa. Usein lähdin sunnuntaina yöjunaan kohti Helsinkiä. Makuuosastolla luin kirjoja ja vähän torkuin. En kuitenkaan ollut väsynyt kuin maanantain. Töiden jälkeen menin suoraan kimppakämppään ja nukuin jopa 11-12 tuntia putkeen. Jos joka yö valvoo, se väsyttää tietysti ihan eri tavalla.

Jos sinulla on mies, tehän voitte sopia, että vain toinen valvoo yöllä tytön herätessä.

Ihan järkyttävän väsynyt, niin etten selviä kunnialla töistäkään. Meillä on pieni asunto ja lapsi ei oikein yöllä kelpuuta isäänsä eli isän vuorolla ei nukahdakaan heti ja huutaa äitiä eli herään siltikin vaikka olisi korvatulpatkin, siis vaikka mies hoitaisi koko tilanteen. Ap

Ap hei tämä on nyt paljon vakavampi ongelma kuin se 4-vuotiaan oma yöllä herääminen. 4-vuotias ei ole vauva. Terveellä tuon ikäisellä lapsella ei voi olla mitään pakottavia tarpeita joka yö. Tavallaan joo lapsi tarvitsee äitinsä turvaa yms., mutta se ei voi tulla sillä hinnalla, että sinä olet niin väsynyt, ettet pärjää enää kunnolla töissä. Mun neuvo olisi kieltää lasta herättämästä. Vanhempien makuuhuoneeseen ei tulla yöllä ilman syytä, piste. Tuon ikäisen pitää oppia nukahtamaan itsekseen uudelleen herättämättä koko taloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä lääke unetomuuten kuin yö herämiseen kaiken ikäisille.Ritävästi ulkoilu joka päivä.Vaikka ollaan työelämä ja lapset pieniä,kenties päivät hoidossa? Siellä ei riitävästi ulkoilua,jossa saisi purkaa enerkiaa.Sama työmatkat tai kaupassa käynnit eivät ole ulkoilua. Jokainen henkilö,myös lapsiperhe. Pystyy menemään ilallisen jälkeen vaikka 1h .ulos. Sen sijaan että TV-DVD-piirretyt ymm. Hoitaa lasta ja aikuisilla kädessä älypuhelin!Samat rutiinit viikonloppuna myös,kuin arkena.Kauan ei se lapsi pieni ole!Läsnä oloa,yhdessä oloa,unirytmi,ulkoilu ja ruoka rytmi.Pois koko perhe illat dikimaailmasta.Johan voitte kaikki hyvin ja nukutte yönne hyvin koko sakki.

VMP taas. Todella paha unettomuus kun on niin ei auta ulkoilu, urheilu tai tuuletus. Siihen auttaa vaan lääkkeet.

Mulla on ollut monia todella pahoja unettomuusjaksoja elämässä ja jatkuvasti olen jollain lailla uneton. Melkein rääkkäsin itseni hengiltä kun juoksin 40km viikossa juuri tällä ajatuksella että nukun sitten paremmin! Hermosto niin ylikiihtynyt kun olla ja voi ja stressihormoni tapissa. Sain 3kk liikuntaKIELLON lääkäriltä.

Ihmiset jotka ei tiedä mitä on paha toiminnallinen unettomuus (eli se että on aina ja koko ajan uneton, ei vain kerran kuukaudessa) just tuputtaa näitä tuuleta huone, juo lämmin tee, käy juoksulenkillä, lue kirjaa -tason ohjeita. Ne ei auta hevonpskaa kun tilanne on paha.

Ap, ikävä sanoa mutta tuskin mikään auttaa. Olen samanlainen eli jos herään klo 02 en nuku enää koko yönä. Yleensä saan 2-3 h unta yössä ja herään yhdeltä-kahdelta aamuyöstä ja sit valvon. Tällä on menty jo VUOSIA eli elossa pysyy mutta ei tämä tervettä ole. Se vaan, että mitään sille ei voi tehdä. Lääkkeet auttaa mutta en halua koko ajan niitä käyttää. Ei auta rentoutus, uniterapia, ei auta jooga tai ulkoilu, ei auta ikävä kyllä MIKÄÄN.

Se vaan helpottaa vähän että hyväksyy asian. Että näin nyt vaan on.

Minä ainakin nukahdan paremmin, jos itse nopeasti hoidan sen lapsen tarpeen, verrattuna siihen että v*tutusta keräten odottaisin että mies herää. Kyllä, tiedän että oma vikani että lapset aina tulee herättämään minut ensin, mutta kun en vaan jaksa vääntää tästä asiasta. Meillä vastaava ongelma on ratkaistu niin, että lapsi saa tulla viereen (hiljaa hiipien) yöllä, jos herää, mutta ei enää nykyään herätä minua sitä varten.

On miehellä varmaan joskus vapaatakin?

Ottaisi nyt aluksi vetovuoron edes niinä öinä, kun seuraava päivä on hänellä vapaa.

Meillä on miehen kanssa vuoroyöt ja minun osalta nukkuminen on mennyt siihen että en nuku omina vuoroöinäni ollenkaan. Näin on menty nyt jo pidempään ja koen että tämä on jopa ihan hyvä systeemi koska nukun nyt paremmin kuin varmaan koskaan elämässäni. Olen oikeasti väsynyt kun menen nukkumaan eikä tarvitse odotella unta ja nukun sikeästi ja heräämättä aamuun asti. Tällä hetkellä ajattelen että jatkan näin varmaan senkin jälkeen kun ei enää lapsen takia tarvitse olla hereillä jo edellä mainitun paremman unen takia ja myös siksi että nautin yöllisestä rauhasta jolloin voin puuhailla kaikkea hiljaista tekemistä, lukea, joogata jne.

Helpointa olisi ehkä yrittää opettaa lapsi nukahtamaan itse, mutta 4v on kyllä vielä kovin pieni ja saattaa tarvita esim vessareissulla apua yöllä ja voi myös nähdä painajaisia ja olla peloissaan. Eikä se oppiminen välttämättä tapahdu hetkessä, riippuu lapsesta. Kannattaa myös miettiä mikä nukkumajärjestely olisi fiksuin, että nukutte parhaiten. Lapsen oma huone ei ehkä ole se paras vaihtoehto, voisiko lapsi nukkua vieressä? Tai jos nukkuu samassa huoneessa, voisiko kokeilla eri huonetta? Akuuttiin tilanteeseen myös unilääkkeet tai melatoniini, niillä voi saada elimistön ylikierroksia pois niin että nukkuminen on mahdollista. Voisiko isä vielä lapsen joskus yökylään, että saat nukkua koko yön? Pystytkö silloin nukkumaan vai heräätkö silti?